Yksinäisen erilainen joulu

Monella meistä on varmasti mielikuva oikeanlaisesta joulusta; onnellisista vanhemmista lapsineen takkatulen ääressä availemassa lahjoja. On syöty yltäkylläinen jouluateria, käyty hautuumaalla, kenties kirkossakin. Laulettu joululauluja ja oltu huolettomia. Olen viettänyt monta kutakuinkin tuollaista joulua itsekin.

Aina se ei kuitenkaan ole onnistunut, elämä on yllättänyt erilaisin tavoin ja tehnyt joulun juhlimisesta monella tavalla haastavaa. Viimeiset jouluni ovat olleet kaukana tuosta postikortin tunnelmasta. Avioeron myötä olen päässyt kokemaan joulun tavalla, joka on kasvattanut minua ihmisenä enemmän kuin olisin itse tahtonut.

Millaista joulua suunnittelee hän, jonka joulu yksinäinen?

Juuri jouluaattoon kohdistuu odotuksia, toiveita ja unelmia, joista on lähes mahdoton päästä ylitse sellaisen, joka syystä tai toisesta joutuu viettämään jouluaan yksin. Aki Kaurismäen elokuvien tunnelma on käsinkosketeltava siellä, missä kinkkua leikataan leivän päälle siivu kerrallaan. Siellä, missä hyvää joulua toivotetaan omalle peilikuvalle. Minun on vaikea hyväksyä sitä, että meillä on kulttuuri, joka sallii ihmisten jättämisen yksin.

Olen jättänyt yksin minäkin! En ole parempi ketään, enkä syytä muita enempää kuin itseäni. Nämä erilaiset joulut ovat opettaneet ihmisyyttä. Joulurauhan sijaan olen oppinut toivomaan jouluiloa ja ehkä myös pikkuhiljaa järjestämään sellaista muillekin.

Rahan sijaan aikaa

Nyt näyttää olevan muotia kerätä joulukukkakampanjan avulla iloa yksinäisille vanhuksille. Entäpä jos kukkien sijaan avaisimme oven ja kutsuisimme joulupöytään? Saisimmeko itsekin vähän iloa toisen ilosta? Entä jos jouluaaton lisäksi avaisimme kotimme ovet myös muulloin? Entä jos emme olisikaan enää se oman perheen ympärille käpertyvä kansa, vaan uskaltaisimme avata oven useamminkin? Sukulainen, ystävä, naapuri – vieraslista on juuri niin pitkä kuin itse haluaa. Millaisia muutoksia tästä omaan joulunviettoon tulisi? Miten saisi toisen tuntemaan itsensä juhlavieraaksi?

Minun kotini täyttyy jouluilosta joulupäivänä, jolloin lapset saapuvat tarinoineen, joten minulle aattoillan yksinäisyys on siedettävää. Mutta entä ne, joiden koko joulu kuluu yksinäisyydessä? En voi edes kuvitella!

Jään miettimään miten voisin helpottaa jonkun toisen jouluaaton yksinäisyyttä oman äitini lisäksi. Jos teillä lukijoilla on kokemusta tai vinkkejä jouluisesta vapaaehtoistyöstä, niin kertokaa niistä Facebookissa tai Twitterissä. Josko niistä löytyisi sopiva keino lievittää yksinäisyyttä edes jouluna.