Tapas-meze-zakuskajoulu

Joulua
Paloturvalliset patterilliset vahakynttilät turvallisuushakuisille jännittäjille. Arvostan.

Joulu on vuoden paras juhla. En tosin pidä koristeista, kinkusta enkä glitteristä – puhumattakaan ruuhkassa hikoilemisesta kaupassa. Mutta joulu on ihana! Ja lähinnä se on ihana, koska joka ikinen aatto istumme ensin suvun kanssa lounaskahveilla ja sitten vieraiden poistuttua laitamme ruokaa antaumuksella nelisen tuntia ja istumme syömään muksujen kanssa kun se on valmis.

Mun kotikotona oli aina joulupöydässä ollut myös joitain herkkuja, vaikkei ne nyt yhtenäiskulttuurin jouluun kuuluisikaan. Mutta sitten on ollut niitä pakkopullaruokia, jotka lähinnä herättävät mulle fiiliksen pula-ajasta. Silloin joskus kun ruoka piti säilöä maakellarissa, olikin varmaan perusteltua tehdä jotain juureksista pitkällä kaavalla. Mutta tänä päivänä paikallismarketin laarista saa ihan kaikkea luonnonvastaista huolimatta siitä, että voi olla keskitalvi. Aviokaveri kakkosen kanssa tehtiin heti alusta sellainen diili, että jouluruokapöydässä ei sitten ole mitään pahaa. Ja tästä syystä meidän pöydässämme ei nähdä sen paremmin rosolleja, kinkkua, lipeäkalaa kuin mitään imellettyä juureshässäkkää.

Se mitä me oikeasti halutaan syödä on joku yhdistelmä tapaksia, zakuskoja ja mezejä. Ennen kaikkea ruokaa pitää olla paljon, montaa sorttia ja siitä pitää riittää useiksi päiviksi. Ruokaa tulee joutua laittamaan mielellään vasta tapaninpäivän jälkeen – tai uutenavuotena jos oikein innostutaan. Lähtökohtaisesti kaikki laitetaan omiin tarjoiluastioihinsa siten, että ne voi peittää ja heittää takaisin jääkaappiin ja ottaa sitten kun on nälkä. Jouluaattona kaikki ruoka katetaan pöytään, muuten se majailee jääkaapissa lähes kokoajan jotta se säilyy – santsiannokset seuraavina päivinä kasataan siis keittiössä ja lautanen kuljetetaan sohvalle. Santsiannoksia varten kotiin varataan myös uunissa paistettavia sämpylöitä tahi patonkia jotta tähteistä voi tehdä voileipiä.

Alkupalat

Alkupalana meillä on useimmiten joko endiiviin tehty porosalaatti tai laiskan naisen riimihärkä

jouluruokaa5
Riimihärähkö

Köntti hyvälaatuista naudanlihaa kuivataan, hierotaan rohkeasti suolaa ja pippuria pintaan ja työnnetään oliiviöljyn (loraus) kanssa minigripissä jääkaappiin kahdeksi päiväksi. Käännellään ja puristellaan välillä. Joulupäivänä työnnetään pakkaseen ja leikataan alkupalaksi ohuita (tai kömpelöitä) viipaleita lautaselle. Päälle liru oliiviöljyä, peitetään nyrhitty liha rucolalla ja parmesanilla. Oliiviöljyn kannattaa olla erishyvää koska se maustaa lihan.

Pääruuat eli alkupalat muiden kielellä

jouluruokaa1
Papu-linssi-paprika-kurkkusalaatti. Mukana myös kevätsipulia sekä minitomaatteja. Ja hieman sitruunamehua, chilistä oliiviöljyä ja mustapippuria

Nämäkin vaihtelevat vuosittain – ruokalistaa rakennellaan koko joulukuun ajan koko porukan voimin. Yleensä listalla on ainakin

  • Graavilohta (itse graavaten, suola-sokeri-tilliversio)
  • Jonkinlainen porosalaatti (smetanaa, kurkkua, paprikaa, persiljaa esmes kylmäsavuporon kanssa sekaisin)
  • Tsatsiki (mintuton versio, koska toinen lapsi on sille allerginen)
  • Marinoidut herkkusienet (korianteria, öljyä, sitruunavissyä, rose- ja mustapippuria)
  • Kolme-neljä erilaista salaattia, esim. sitruuna-feta-purjosalaatti, joku papusalaatti, joku bulgur-chili tms. salaatti
  • Edellisenä vuonna löydetyistä herkkuresepteistä 1-2 poimintaa, esim. tänä vuonna Kirkas sitruunainen ja kapriksilla höystetty perunasalaatti
  • Hummusta ja/tai munakoisotahnaa
  • Viininlehtikääryleitä (yleensä purkista suoraa, koska ei välttämättä jaksa)
  • Mätiä, smetanaa ja sipulia
  • Suolasienisalaatti
  • Lisäksi kohtuullisen helppoa ja mutkatonta joko ”pilko ja laita pöytään osiota” tai ”hyviä säilykkeitä osiota”: mustia oliiveja, sitruunatäytteisiä vihreitä oliiveja, fetaa, pikkumaissia, kurkkua, tomaattia, aurinkokuivattua tomaattia, hillosipuleita, kotijuustoa, chorizoa, ilmakuivattua parmankinkkua,  juustotäytteisiä chilejä, artisokkaa, sillejä, grillattua paprikaa…
  • Näiden lisäksi kotiin ostetaan runsain mitoin juustoja ja juustopöytään kuuluvia keksejä yms. joita ei kuitenkaan kateta vielä joulupöytään vaan ne on tarkoitettu tähteiden kanssa nautittavaksi sitten jos ruoka loppuu. Yleensä ei lopu, ja ne päätyvät uudenvuoden herkuksi.

 

Lämpimät ruuat eli ne, mitä katetaan jatkoksi sitten kun on mässätty jo tunteroinen

jouluruokaa2
Munakoiso on itkenyt ja saanut vähän öljyä, pippuria ja suolaa pintaansa ennen uunia.
  • Paahtopaistia – tai turistinpaistia kuten sitä meillä kutsutaan – tällä reseptillä.
  • Yrttiperunoita (Kiinteää perunaa, rasvaa, valkosipulia, suolaa, rakuunaa ja pizamaustetta tms. mukaan kun laitetaan uuniin)
  • Satunnaisesti yksi pieni valmislanttulaatikko jos jonkun on ihan pakko. Yleensä harvoin on.
  • Munakoisoa tai kesäkurpitsaa tai paahdettuja valkosipuleita. Joskus myös kylmänä siten, että on laitettu ne edellisenä päivänä.

Jälkiruoka

Jouluaattona jälkiruokaa ei jaksa kukaan – mutta ruuan jälkeen lapset perinteisesti korjaavat tiskit koneeseen asti ja pistävät sen pyörimään. Sillä välin keittyy kahvi – jotain luksusta – jonka kanssa saattaa juuri ja juuri jaksaa yhden piparin tai kaksi suklaakonvehtia lahjojenjaon lomassa.

Muutoin kotiin varataan suklaata, Annas-peparkakkuja sekä jonkinverran jäätelöä. Niitä syödään joulupyhinä jos / kun tekee mieli.

Ruokaa on siis yleensä enemmän kuin joulupöydässä edes ehtii ja mahtuu maistamaan. Kippoja ja kupposia saattaa olla kolmekymmentäkin pöydässä. Joulupäivinä ei sitten ruokaa laitetakaan vaan kun tulee nälkä, kaapista rakennellaan herkkulautasia, joita mässätään enempi vähempi ihmiskasassa sohvalla istuen.

Parhautta on se.