Vihaajat

Joskus vuosia sitten eräs kallokutistuksen ja psyykensorkinnan ammattilainen neuvoi minua olemaan vihaamatta.

Olen pyrkinyt elämään tuon ohjeen mukaan parhaan taitoni mukaan. Olen kieltäytynyt tuomitsemasta ihmistä mielipiteen takana. Olen kieltäynyt lyömästä leimoja ja liittämästä kliseisiä ja stereotypisiä attribuutteja ihmisiin heidän sanojensa tai tekojensa perusteella. Olen toistellut mielessäni mantraa, ettei minulla ole oikeutta kertoa kenellekään mitä he ovat tai edustavat, koska minähän en sitä voi lopulta tietää.

Olen vastuussa vain itsestäni ja tunnen lopulta vain itseni, enkä ketään muuta.

Mutta viime aikoina olen väsynyt olemaan oman elämäni Sveitsi. Olen hyvin kyllästynyt katsomaan sivusta, miten häviävän pieni, mutta sitäkin ärhäkkäämmin räkyttävä vähemmistö on kapitalisoinut maamme historian, kulttuurin ja identiteetin omaan matalamieliseen ja puhdasta ihmisvihaa löyhkäävään agendaansa. Pullasta on nypitty juuri ne mehevimmät ja propagandaa parhaiten palvelevat rusinat; lapset, työttömät, veteraanit, vanhukset ja aina ja iänkaikkisesti muka avuttomat ja puolustuskyvyttömät naiset.

Te tiedätte kyllä, kenestä puhun.

Olen hyvin pitkään yrittänyt sietää ja suvaita ihmisarvoa ihonvärin ja uskonnon perusteella väheksyvää kansanosaa. Ongelmani on, etten ole enää ns. suvaitsevainen. Siedän ja suvaitsen kyllä hyvinkin paljon erilaisuutta, mutten ole tässäkään suhteessa kaikkivoipa. En nimittäin suvaitse vähääkään sivistymätöntä kusipäisyyttä (pahoittelen termiä), enkä etenkään matalaotsaiseen ja silkkaan pahantahtoiseen ihmisvihaan pohjautuvaa rasismia. Tai ”maahanmuuttokriittisyyttä”, ”roturealismia” tai millä muilla sokerikuorrutetuilla epäsanoilla tätä ilmiötä itse kukin kutsuu valkopestäkseen pikimustaa maailmankatsomustaan.

”Kaikkea täytyy suvaita, jos on oikeasti suvaitsevainen!!!!1”

Paskat täytyy. Minä en ole mikään Jeesus, joka kääntää toisenkin posken. Minä toimin sen mukaan, mitä laki, asetukset ja minunkin nimissäni päättäjien allekirjoittamat kansainväliset sopimukset aiheesta sanovat. Vihaajat eivät toimi. He toimivat henkilökohtaisen perstuntuman, epämääräisten pelkotilojen ja iljettävän psykopaattisen propagandakoneiston syötin ja siiman nielleinä tahdottomina zombeina rauhaa, yhteiskuntajärjestystä ja ihmisyyttä vastaan. Se ei ole suvaittavissa, sillä toimimalla kuten he toimivat, he pyyhkivät kuraiset takalistonsa sillä, joka on minulle pyhää ja koskematonta.

Ihmisyys ja inhimillisyys ovat minun korkeimmat arvoni. Ne ulottuvat ihan kaikkiin, eikävätkä sulje pois ketään. Ei itseasiassa edes suvaitsemattomia. En ole raahaamassa ketään saunan taakse, vaikka siellä huhujen mukaan tilaa onkin. En uhkaile, en heittele polttopulloja, en sepitä paskapuheita MV-lehden julkaistavaksi. En edes julkaise niiden nilkkien kuvia ja nimiä, jotka ovat minua uhkailleet, koska teen vapaaehtoistyötä pakolaisten auttamiseksi, vaikka kieltämättä heikkona hetkenä mieli tekisi. Vien tapauksia sitä mukaa poliisille, kun niitä tulee. Ei ole minun tehtäväni ryhtyä jakamaan oikeutta. Sitä varten on virkavalta ja tuomioistuinasteet.

Väitän, että ihmisyys ja inhimillisyys toteutuvat näiden raiskauksilla ja mestauksilla fantasioivien, Molotovin cocktaileja tarjoilevien mulkvistien kohdalla ihan kivasti. Heitä ei ole kidutettu, vangittu tai muilutettu Siperiaan alhaisten aatostensa vuoksi. He ovat habitukseltaan pääsäähtöisesti aika hyvinsyöneen näköisiä. He ovat tarvittaessa oikeutettuja minunkin verorahoillani kustannettaviin tukiin ja etuuksiin. He ovat etuoikeutettuja. Ja silti vihaajia.

Viha tarttuu. Olen vuosia taistellut vihaa vastaan, mutta viha on kuin influessa. Ennen pitkää se tarttuu, vaikka napostelisit kuuliaisesti vitamiinisi ja hakisit tunnollisesti rokotteen joka syksy. Minä olen saanut tartunnan vihasta. Minustakin on tullut vihaaja ja minun vihani kohdistuu ihmisoikeuksia polkeviin asenteisiin ja tekoihin. En enää suvaitse. En jätä paskapuheita enää omaan arvoonsa. En edes yritä ymmärtää rikollisia ja moraalisesti kestämättömiä tekoja, joiden uhreja ovat heikommassa asemassa olevat avuntarvitsijat ja Välimereen hukkuvat lapset ja aikuiset. En suvaitse suvaitsemattomuutta, vaan halveksin sitä avoimesti.

Pitäkää suvakkikorttinne. Pitäkää rasismikorttinne. Pitäkää natsikorttinne.

Minä pelaan ihmisoikeuskortin, joka voittaa kaikki muut kortit.