Pelastaako unikoulu hengen?

Koiranunta. Kuva: Susanna Salokannel

Kunnollista-sarja etenee toiseen osaansa, jossa paneudun syvälle uneen. Tänään kysyn pelastaako unikoulu hengen ja Sinä ehkä kysyt, että mitä ihmettä tekee kuntojutut Ämmien blogissa? No hyvänen aika, eihän me olla pelkästään mielipideautomaatteja. Olemme aikuisia naisia, jotka miettivät myös omaa ja toisen hyvinvointia. Monipuolisia ihmisiä.

Viikko sitten lupasin pitää unipäiväkirjaa, ja niin teinkin. Lopputulema on, että menen nukkumaan aivan liian myöhään ja pääsäätöisesti nukun 6-7 tuntia yössä. Viikkoon mahtui toki yksi lyhyempikin yö, mutta se ei kaatanut laivaa samalla tavoin kuin ennen, koska univajetta ei ollut kertynyt kohtuuttomia määriä. Unen laatu ei ole paras mahdollinen, harvoin herään pirteänä. Ja se on asia, johon haen muutosta.

Miksi uni on tärkeää?

Miksi puhun unesta, vaikka kuntokuurillehan tässä piti ruveta? Koska väsyneenä ei jaksa miettiä syömisiä eikä liikuntaa. Ei leikkaa lanttu eikä kroppa kulje: väsyneenä aivot eivät ole tekemisessä mukana eikä uupuneesta kehosta saa irti liikunnan iloa, on tapaturma-alttiimpi ja huolimattomampi. En ole muuten tämän väitteeni kanssa edes yksin! Optimal Performancen perustaja Kaisa Jaakkola puhuu unen laadusta ensisijaisena keinona hyvinvoinnin lisäämiseksi. Ja vaikka pelkkä unikoulu ei henkeä varsinaisesti pelastaisikaan, niin

Univaje tappaa

Krooninen, pitkään jatkunut univaje on yhteydessä muun muassa keskivartalolihavuuteen, aikuisiän diabetekseen, kipukynnyksen laskuun, fibromyalgiaan, selkäkipuihin, verenpainetautiin ja sydänsairauksiin – ne kaikki vähentävät elinvuosien laatua ja määrää. Löydökset eivät sinänsä yllätä. Yllättävää olisi, jos nukkumisella ei olisi suurta merkitystä terveyteemme. (Terveyskirjasto.fi)

Mitäpä tein viikon aikana nukkumisen hyväksi? No en pal mitään. Pidin kirjaa nukkumaanmenoajoista ja heräämisestä, koska halusin saada käsityksen siitä miten minä oikein toimin nykyisessä arjessani. En halunnut ottaa paineita nukkumisesta, enkä aio ottaa niitä jatkossakaan. Aion kuitenkin ottaa härkää sarvista ja opetella nukkumaan yhtä hyvin kuin nuorempana. Jos unen laadulla ja määrällä saa elämänsä ainakin tuntumaan iloisemmalta, olen todellakin valmis kokeilemaan unikoulua.

Unikoulu avuksi?

Tulevan viikon haaste on tehdä tekoja, jotka parantavat unen mittaa ja laatua. Eli pikkuhiljaa yhä aikaisemmin nukkumaan ja se iltaruokailu tasolle, jossa veren sokeri ei yön aikana liikaa laske. Olen lukenut useita kirjoituksia unen määrän ja varsinkin sen laadun merkityksestä. Ja nyt otan itseäni niskasta kiinni: Koneet sammuvat pikkuhiljaa aikaisemmin ja aikaisemmin, mutta myös avautuvat aamulla varhaisemmin. Katsotaan mihin tämä päätös johtaa! Säännöllisyys näyttää olevan unikouluajatuksen kulmakivi, joten koetan napata siitä kopin. Tällaiselle pyryharakalle se on todellinen haaste! Lastensa kanssa kipuileville löytyy MLL:n sivuilta hyviä neuvoja kotiunikoulun pitämiselle.

Erityisen tärkeää on saada stressitasoa laskettua, jotta nukahtaminen onnistuu eikä tarvitse yöllä herätä miettimään työasioita. Samalla kun laitan uniasiat kuntoon tulen siis hoitaneeksi monta muutakin kohtaa elämässäni asialliseen järjestykseen. Työaika venyy yrittäjällä helposti yli äyräiden, joten koetan rajoittaa koneella vietettyä aikaa ja tehdä jotain aivan muuta välillä. Ja se muu on liikuntaa – mutta siitä enemmän seuraavissa jaksoissa. Hesarin artikkelissa parin vuoden takaa löytyy huima lista keinoista helpottaa nukkumista.

Onko joku uneen tai stressiin liittyvä asia, josta haluaisit avautua? Nakkaa viesti facebookissa tai twitterissä ja vertaillaan mustelmia. Mietitään porukalla, miten kompuroida kohti elämäniloista ja hyväkuntoista vanhuutta.