Työttömät yrittäjiksi – ja mitä sitten?

park-606334_1920. kuva: pixabay

Kotiäitivuosina en arvannut KUINKA vaikeaa on päästä takaisin työelämään oikeasti, vakituisesti, vakavasti otettavaksi. En olisi valinnut toisin, mutta olisin kasvattanut suuremman haarniskan. Vuonna 1989 astuessani työelämään työtä totisesti riitti kaikille. Vuoden 1991 jälkeen sitä ei ole riittänyt kuin osalle. Minulle on hoettu koko työurani ajan, että kohta ne suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle ja sitten helpottaa jopa kulttuurialalla. No ei helpota! Heidän eläköitymisensä vaikuttaa vain hieman työllisyyteen, mutta sitäkin enemmän huoltosuhteen vinoutumiseen. En tietenkään syytä heitä, mutta se pajunköysi jota minun ikäluokalleni on syötetty on karvasta kalkkia.

Saatan kuulostaa katkeralta, mutten ole. Olen lähinnä hämmentynyt ja peloissanikin. Ryhdyin vuosi sitten yrittäjäksi, koska töitä on, muttei palkanmaksajaa. Töitä onkin riittänyt, mutta edelleen rahan kanssa on niin ja näin vapaa-ajasta puhumattakaan. Teen kuten parikymppisenä useampaa työtä samaan aikaan ja jännitän joka kuukausi saanko vuokran maksettua. Mistään yrittäjän vapaudesta tai vauraudesta ei ole tietoakaan. En silti vaihtaisi osaani. Minulla on luja usko siihen, että tekemällä hyvää työtä ja parhaansa pärjää kyllä. Jos ei hulppeasti niin kuitenkin siedettävästi.

Vuosi sitten sain parilta yrittäjältä (miehiä kumpikin) hyviä neuvoja oman työni hinnoittelemiseksi. Tosiasiassa en ole päässyt lähellekään heidän esittämiään lukuja. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että sillä tuntihinnalla minulla ei olisi töitä. Ne tekisi joku toinen edullisemmin ja minulla ei olisi mitään. Olen siis joutunut etsimään aktiivisesti sitä hintatasoa, jolla minun työpanokseni menee kaupaksi. Karua? Onhan se!

Jättiloikka palkansaajasta yrittäjäksi

Kun tänä päivänä irtisanomiset ruuhkauttavat uutiset, monille luvataan töitä alihankinnan kautta. Tämä tarkoittaa, että työttömiä houkutellaan yrittäjiksi. Yrittäjäksi ryhtyvä huolehtii itse omasta sosiaaliturvastaan, laskuttaa työstään ja maksaa sairastamisensa, mutta erityisesti myy osaamistaan, verkostoituu, on superaktiivinen koko ajan. Ja silti on ajoittain sydän sykkyrällä pelosta. Loikka palkansaajasta yrittäjäksi on suuri ja ymmärrettävästi monelle liian iso otettavaksi. Jos mietit mitä eroa palkansaajan ja yrittäjän tuloissa on, vilkaise Suomen Yrittäjien sivustoa: Täällä on kerrottu yrittäjien tulot ja verot vuodelta 2015.  Tosiasiassa verojen ja verojen kaltaisten pakollisten menoerien jälkeen yrittäjälle jää elämiseen pieni siivu laskutettavasta työstä.

Itse en koe minkäänlaista yhteneväisyyden tunnetta niitä yrittäjiä kohtaan, jotka hoitavat verosuunnittelun siten, että yritys ei hoida velvoitteitaan eettisin perustein. Ekonomiset perustelut eivät riitä. Tämä ylevyys ja kirkasotsaisuus on toki naurettavaa niin kauan kun on niitä, jotka jättävät osallistumatta yhteisiin talkoisiin. Verojen maksaminen voi tuntua turhauttavalta, mutta ilman veroja ei olisi hyvinvointiakaan. Ja se jos mikä pitää yhteiskuntarauhasta huolen. Suomessa saattaa olla korkea verotus, mutta on täällä varsin turvallistakin.

barrel-52934

Vaatii aikamoista luonteen lujuutta olla vaipumatta synkkyyteen aikana, jolloin tulevaisuus näkyy vain parin kuukauden päähän hyvässä tapauksessa. Olisi mielenkiintoista nähdä tilastoja mies- ja naisyrittäjien välisistä tuloeroista. Onko niitä ja jos on, niin minkälaisia alakohtaisia eroja on, ja miksi? Tietenkin olen matkan varrella hankkinut sellaista osaamista, joka on suht ainutlaatuista Suomessa. Kykenen luovimaan kulttuuriverkostoissa, somessa, taide- ja tutkimusmaailmassa kuin kala vedessä. Olen samalla todella tietoinen siitä, että nuoremmat tulevat ja ovat todellinen kilpakumppani – se ei haittaa, sillä yhdessä asiassa reippaasti yli nelikymppinen Ämmä on nuoriaan parempi: hänellä on elämänkokemusta pitkältä ajalta. Ja jos ei ole matkan varrella muuttunut etikkaiseksi, on viinikin sitä arvokkaampaa mitä vanhempaa se on.

Yrittäjyys on ihan ok, mutta koetetaan pitää ne ihmiset palkkatyössä, jotka eivät yrittäjinä pärjäisi. Heitäkin on, ja hyvä niin!

 

Kuvat: Pixabay