Aleksi Valavuori ja valkoisen miehen taakka

Sovinismin pitkä jatkumo

Mitä uutta on siinä, että omaa etuoikeutettua asemaansa ymmärtämätön valkoinen suomalaismies julkaisee sosiaalisessa mediassa tekstin, jonka sisältö on sovinistinen ja rasistinen? Ei mitään, valitettavasti. Uutta on sen sijaan se, että esimerkiksi Ville Niinistö (vihr) ja Fatbardhe Hetemaj (kok) kieltäytyvät näkemästä useiden perättäisten tekstien ilmiselvästi rasistista sisältöä.

Aleksi Valavuori jatkaa kirjoituksellaan niiden kannanottojen pitkää jatkumoa, jossa turvapaikanhakijat ja naisiin kohdistuva rikoksen uhka liitetään toisiinsa tavalla, jonka tarkoitus on saada lukijat ajattelemaan pahaa turvapaikanhakijoista ja vastustamaan maahanmuuttoa. Tahattomasti tai tarkoituksella luodaan kuvaa, jossa Suomen kadut olisivat turvallisia ilman maahanmuuttajia. Syy ei Valavuoren mukaan ole vain tulijoissa, vaan nimenomaan heidän mukanaan tulevassa kulttuurissa (joka hyvin kevyesti niputetaan yhdeksi, vaikka tulijoita on monista eri maista ja etnisistä ryhmistä), joka on paitsi yhteensopimaton suomalaisen kulttuurin kanssa, myös suomalaista kulttuuria huonompi. Jos tämä ei ole rasismia, mikä on?

Nimitin kirjoitusta myös sovinistiseksi, mietitkö kenties syytä? Aleksi Valavuori vakuuttaa, että hänen tarkoitusperänsä liittyvät nuorten naisten suojaamiseen ja niiden isien huoleen, jotka haluavat suojata tyttäriään maahanmuuttajien aiheuttamalta uhalta. Valavuoren esiinloihtima kuvasto on suoraan patriarkaatin öyhömaskuliinisesta ytimestä, jossa oikeamieliset suomalaiset miehet ja eritoten isät suojelevat tyttäriään, Suomen tyttäriä. Tiedättehän, samassa paikassa tehdään nämä meemit, joissa isät hassunhauskasti uhkailevat väkivallalla tyttäriensä poikaystäväkandidaatteja.

Rasismin ja sovinismin lisäksi Aleksi Valavuoren kirjoituksen kenties rumin osio on käsittämättömän räikeä sosiaalidarwinismi, johon kukaan ei vielä ole, kenties järkytykseltään puuttunut. Valavuori moittii päättäjiä siitä, että nämä antavat kallisarvoisen suomalaisen vaurastuneen perimän valua ulkomaille veroparatiiseihin samaan aikaan, kun maahan otetaan huono-osaisia ulkomaalaisia. Ihmisryhmän edustajien pitäminen ei toivottuina verrattuna johonkin toiseen sekä heidän väheksymisensä on oppikirjaesimerkki sosiaalidarwinismista.

 

Kuinka väkivalta saadaan loppumaan

Jos Aleksi Valavuori ja muut naisten turvallisuudesta huolestuneet olisivat oikeasti kiinnostuneita naisten asemasta, he katsoisivat peiliin etsiessään sitä ryhmää, joka Suomessa tekee suurimman osan raiskauksista ja pahoinpitelyistä sekä tapoista. Ei saa yleistää, moni älähtää nyt. Mitä muuta, kuin yleistämistä on vastaavasti esittää, että turvapaikanhakijat ovat yhtenäinen ryhmä? Huudetaan nyt metsään sen molemmilta laidoilta. Jos peilista katsoo mies, joka pystyy kohtaamaan naisen tasavertaisena ihmisenä : ei potentiaalisena kumppanina, hoivaajana, jonkun äitinä, tyttärenä tai siskona. Ihmisenä, jolla on itseisarvo riippumatta siitä, mitä hän voi miehille tarjota, niin onneksi olkoon! Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että suomalainen mies on suomalaisen naisen pahin uhka. Tämä ei tarkoita, että maahanmuuttajien taholta pitäisi sietää samaa käytöstä. Tämä tarkoittaa, että väkivallan torjunnassa ja mediahuomiossa panokset täytyy ladata sinne, missä niillä on eniten merkitystä. Peilikuvaansa tyytyväinen mies voi suunnata katseensa siellä pukuhuoneessa tai junioripelissä kentän laidalla siihen kivaan kaveriin ja iskään, jonka keino käsitellä vaikeita tunteita on väkivalta. Miehiä auttavan toiminnan perusteella voidaan päätellä, että toiset miehet voivat autta väkivaltaongelman kanssa painivaa kaveria. Uskaltakaa puuttua, jos epäilette, että kaverin kotona ei kaikki ole kunnossa. Avatkaa silloin suunne, vaikka se on vaikeaa.

