Outo of the box päivää

Mikä kumma on Ämmä? Ämmät? (Vai Ammat?)

Hmm.

Aika näyttää.

No okei. Sanon kuitenkin jotain. Siitä mitä Ammät on mulle. Se on pieni joukkue, joukkio, otanta naisia jotka eivät koe sujahtavansa taikka yrittävänsä mahtua oikeastaan mihinkään aikuisille naisille varattuun lokeroon. Ehkä se yhdistää meitä? Keskenämme olemme aivan erilaisia: Tietenkin. Lokeroiden ulkopuolella on vapaus. Siellä on myös työlästä olla. Lokerothan ovat toisinaan aika käteviä. Ja tietenkin hyödynnämme niitä sopivissa tilanteissa. Itse heittäydyn joskus outolinnuksi taiteilijaksi, tai nuorrun melankoliseksi runotytöksi; toisinaan ryhdistäydyn vastuuntuntoiseksi, tai suorastaan suivaantuneeksi kansalaiseksi, usein on syytä olla leikkisä äiti. Huono äitikin on tuttu lokero. Ja huolestunut äidiksi. Noin niinkuin alkajaisiksi. Mutta en minä totta puhuen koe mitään noista omakseni.

Luin Murakamin uuden ja huikean Colorless Tsukuru Tazaki and His Years of Pilgrimage. Minua kosketti se, kun Tsukuru (ja varoitus, nyt seuraa, ei juoni-, mutta teemapaljastus) kertoi, että koki olevansa tyhjä, väritön,  persoonaton. Tätä ”haavaa” hän oli kantanut aina. Sitten hän tai kenties hänen ystävänsä sanoi, että ehkäpä juuri se tyhjä tila tarjoaa toisille ihmisille levähdyspaikan.

Lukijallekin se toimii: Murakamin ”persoonattomat” päähenkilöt tarjoavat hetken hengähdyksen, tilaisuuden samaistua ei-paljon-mihinkään, tässä samaistumisten maailmassa.

(Löydät minut myös Goodreadsista :))