Asiaa tavarasta osa 1. Elisabetin teesihti ja hyvinvointivaltion kestävyys

teesihti

Teehetki isomummun seurassa

Kun Paavo oli Tammisaaressa, Elisabet, istuitko helmikuisena iltana keittiössä yksin? Olitko ottanut tottumuksesta kaapista kaksi kuppia, keittänyt vedet samalla kun lämmitit pirttiä ja mitannut pannuun vadelmanlehtiä? Niitä, jotka kesällä omasta puutarhasta kuivasit. Saatuasi höyryävän juoman kuppiin, ehkä huokaisit harteiltasi pitkän päivän. Aamusi vietit torilla, myit luudan ja pari vispilää. Iltapäivän pesit toisten pyykkejä. Lapset helmoissa tai naapurissa. Takana taistelu, toinen isompi vasta tuloillaan. Sitä et tiennyt, mutta ehkä aavistit. Olit hyvin perillä maailman asioista, luit lehtiä. Niitä samoja, joiden aatteen vuoksi Suutari-Paavo istui Tammisaaressa. Ette tarttuneet aseisiin, mutta kärsitte ajatustenne vuoksi kovan rangaistuksen.

Yksi ihmisikä myöhemmin minä istun omassa keittiössäni ja kaadan teetä sinun teesihtisi läpi. Sihti on samaan aikaan hieman krouvi ja kuitenkin huolellisesti tehty. Se on kestänyt pidempään, kuin mikään muu tavara tässä taloudessa. Se on kestänyt pidempään, kuin sitä käyttäneet ihmiset. Sinun jälkeesi minun mummuni, mummuni jälkeen äitini ja nyt minä.
Kun tuhannet teelitrat ovat valuneet sihdin läpi, monet asiat ovat muuttuneet. Keskustelu työn lisäarvon jakautumisesta on vaihtunut puheeksi työn tuottavuudesta. Sinun ja mummun sukupolvet rakensivat Suomeen hyvinvointivaltion, jossa kaikilla on sosiaali- ja sairausvakuutus ja ilmainen koulutus. Äitini sukupolvi yhdessä omani kanssa purkaa nyt tätä järjestelmää, jota minun sukupolveni ja siitä nuoremmat pitävät kalliina itsestäänselvyytenä.

Sinun sukupolvelta toiselle kestävä teesihtisi tekee pilkkaa kulutushysteriasta ja tuottavuudesta. Sihti kestää, koska se on tehty ajan kanssa ja taidolla laadukkaista materiaaleista. Luonnon kannalta on järkevintä tehdä käytössä kestäviä tavaroita, mutta talouden kannalta ne ovat ongelmallisia. Järjestelmämme on rakennettu jatkuvan kasvun varaan rajallisessa maailmassa. Tästä hyvästä meillä on talouskasvun ja elävän luonnon säilyttämisen sovittamaton ristiriita. Hyvinvointimme ja sivistyksemme kasvattamisen rahoitus on kytketty talouskasvuun ja talouskasvu kulutukseen. Kulutuksemme on luonnon kannalta kestämättömällä tasolla. Maailman ylikulutuspäivä tulee vuosi vuodelta aikaisemmin.

Haave kestävästä ja reilusta taloudesta elää

Juuri nyt talouskone yskii, koska varallisuus on kasautunut harvojen käsiin. Vallalla oleva uusliberalistinen talouskäsitys estää luomasta kysyntää keynesiläisittäin valtion suunnitelmallisen kulutuksen avulla. Voisimme korjata homekoulut, panostaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen, sekä vähäpäästöiseen energiantuotantoon ja liikkumiseen. Rikas yläluokka ei kulutuksellaan kykene ylläpitämään talouskonetta, suitsimaton finanssikeinottelu takaa säännölliset talousshokit ja suuryritysten verokikkailu kovertaa hyvinvointivaltion rahoitukselta pohjan. Päättäjät, jotka kokevat itsensä voimattomiksi tämän helvetinkoneen edessä, takertuvat kouristuksenomaisesti selitykseen talouden tuottavuuden ongelmasta. Tämä asia muka korjataan tekemällä enemmän töitä pienemmällä korvauksella ja leikkaamalla palveluista sekä perusturvasta.

Todellisuudessa tällä luodaan pohjaa uudelle leikkaustarpeelle. Talouden supistumisen kierre jatkuu, mutta se ei koske kaikkia. Muutamat hyötyjät haikailevat sinun aikojasi takaisin, Elisabet. Niitä aikoja, jolloin pyykkinsä sai pestynä ja silitettynä takaisin muutamalla kolikolla. Niitä aikoja, jolloin suuri joukko ihmisiä eli vailla pysyvää ja turvattua toimeentuloa. Kun sinun aikanasi köyhällä oli puutetta kaikesta, nykyään pula ei ole kaloreista tai tavarasta, vaan ravintoaineista ja säilytystilasta. Elintasokuilu on siirtynyt, mutta edelleen olemassa. Ongelmat ovat suuria ja globaaleita, silti niille etsitään paikallisia syntipukkeja. Välillä olen neuvoton. Silloin mietin sukupolvien ketjua.

Sinun työsi jatkuu minussa, Elisabet. Toisenlainen maailma on mahdollinen, teekupin äärellä täytyy edelleen haaveilla ja aamulla ryhtyä jälleen toimeen.