Patriarkaattinen suhtautuminen naisiin miesten omaisuutena on naisiin kohdistuvan väkivallan yksi aiheuttaja. Tämä ajattelutapa on Suomessa syvällä. Asian voi todeta vaikka siitä, että vasta viime vuosina on alettu kyseenalaistamaan sitä, miksi puolisonsa ja itsensä tappaneen miehen kohdalla ei puhuta suoraan murhasta ja itsemurhasta. Sen sijaan puhutaan häveliäästi perhesurmasta tai jopa laajennetusta itsemurhasta, aivan kuin mies olis surmannut vain oman jatkeensa. Siksi naisten puolesta ulkomaalaisia vastaan uhoaminen ei auta yhtäkään naista. Tämä uho vain ylläpitää rakenteita, joissa nainen on kohde ja miehet joko hyvää tai pahaa tekeviä toimijoita. Patriarkaattisen maailmankuvan pitkällä janalla ovat perhesurmat, seksuaalinen väkivalta, häpeäraivo, sairaalloinen mustasukkaisuus ja omistamisenhalu. Omistava suhtautuminen naisiin ja naisten näkeminen pelkkinä välikappaleina (kunnian, rasismin, tyydytyksen) ovat sekä raiskauksen, että rasismiaan tai väkivaltaansa naisten suojelulla perustelevan toiminnan takana.

 

Näin autan isänmaata

Suomalaista yhteiskuntaa autetaan juuri nyt parhaiten niin, että yhteiskunnasta hyötyneet laittavat hyvän kiertämään sen sijaan, että siirtävät ansionsa verotukselta turvaan veroparatiiseihin, jonne monet vaurastuneet suunnittelevat siirtyvänsä itsekin perässä. Ne, keille ei ole merkittävää varallisuutta kertynyt, voivat muilla tavoin auttaa suomessa olevia avun ja tuen tarvitsijoita etnisyyteen katsomatta. Sen sijaan, että räitte raivoa netissä ja keräätte samanmielisten imarteluja , menkää vastaanottokeskukseen vapaaehtoiseksi ja keskustelkaa tulijoiden kanssa siitä, millaista Suomea tässä rakennetaan. Voitte yllättyä siitä, kuinka samanmielisiä ihmisiä tapaatte. Ryhtykää mieskaveriksi isättömälle lapselle, ryhtykää rikos-ja riita-asioiden sovittelijoiksi, menkää jakamaan ilmaista ruokaa ja kysykää, miksi ihmiset siinä jonossa ovat. Tehkää jotain muuta, kuin itseänne heikompien sakinhivutusta.

Tätä kirjoittaessa on välillä ollut vaikea löytää sanoja sille, miten tympääntynyt olen kokonaisuudessaan siihen, kuinka arkipäiväistä Valavuoren harjoittama selkeä vihapuhe on. Naisena olen huutanut ja rummuttanut, että minun suojelemiseni nimissä ei saa keppihevostella rasismilla. Minä en tarvitse suojelua, minä en pelkää! Paitsi sellaisia ihmisiä, joiden mielestä rasistista puhetta ei saa sanoa rasistiseksi ja joiden mielestä näin tekevää tulee isällisesti rangaista. Naisviha on arkipäiväistynyt yhdessä muukalaisvihan kanssa, mikä on toki historiassa nähty ennenkin. Silti sen kokeminen ei tunnu yhtään paremmalta, sillä historia opettaa myös, että olemme menossa huonompaan suuntaan: kohti pimeyttä. Jotta suunta kääntyisi, pitäisi olla yhteisymmärrys siitä, että ihmisarvo ei ole jotain johon on varaa vain hyvinä aikoina. Ihmisarvo on jakamaton.