Pienen suuri Joulu

Joulutunnelmaa. Kuva: Susanna Salokannel
Joulutunnelmaa. Kuva: Susanna Salokannel

Kuta pienempi olet itse,
sitä joulumpi tulee.

-Tove Jansson

Joulu on lasten juhla, ja lastenmielisten. Omasta lapsuudesta muistan erityisesti Noita Nokinenän radio-kuunnelmat ja kuinka aatonaattona haettu joulukuusi koristeltiin aattoaamuna isän kanssa radiota kuunnellen. Emme me  vuoden muina päivinä niin paljon yhdessä puuhastelleet, mutta aatto oli meidän yhteistä aikaa. Silloin isä joi kotikaljaa ja oltiin muutenkin säyseitä. Jouluruuat oli kotitekoisia ja koskaan en muista omien vanhempieni juuri jouluna riidelleen. Olen lapsuuden joulumuistoista heille todella kiitollinen.

Se saa minut miettimään niitä lapsia, joiden vanhemmilta karkaa mopo käsistä juuri jouluna, tai myös jouluna. Niitä lapsia, joiden kotona jouluna huudetaan, riidellään, eikä joulumielestä kanna kukaan vastuuta. Jos olisin oikinen Jouluämmä, loihtisin edes jouluksi kaikille ihmisille hyvää tahtoa ja kyvyn nähdä maailmaa lasten silmin. Että iloittaisiin yhdessä lasten kanssa, uskottaisiin joulun ihmeeseen ja nautittaisiin edes hieman juuri siitä mitä on. Jätetäisiin se jouluglögi terästämättä rähinäviinalla, jos alkosta sellaista aina myydään. Lapsen silmissä jo pieni hiprakka näyttäytyy pelottavana puhumattakaan känniääliöistä, joita lapset pelkäävät vaikka eivät uskaltaisi sitä ääneen kertoakaan.

Jokainen joulu on lapselle ainutkertainen

Kaikissa perheissä ei ruokapöytä notku herkuista, kaikkien joululahjapino ei ole lasta korkeampi. Se ei poista jokaisen joulun ainutkertaisuutta. Eikä sekään, jos vanhemmista vain toinen on läsnä, eikä edes se, jos lapsi viettää jouluaan muiden aikuisten kanssa. Lapsuuden tärkeät joulut voidaan laskea kahden käden sormilla.

Voitaisiinko mitenkään kuvitella, että annetttaisiin joulu juuri niin rauhallisena ja onnellisena kuin suinkin mahdollista? Se on joulun suurin ihme ja sen vain me aikuiset voimme lapsille antaa.