Joka uniinsa uskoo, se varjoaan pelkää

Pelot harvoin syntyvät tyhjästä. Useimmiten pelkojen takana on joko väärä tieto tai opittu malli. Pienen lapsen saa pelkäämään hammaslääkäriä pelkästään kertomalla, ettei hammaslääkärissä ole mitään pelättävää. Tätä kun toistaa muutaman kerran on pelon siemen jo alkanut itää. Kukaanhan ei oikeasti valista lasta ettei bussikuskia, koiranulkoiluttajaa ja kaupan tätiä tarvitse pelätä, mutta hammaslääkäreiden kohdalla meillä tuntuu olevan kova tarve iskostaa omia kammojamme myös eteenpäin. Pelkoa vahvistavat myös epäonnistumistarinat, joita Suomessa kerrotaan onnistumistarinoiden sijasta. Kaikkihan ovat kuulleet tarinoita poran lipsahtelusta posken läpi ja silmittömästä kivusta. Näitähän oikeastikin sattuu, mutta ei siinä määrin kun kummitustarinoista voisi päätellä.

Maahanmuuttokeskustelu pelotteluvälineenä

Samaa mekaniikkaa toteuttaa myös maahanmuuttokeskustelu. Rasististen tahojen, kuten Hommafoorumin ja perussuomalaisen politiikan ytimessä, on pyrkiä levittämään pelkoa maahanmuuttajiin monellakin eri tavalla. Kun turvapaikanhakijoita kesällä alkoi tulla enemmän, nähtiin paljon ulostuloja teemoilla ”meidän rahat eivät riitä tämän pakolaismäärän hoitamiseen”, ”jos sieltä tuleekin murhaajia ja raiskaajia” ja ”tänne tulijat ovat maksaneet ihmissalakuljettajille matkastaan eli he ovat sekaantuneet rikoksiin”. Ei mennyt kovinkaan montaa hetkeä, kun rasistien puheenparsiin yleistyivät käsitykset siitä, ettei meillä ”ole varaa hoitaa tätä tsunamia”. Aivan varmana tietona alkoi kulkea, että turvapaikanhakijoiden seassa tulee valtava määrä raiskaajia, murhaajia ja rikollisia. Työ suomalaisen yhteiskunnan ja turvallisuuden romuttamiseksi ei ole ollut sattumanvaraista, vaan nimenomaan määrätietoista ja tarkoituksellista. Rasistitahojen kannalta palkitsevaa on ollut se, että media on ruokkinut pelkomyllyä kesästä asti aktiivisesti kyselemällä pelottavatko turvapaikanhakijat.

Myös sanoilla on merkitystä – ei ole aivan sattumaa, että rasistirintama on lähtenyt uudistamaan kieltä saadakseen maahanmuuttajan muutetuksi maahantunkeutujaksi ja puhuakseen ihmisvirroista tulvana tai tsunamina. Asenneilmapiiriin valituilla sanoilla on varsin voimakas vaikutus.

Pelolla on aina hallittu

Ryhmäytyneen pelon mekaniikkahan ei sinäänsä ole ihmiskunnalle vieras. Esim. jo muinaisessa Egyptissä ajatus Faraoiden maagisesta jumaluudesta myytiin alusväelle taikatempuilla ja luonnonilmiöiden selittämisellä uskonnon kautta. Koston ja tuhon pelko saa ihmiset tottelemaan nöyremmin. Samaan perustuvat myös kristinuskon ohjeistukset siitä, kuinka muukalaisten ruokaa ei pidä syödä – ruokahan loppuviimeksi on se asia, mihin tottuessaan ihminen on oikeasti kotiutunut. Samaa tietämättömyyden ja pelonsekaista joukkohulluutta olivat myös esim. noitavainot.

Jonkinaikaa tuossa 2000 luvun alussa ihmiskunnalla näytti menevän hyvin siinä, että netti tarjosi kaikille melko yhtäläiset mahdollisuudet saada enemmän tietoa huuhaan sijalle. Ei niinkään yllättäen tahot, joilla on poliittinen agenda, alkoivat kuitenkin nopeasti tehdä työtään sen eteen, että saataisiin valjastettua netti omalle propagandalle.

Kun pelko alkaa hallita elämää vähän liikaa

Pelko on alkanut levitä, tarttua ja saada absurdeja muotoja. Vaikka pelot ovat epärealistisia ja perustuvat pitkälti masinoituun propagandaan, ne kuitenkin muuttavat ihmisten arkitodellisuutta. Äärimmilleen vietynä ne todella halvaannuttavat ihmisten kykyä toimia arjessa. Esim. Rajat kiinni!- ryhmässä ihmiset kuvailevat pelkojaan näin:

 

Rk_pelko1 (2)
rk_pelko2
rk_pelko3

Olisi helppo kuitata tämä pelkko tyhmyytenä tai mielenterveysongelmina. Toki varmaan joidenkin kohdalla siitäkin voi olla kyse, mutta enemmän on kyse siitä, että kuten missä tahansa uskonnossa niin myös rasistisessa liikkeessä on syntynyt joukkohurmoksen kaltainen ilmiö, jossa joukon tunteita vahvistaa samanmielisten kertomukset.

