Ai että unnuttaminen? Kuule, mutsis unnuttaa!

11222966_10153784247624156_3969539803723366191_n

 

Esikouluikäisen vanhempana sitä törmää kaiken maailman hörhöilyyn ja tunnevammaisten aikuisten luomiin kiertoilmauksiin, etenkin asioissa, jotka sivuavat ihmisen fysiologiaa ja, härregud!, seksuaalisuutta. On keksitty yhtä sun toista epäsanaa luonnollisille asioille ja vieläpä ihan ilmeisestikin täysivaltaisten aikuisten toimesta ja sitten sitä sanastoa tuputetaan pilteille ihan ammattikasvattajienkin toimesta.

 

Teennäiset kasvattajat, teennäiset termit

Revin eilen pelihousuni törmättyäni unnuttamiseen, jonka keksijän soisin ihan just näillä näpyttimillä pakkaavaan kamansa ja muuttavan jonnekin tiettömän taipaleen taakse turvekammiin asumaan, jos ja kun kerran itsetyydytys tai masturbointi on konseptina liian hardcorea sielulle. Sama kirottu siveyspoliisi lienee keksinyt myös ilmaisun ”etupylly,” joka on mielestäni jo ihan silkkaa rienausta ja naisen sukuelimiä halventavaa. Kuule, mutsis unnuttaa etupyllyään!

Tiedättekö, lapselle on ihan jees kertoa asioista ihan niiden asioiden omilla nimillä. Ne eivät mene rikki uusiin sanoihin törmätessään. Unnuttamisen ja itsetyydytyksen konseptin avautuminen ipanalle ei ole termistä kiinni. Jos pimpin tai pippelin omatoiminen koskettelu on tuttu juttu, niin se on ihan vain sopimusasia kutsutaanko sitä itsetyydytykseksi vai ilmalämpöpumpuksi. Se termi ei merkkaa sille ihmistaimelle paskaakaan, mutta koska aikuisen on syytä sanoittaa uusia asioita ja käsitteitä lapselle, niin soisin että niitä omia neurooseja ja sairaalloisia inhibitioita ei siirreltäisi seuraavalle sukupolvelle. Johan tässä on jumalauta nähty maailmanhistorian aikana useampaan otteeseen mitä sellainen toiminta pitkässä juoksussa teettää!

Minun lapseni keksi pimppinsä hienoudet muutama vuosi sitten kesken Pikku Kakkosen. Tunki käpälänsä pikkareihinsa ja räpelsi alakertaansa oikein antaumuksella. Otin asian rauhallisesti puheeksi siinä tilanteessa. Kysyin lapselta mitä hän tekee.

”Mä silitän pimppiä!”

”Hieno juttu. Tuntuuko se hyvältä?”

”No tun-tuu!”

”Omaa pimppiä saakin silittää. Se on tosi kivaa! Sitä kutsutaan itsetyydytykseksi. On kuitenkin kohteliasta silitellä sitä vain silloin, kun on yksin. Vaikka omassa huoneessa. Tai veskissä. Ja kannattaa pestä kädet ensin, ettei pimppiin mene likaa tai pöpöjä, koska niistä saattaa tulla pimppiin pipi.”

”Joo, mä menenkin heti pesemään! Ja silitän sitten lisää vasta ohjelman jälkeen.”

Ja näin tämäkin keskustelu oli käyty ja rajat toiminnalle oli asetettu, eikä niihin ole tarvinnut juurikaan palata. Kukaan ei vaivautunut, eikä traumatisoitunut. Lapsi on kiinnostunut omasta fysiologiastaan ja kysellyt omasta anatomiastaan tuonkin jälkeen useaan otteeseen. Häntä kiinnostaa miksi itsetyydytys tuntuu kivalle ja mikä ihme on se nappula pimpissä, joka on tosi herkkä. Itse hän nimittää sitä naurunappulaksi, koska klitoris tuntuu kääntävän kielen solmuun, mutta toisaalta naurunappula on kyllä aivan hitokseen kuvaava termi. Ja kun se termi tulee lapselta itseltään, se on hyvä. Muksu käyttää nyt kuusivuotiaana jopa sujuvasti sanaa vagina. Ja penis. Eikä hihittele niiden päälle hermostuneesti, toisin kuin eräs tuntemani päiväkodin täti.

