Luiseva luukku

Huhheijaa! Mikä joulu… mikä kalenteri?
Yhdeksäs luukku. Tai jotain. Kurkotan. Puuh. Öljyä saranoihin! Karmiva kitinä.

Ensi viikolla esiinnynkin sitten Musiikkitalolla – mielestäni tyylikästä aloittaa musavisualistin hommat suoraan pääkallonpaikalta! Ryhmän nimi on Ruma. Ruma Ryhmä. Kolkot artistit veisaavat, vonkuvat ja kolistelevat menemään: Logrén, Käppi, Korhonen ja Syrjälä. Lempibändini tällä hetkellä! Tässä linkki eventtiin jos kiinnostut. Laulut ja kuvat kertovat menneisyyden pahuuksista, noituuksista, onnettomuuksista ja muista hirmuisuuksista, sillä ihminen oli ennen hurja ja tyhmä ja paha. Viimeksi kun luin uutisia, muutama minuutti sitten, se ei ollut muuttunut. (Paitsi että Kanada ❤ ajaa Pariisissa 1,5 asteen erittäin selkärankaista ilmastolinjaa; oletko, Joulupukki, yhtäänmiettinytKanadaanmuuttoa?) Mä olen nyt solisluitani myöten tässä tummassa kuvastossa. En ole ripustanut joulukranssia. Kovin jouluinen ei ole mieli, sillä työn hurmassa mennään. Sinänsä synkkä kuvasto sopii lumettomaan kuuhun.

Tiedätkö, että ihmisellä on 24 selkänikamaa? Luu joka luukulle. (Ai, aloitimme 29.11, no joillakuilla on enempi häntäluita.) Juuri kuulin, että joku jossain lupailee jouluksi lunta. Lunta! Se tosiaan tekisi joulun, satelisi näiden luiden päälle, kaikki olisi hiljaista, sievää, pehmeää!

Ps. Anteeksi, minulla ei ole teille yhtään askarteluohjetta eikä herkullista reseptiä. Olen viettänyt tosi, tosi paljon aikaa itsekseni, väännellyt vektoreita ja kuten saatatte aistia, höperöitynyt; ainut ystäväni on ollut Oatly-tölkkien hirmu mukava copy. Terveisiä hänelle. Juokaa kauramaitoa. Vahvistaa luustoa