Paras lahja

10426702_10154050266654156_4446112211092719477_n

 

Ystäväni Antti Niemi taivasteli toissapäivänä sosiaalisessa mediassa joululahjojen antamista ja loihe sitten lausumaan seuraavaa:

 

”Joululahjaksi saatte aikaani jos sitä tohditte kysyä. Ja samalla annatte minulle lahjaksi samaa.

Ja se tulee minulle enemmän kuin tarpeeseen.”

 

Lasten joululahjatoiveet tunnetusti ovat vuodesta toiseen enemmän tai vähemmän sitä samaa; kamaa, romua, kulutushyödykkeitä. Aikuiset esittävät toiveita maltillisemmin, jos ollenkaan. Useat tuntemani pariskunnat ovat sopineet jo vuosia keskenään, etteivät vaihda lahjoja ollenkaan. Parhaiden ystävien kesken olen itsekin vaihtanut joskus pieniä lahjoja ja huomionosoituksia, mutta viime vuosina nekin ovat jääneet vähemmälle. Itse ei aina ehdi tekemään ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän minua huvittaa lähteä tarpomaan joulukuun viimaan ja täyteen ammuttuihin kauppakeskuksiin lahjaostoksille.

Ystäväni pohdinta sai kuitenkin tämänkin blondin päässä harhailevat aivosolut kättelemään.

Miksipä en antaisi nimenomaan sitä kaikkein kalleinta ruuhkavuosihyödykettäni, aikaa, myös ystävilleni? Kiireetön kahvikupillinen kaverin kanssa, jota ei ole ehtinyt kunnolla tavata kuukausiin. Veneretki Helsingin edustalle, tai vähän kauemmaksikin ystävän kanssa, joka rakastaa merta. Kesäinen roadtrip tyttökavereiden kanssa jonnekin, missä muutoin ei tulisi ehkä käytyä.

Miksipä ei. Eihän lahjan ole pakko olla jotain fyysistä. Aineeton lahja voi olla arvokkaampi ja takuuvarmasti merkityksellisempi saajalle.

Tässäpä siis minun viimehetken ”pöllitty” lahjavinkkini sinulle, rakas lukija. Marketit ovat vielä auki. Kipaise hakemassa pino nyt jo alennukseen laitettuja joulukortteja ja nippu kirjekuoria. Kirjaa korttiin millaista yhteistä aikaa tahtoisit kortin saajan kanssa viettää ja merkkaa lahja kalenteriisi, jotta muistat myöhemmin itsekin, mitä tulit luvanneeksi. Jos ehdit, käy antamassa kuori kortteineen kaverille jo ennen joulua ja jos et, anna vasta joulun jälkeen. Lahjan saaja tuskin pahastuu, jos myöhästyt hieman.

Enkä toki väitä, etteikö ajan antaminen olisi hyvä lahja lapsellekin. Ainakaan omat, parhaat joulumuistoni eivät niinkään liity saatuihin leluihin ja muihin härsvärkkeihin, vaan yhdessä vietettyyn aikaan. Ylipäänsä parhaat lapsuusmuistoni ovat niitä, joissa läsnä on koko perhe, yhdessä. Se kesä, kun istuimme viikkokausia autossa Eurooppaa kierrellen, kuunnellen Juicea ja syöden trangialla lämmitettyjä eineksiä. Kun maistoimme ensi kertaa etanoita ja kuinka äitiä ällötti ajatuskin. Se kerta, kun rakensimme lumiluolan pihallemme. Kun keräsimme mummilassa mansikoita ja mummi paistoi lettuja. Kun matkustimme höyryjunalla Siilinjärveltä Iisalmeen.

Pääasia, että annat jotain merkityksellistä. Jotain josta on iloa niin sinulle, kuin läheisellesikin. Jotain, joka yhdistää teitä ja luo mukavia muistoja myös tuleviksi jouluiksi ja vuosiksi.

Vuosikymmeniksi. Koko elämäksi.