Toki tästäkin asiasta olisi voinut tehdä vaikean ja peitellä asian termeihin, jotka eivät kuvaa toimintaa. Tai pahimmillaan tehdä, kuten tiedän monien lapsensa seksuaalisuudesta kauhistuneiden, ihan oman sukupolveni edustajien, tehneen ja kieltää lasta koskettelemasta itseään.

 

Elämässä pitää olla runkkua

En voi käsittää miten todellisuudesta vieraantunut pitää olla, että näivettyy puritaaniksi siinä kohtaa, kun oma lapsi tajuaa, että hänellä on haaruksissaan välineet, joilla voi pitää hauskaa. Melko tekopyhää toimintaa, etten sanoisi, koska oletan jonkun vedelleen paljaalla ihan kliimaksiin saakka, että se piltti on ylipäätään onnistuttu maailmaan saattamaan. Kyllä vanhemman täytyy kyetä kertomaan lapselle mitä niillä härpättimillä tehdään ja missä tilanteessa mikäkin on sopivaa ihan siinä missä neuvotaan olemaan kaivelematta nenää kahvipöydässä tai pesemään kädet vessareissun päätteeksi. Tai pidättäytymään vetämästä naapurin Jani-Jessicaa pataan, vaikka se olisi millainen nilkki ja heittänyt sinua lumipallolla päähän.

Runkkaaminen ei ole mikään cauhistus. Se on kivaa ja se on terveellistä. Meidän kulttuurissamme se on kuitenkin yksityinen asia ja sekin on oikeastaan ihan hyvä niin. On huomattavasti mukavampaa istua esimerkiksi palaverissa, kun ei tarvitse jännittää rupeaako markkinointiosaston Jussi hakkaamaan lapaseen vai intoutuuko tällä kertaa sittenkin reskontran Ritva? Seksuaalikasvatus on kulttuurin välittämistä sekin.

Unnuttaminen on sen sijaan aivan yhtä irvokas termi kuin runkkaaminenkin. Sen taustalla on ajatus, ettei lapsi ole seksuaalinen olento ja jos onkin, niin asia pitää kuorruttaa kermavaahdolla ja koristella aamukasteen hyväilemillä metsämarjoilla, koska seksi ja etenkin sooloseksi on likaista ja turmeltunutta. No eihän ole! Sehän on parasta ja turvallisinta mahdollista! Saa olla juuri niin hidas tai nopea, kuin huvittaa! Itselle ei tarvitse selitellä, jos ei huvita tai särkee päätä. Jos innostus lopahtaa kesken kaiken, ei tarvitse puhaltaa peliä poikki, kun toinen on jo ihan että bow-chicka-wow-wow. Ja jos ei oma sorkka saa pasuunoita soimaan ja enkelkuoroa laulamaan, niin sitten on just hyvä hetki mennä lääkäriin, koska jossain on jotain vikaa ja viat kannattaa noin niin kuin yleisesti ottaen fiksailla aika nopeasti.

Ja miten muuten lapsi omaan kroppaansa ja seksuaalisuuteensa tutustuisi, jos ei itsetyydytyksen kautta? Miten muuten minunkaan tyttäreni aikuisena voisi tietää edes auttavasti mikä tuntuu tai ei tunnu hyvälle, ellei se nyt ja tulevaisuudessa harjoittelisi itse turvallisessa ympäristössä ja hyväksyvässä ilmapiirissä?

Niin että lakatkaa nyt, jumantsuikka, aikuiset ihmiset kauhistelemasta lastenne tekemisiä. Puhukaa asioista asiallisesti niiden oikeilla nimillä. Vetäkää itsenne tälle vuosikymmenelle sieltä sielunne yläasteen välitunnilta.

Näyttäkää esimerkillänne, ettette ole estyneitä runkkareita unnuttajia, vaan itsenne kanssa sinuiksi kasvaneita aikuisia.

Ja kasvattakaa lapsistannekin sellaisia.

 

[author] [author_image timthumb=’on’]http://www.instagram.com/p/5Ui6r-pX1s/?taken-by=kativilliina[/author_image] [author_info]Kirjoittaja on päivittäin maailman epäkohtiin kompasteleva toimihenkilö, joka toimii siviilissä äitinä, vaimona ja pienyrittäjänä sekä haaveilee omaisuutensa myymisestä ja yksinpurjehduksesta maailman ympäri.[/author_info] [/author]