Huomionkipeät tarinankertojat ja tulkintatodellisuus

Jos työvälineesi on vasara, niin kaikki näyttävät nauloilta. Myös pelon vallassa olevat ihmiset tuppaavat tulkitsemaan maailmaa pelkojensa avulla. Somessa on viimepäivinä liikkunut useita päivityksiä siitä, kuinka Espoossa lapsia houkutellaan maahanmuuttajien autoihin. Tarkemmassa tutkinnassa paljastui, että kyse oli koululaiskuljetuksista.

Toinen ääripää ovat huomiota janoavat ihmiset, jotka kertovat keksittyjä tarinoita ulkomaalaisten tekemistä raiskauksista saadakseen edes hetkeksi muiden huomiota. Vaarallista kyllä, tunnetaloudessa nämä tarinat monesti vaikuttavat niin iljettäviltä ja niin kamalilta, että ne herättävät paatuneemmankin lukijan tunteet. Vaikka tarinoista valtaosa näyttäisi olevan vailla todenperää, myytti laumoittain maahan saapuneista raiskaavista muukalaisista on saatu iskostettua ihmisiin niin pysyvästi, että jopa mun tuttavapiirissä olevilla naisilla tuntuu osalla olevan vaikeuksia uskaltaa enää liikkua kaupungilla iltaisin.

Rasistiselle pelottelulle nousee syystäkin vastaääniä eikä sitä niellä noin vain. Tolkun ihmiset mieltävät usein rasismin aktiivisena vihana toiseutta (useimmiten toisen etnistä taustaa) kohtaan. Rasismin määritelmä ei kuitenkaan oikeasti ole ihan niin kapea vaan rasistisiin ajatuksiin sortuu meistä jokainen. Jokainen. Minäkin. On helppoa niputtaa kansalaisuudet ja uskonnot yhdeksi pelottavaksi mössöksi, jonka ääri-ilmiöt määrittelevät suhteen muuhunkin ryhmään.

Tässä maassa on esimerkiksi nyt toistettu pelkoa ulkomaalaisten tekemistä raiskauksista sillä tahdilla, että voisi kuvitella sen olevan ihan valtava ilmiö. Kun poliisi tuli ulos tilastoineen odotin, että sieltä paljastuisi merkittäviä lukuja. Ja paskat. Maahantulijoissa ei ole mitenkään valtoimenaan näkynyt ”raiskauskulttuuri” – edelleen raiskaus – ja väkivaltarikoksiin syyllistyneiden henkilöiden suhteellinen määrä ylittyy varmemmin perussuomalaisessa puolueessa kuin maahantulijoiden keskuudessa. Samoin väkivaltarikollisten. Ja tilastoista selviää myös sekin, että Sisä-Suomessa kantasuomalaisten tekemät raiskaukset ovat kasvaneet hälyyttävät 17 prosenttia. Toki perussuomalaisista jo kerettiin esittämään väitteitä, että tilastoja vääristellään ja ”oikea” totuus” on jotain muuta. Onneksi nuoria ei voi pelotella pelkällä propagandalla.

Onko meillä oikeasti syytä pelkoon?

En väitä etteikö maahanmuuttoon liittyisi ongelmia, enkä edes sitä, etteikö maahantulijoiden joukossa olisi henkilöitä, joiden arvomaailma on vääristynyt. Tietenkin on. Kaikissa ihmisjoukoissa on aina niitä, joiden arvomaailma ei ole terve eikä hyväksyttävä. Vuosien sota, köyhyys ja raakuuksien näkeminen jättää ihmisiin jälkensä. En hyväksy väkivaltaa yhtään sen enempää maahantulijoiden tekemänä kuin täällä aina asuneidenkaan. Pelosta täytyy kuitenkin muistaa myös se toinen puoli: tänne tulevien ihmisten kokemus. Turvapaikanhakijoista suurimman osan elämää on hallinnut pelko jo vuosia – ihan realistinen ja tosiasioihin perustuva pelko jopa hengen menetyksestä.

Vieraan pelko on myös selitys sille, miksi pk-seudulla maahanmuuttajan oloiset ihmiset istuvat aina ainoina yksin penkillään. Hiljainen kapinani tätä pelkoa vastaan on ollut kesästä lähtien tietoisesti aina valita vieruskaveriksi etnisesti erilaisen oloinen ihminen, jos en voi istua itsekseni. Kerroin tästä pari päivää sitten yli kymmenen vuotta sitten Suomeen muuttaneelle tyypille, joka kertoi kaikkina näinä vuosina tasan kerran saanensa viereensä ventovieraan kantasuomalaisen. Ja silloinkin kyseessä oli humalainen nainen, joka oli seuraa vaille. Me kyllä sitä siinä naureskeltiin, mutta jälkeenpäin ei sitten paljoa naurattanut. Suretti vain.