Uusliberalistisen mallin tuputtaminen on Suomen ongelma

emoji-sisu

Tiedättekö, mikä minun mielestäni on Suomen suurin ongelma?

Päätöksenteko on jumissa, koska oikeistopuolueet eivät luovu uusliberalistisen mallin edistämisestä Suomessa. Jatkuva yritys tehdä Suomesta heikon yövartijavaltion ja kukistetun AY-liikkeen maa, heikentää luottamusta demokratiaan ja saa ihmiset vastustamaan yhä voimakkaammin hallituksen toimia. Tämä vastaveto aiheuttaa, että mitään ei saada aikaiseksi. Viimeisimpänä näyttönä tästä on Yhteiskuntasopimukseksi nimetyn kurjistamispaketin neuvotteluiden käänteet ja viime viikolla koettu mielenosoitusten viikko.

Uusliberalistisen mallin toteuttaminen demokraattisia keinoja käyttäen on vaikeaa, koska laajat julkiset palvelut nauttivat Suomessa kannatusta. Suomalaiset ymmärtävät hyvinvointivaltion merkityksen ja osaavat arvostaa sitä. Tavan ihmiset vastaavat jatkuvasti kysyttäessä, että haluaisivat maksaa enemmän veroja, jos niillä saisi toimivia palveluita. Siitä huolimatta oikeistovetoiset hallitukset ovat jo 13 vuoden ajan leikanneet julkisia palveluita ja keventäneet erityisesti varakkaiden ja yritysten verotusta. Seuraukset ovat tunnettuja: kasvava määrä ihmisiä jää vaille heidän hyvinvointinsa kannalta tärkeitä palveluita, kansan osaamisen ja kouluttautumisen taso uhkaa laskea ja eriarvoisuus kasvaa jyrkästi.

”Maassa on eletty pitkään iloisen huolettomasti. Ei ole yhtä suurta mokaa, mutta paljon pieniä virheitä miltei jatkuvalla syötöllä. Nyt maa on taloudellisesti jumissa. Työmarkkinat ja sen etujärjestöt jököttävät pysähtyneisyyden tilassa. Taloudessa eletään kroonisessa ylikulutustilassa. Maa on moniongelmainen ja mikä pahinta talouden romahtaessa myös demokratian uskottavuus ja toimintakyky romahtaa.”

Yle uutisoi Jan Vapaavuoren kirjoittamasta kirjasta, jossa Suomen tilanne esitetään synkkänä. Yllä oleva, uusliberalistisen mallin narratiivi on meille jo kovin tuttu: Suomi on vaikeuksissa ja nyt on kipeiden päätösten aika. Viime vuoden vaalit voitettiin tällä synkistelyllä, tosin vaalit voitettuaan hallituspuolueet vielä korottivat leikkaustavoitteensa aivan uusiin ulottuvuuksiin. Siitä lähtien hallituksen suosio on ollut laskussa ja opposition kannatus nousussa ennen näkemättömällä tavalla.

Suomalaiset ymmärtävät, että kaiken turvan ja koulutuksen kustantaminen itse tai kaupallisilla vakuutuksilla, on kallista. Siksi me vastustamme leikkauksia, jotka kohdistuvat elämää suojeleviin ja kehitystä ylläpitäviin toimintoihin. Pidän suomalaisia myös kohtuullisina ja vastuullisina: monet ovat valmiita paitsi maksamaan enemmän veroja, myös tekemään pidempää päivää, jos sillä voidaan auttaa kaikkia suomalaisia. Juha Sipilän hallitus on itse venkoilullaan ja uhkailullaan luonut epäluottamuksen ilmapiirin, jossa mikään ei tunnu edistyvän.

Viimeksi tänään 17.03. Helsingin Sanomat uutisoi, että hallitus harkitsee lapsilisien verottamista. Tämä kuvio on jo nähty ja todettu, että hallituksen lupaukset eivät pidä. Luvataan, että verot eivät nouse, mutta veronluonteiset maksut kyllä nousevat. Luvataan, että leikkaukset perutaan, mutta otetaan osa lapsilisästä takaisin verottamalla. Suomalaiset eivät ole tyhmiä, he käsittävät, että hallitusten toimien vuoksi käteen jää vähemmän rahaa kuukaudessa, palveluiden turvaverkko ympäriltä purkautuu ja entistä harvemmalle on tarjolla koulutusta. Sitä ei terminologialla kikkailu muuta miksikään. Monet suomalaiset eivät enää usko, että hallituksen esittämät toimet tuovat ratkaisun yllä kuvailtuun ongelmaan. Kaikki ovat kyllästyineitä siihen, että mikään asia ei tunnu edistyvän.

Oikea ratkaisu turhautumiseen ei ole hyväksyä mitä tahansa, jotta päästään eteenpäin. Meidän täytyy uskaltaa kysyä, onko synkeä tilannekuva oikea ja mikä tähän synkentyneeseen tilanteeseen on todella syynä.

Syy-seuraus-suhteen analyyttinen tarkastelu on tärkeää, muuten valitsemme väärät keinot. Suomen taloudellinen tilanne osoittaa jo elpymisen merkkejä. Kasvu on alkanut lupaavasti juuri silloin, kun maassa on ollut toimintakyvytön hallitus. Eli viime vuonna. Kauppatase oli myös ylijäämäinen, tämä tarkoittaa että Suomi vei suuremmalla euromäärällä tavaraa, kuin toi.  Ottaen huomioon, että Venäjän kauppa on osittain jäissä pakotteiden vuoksi, voidaan hyvällä syyllä kysyä todellista syytä synkkyyteen ja tappiomielialaan: Onko viennissämme todella suuri, palkkojen kokoon liittyvä ongelma ja miten naisvaltaisten palvelualojen palkkojen alentaminen parantaisi vientialojen kannattavuutta?

Minulle tämä sinnikäs oikeistopuolueiden taholta viljelty uhkakuvien tuputtaminen tuo mieleen Naomi Kleinin hyvin perustellut väitteet siitä, että uusliberalistisen mallin läpiviemiseen tarvitaan kriisi. Jos kriisiä, kuten aseellista konfliktia tai luonnon mullistusta ei ole käsillä, voidaan luoda mielikuva kriisistä toiston avulla. Uusliberalismin toteuttaminen missä tahansa demokraattisessa valtiossa on hankalaa, koska se hyödyttää harvoja ja kurittaa massoja. Erityisesti hyvinvointivaltion purkaminen kurittaa naisia. Kehotan kaikkia, joiden epäluuloa hallituksen toimia kohtaan tämä kirjoitus lisäsi, tutustumaan myös tänään auenneeseen www.tasaarvovaje.fi nimiseen hankkeeseen. Sivuille on odotettavissa materiaalia, joka valaisee hallituksen toimien vaikutuksia erityisesti tasa-arvon kannalta. Lisäksi kehotan kaikkia ottamaan itse selvää Suomen taloudellisesta tilanteesta, vertaamaan sitä muihin maihin ja lopulta tekemään johtopäätökset hallituksen tilannekuvasta.