Joulun tontut eli kuinka joulukuusi koristeltiin

20131224_100236

Meillä ei koskaan ole käynyt joulupukki. En ole koskaan väittänyt lapsille, että joulupukki myöskään tuo lahjoja – lahjat on aina olleet selkeästi läheisiltä ihmisiltä ja niitä on myös tehty ja hankittu lasten kanssa ajatuksella.

Jouluun kuitenkin kuuluu jonkinlaiset ihmeet. Meillä se ihmetarina on ollut kuusen koristelu tonttujen voimin. Meillä oli tapana käydä mun vanhemmilla syömässä aatonaattona kun lapset oli pieniä. En edes enää muista miten tämä traditio alkoi – varmaan vanhemman lapsen toisena jouluna – kun kuusi ja koristeet oli haettu olkkariin ja piti lähteä. Mies lähti edeltä lapsen kanssa ja mä jossain hätäisessä mielenoikussa heittelin koristeet ja valot kuuseen muutamassa minuutissa ennen poistumista. Ja kun tultiin takaisin olohuoneessa odotti koristeltu kuusi. Kuusi, jonka tontut olivat koristeelleet sillä välin kun me oltiin poissa.

Vuosien varrella traditio sai selkeän muotonsa: koristeet haettiin valmiiksi, tontuille katettiin mehua ja pipareita. Kun isompi oli vielä pienempi, mä jäin aina hieman jälkeen aatonaattona koska piti käydä vessassa tai hakea jotain. Ja kun tultiin kotiin siellä odotti valmis kuusi valoissaan. Kun isompi kasvoi epäileväiseen ikään, järjestin kavereita hoitamaan kuusen koristelun sillä välillä kun oltiin poissa – välillä tontut kirjoitti kirjeitäkin lapsille. Ja kun isompi lakkasi uskomasta tätä legendaa kuitenkin pidettiin yhdessä hengissä pikkusiskon vuoksi.

Pari vuotta sitten tontut lakkasi käymästä koristelemassa. Nykyään kuusen koristelee teini-ikäiset lapset, jotka ovat ovat säilyttäneet lapsuudenuskonsa siihen, että ihania yllätyksiä kannattaa järjestää muille.