Oi ihmisyys,
oi käsitteellinen ummetus
kädellisyys, kädettömyys
Aivot jauhavat jauhot, jytisevät myllynkivet
Muinaiset kourut, urat, muurit.
Ylimmän käsitteen vaikerrus
en tunnista edes lajitoveria
Vaikeus tunnistaa
ponnistaako vai eikö ponnistaa
Oi verbien haluttomuus, pilkkujen paljous, suunnaton raskaus.
Ylin on elämä
Ylin on elämä
Luokat jauhavat vallankumouksesta.
Luokat puhuvat suillamme, elämä puhuu luokillamme, vitsaillen,
pelkäämme, elämmekö, jäämmekö luokalle, elämä elää,
vallankumouksena.
…
Käsitteiden sokerit, tärkätyt seinät,
jokin rapistelee labyrintissa
Ihminen on yhä syntymätön
rakkaus
Kuinka lyhyt hetki onkaan siitä, kun olin se jonka mekkoon pukeuduin, jonka lauluja lauloin,
jonka ajatukset yhä risteilevät mielessäni, jonka ajatukset me olemme
Nyt risteillään kumiveneillä.
Kesäkumibiisi! Risteilen Perämerellä, perätilassa,
Pikku-Matin veneestä on kumi puhjennut. Ensin tulisi hoitaa kotimaan vähäosaiset!
Hoitaisinko siis kotoiseni: vuotoseni, vihaseni, ummetukseni,
tämän vittumaisen synnytykseni!
Ei tästä ollut puhe! Perutaan! Peruutan!
Ihminen on vasta syntymässä. Hyvä luoja
Otetaanko sokeriarvot,
syntyykö todellisuus?
Puoletnielevässä mukavuudenhalussa pallon päällä synnyttelen kynttilöitä polttaa hiukan taidan
perua taidan jäädä pimeään kaikki murtuu, sokeriinkin turtuu
ponnistan