Nyt on kunnollista!

Nukuksissa. Kuva: Pixabay

Nostetaanpa kissa pöydälle. Kevät on tulossa ja kaikkialla huudetaan rantakunnon perään. Jos ikää on (kuten minulla) hyvän matkaa 40+ ja naistenlehtien jokakeväinen missimallisto alkaa todella nyppiä, eikä pelkillä salaatinlehdillä eläminen nappaa, on kunnollista miettiä asioita vähän syvemmin. Tästä alkaa kirjoitussarja, jossa pohditaan liikuntaa, lepoa ja ruokaa aikuisen naisen vinkkelistä rehellistä ja karua väistämättä. Pohjustan ajatuksiani Mikael Fogelhomin oivaltavalla lauseella: ”Ero hyväkuntoisen ja huonokuntoisen 30-vuotiaan välillä ei ole suuri, mutta näiden välinen ero 70-vuotiaana on huomattava.”

Kuinka voit tänään?

Mietihän hetken oikein tarkasti. Onko olo aamuisin levännyt ja virkeä vai haluaisitko käpertyä vielä hetkeksi lämpimään sänkyyn? Jotkut meistä pomppaavat sängystä suorin vartaloin päivän askareisiin ja toiset ovat kuin kissa-eläimet – heräävät hitaasti venytellen. Mutta en minä sitä nyt tarkoita, vaan sitä miltä elämä maistuu niinä aamun ensimmäisinä hetkinä kun availet silmiäsi. Ahdistaako uuden päivän alkaminen vai onko aamusi hyväntuulinen? Koetko olevasi hyvässä vireessä vai oletko valmiiksi nuutunut?

Huomasin, että omat aamuni alkavat olla yhtä peiton alle käpertymistä ja vastentahtoista heräämistä. Minä, joka olen ollut varsin aamuvirkku ja positiivinen ihminen, olen taistellut huonounisuuden kanssa jo pitkään. Ei se sellainen sovi yrittäjän arkeen, joten teen asialle jotain niin kauan kun vielä jaksan. Tiedän että liikunta, lepo ja kunnon ruoka ovat minun avaimeni hyvään oloon. Joku toinen saattaa saada buustia jostain aivan muusta. Se on ihan ok.

Liikkeelle on siis pyrittävä, sillä yhden olen oppinut: endorfiinipäissään sitä on kaikkein onnellisimmillaan. Mikään ei voita sitä euforista tunnetta, kun pistää kehon kunnolla töihin, hikoilee ja vähän huohottaakin. Joskus endorfiini pitää hakea kuntosalilta, juoksulenkiltä tai vaikkapa hiihtoladulta. (*endogenous morphine eli elimistössä syntynyt morfiini).

Koska kehoni ei ole enää nuoren neitosen, sen kunnollistaminen on vähän pidempi projekti – se kestää koko loppuelämän. Niin että tulisitko mukaan kirittämään kehitystä? Tai jos haluat napata tästä haasteen itsellesi noin vain keskellä kiireistä työviikkoa, niin tämä on ihan hyvä mahdollisuus. En ole terveysalan ammattilainen enkä ota vastuuta siitä, jos hurahdat niin ettet voi enää lakata juoksemasta ;). Sen lupaan, että mitään missikuvastoa tai -sanastoa en tule viljelemään. Enemmän sitä aikuisen naisen ”hävettää juosta kun läskit hyllyy” -osastoa. Vaan eipä hätiä mitiä:

Kohta on kunnollista!

Ihan ensimmäiseksi aion opetella nukkumaan riittävästi, jotta pystyn haastamaan itseni kohti muitakin tavoitteita. Mikä voisi olla sinun ensimmäinen hyvä päätöksesi? Voit kertoa sen halutessasi Facebookissa, nimittäin asian miettiminen ja sen kirjaaminen on jo iso askel tällä tiellä. Pidän seuraavan viikon kirjaa nukkumisestani ja analysoin sitä sitten ensi viikolla. Silloin otan paremman nukkumisen lisäksi mukaan jonkin toisen kunnollistavan muutoksen.

Tällä välin jatkan arkista liikuntaani – tanssimista, kävelyä ja ehkä pieniä juoksupyrähdyksiäkin, mutta en tee mitään niistä hampaat irvessä vaan silloin kun ehdin ja jaksan. Nyt mennään uni edellä eteenpäin.

Löysin käyttööni netistä Terveyskartoitus.fi -sivuston unipäiväkirjan.