Mitä mä just katsoin???

ViihdeOnnistuin saamaan inhan pöpön ja sitä parannellessa on viikon viihde tullut pitkälti televisiosta. Mulla ei tule juurikaan katsottua näitä parisuhdeohjelmia, mutta tällä viikolla olen ottanut asiakseni tutustua television tarjontaan.

Ensin silmiini osui Bachelor suomi. Ohjelmaformaatin ideana on pistää 17 naista kilpailemaan yhdestä poikamiehestä. Tai no, eronneesta kahden lapsen isästä, jota ohjelmassa toistuvasti kuvaillaan ”komeana”. Makuja on monia, muhun tämä jamppa ei tee vaikutusta. Mutta ainakin ohjelmaan osallistuneet naiset muutaman minuutin tutustumisen jälkeen jo kokevat suuria tunteita siitä, kun mies ensimmäisen illan päätteeksi dumppaa joukosta useamman. Yksi naisista päättää jättää itkuisena leikin kesken, koska tajuaa vasta kuvauksissa mihin on sitoutunut. Osa naisista aloittaa toisiaan vastaan kilpailun ja kyräilyn jo ennen kuin ovat viettäneet minuuttiakaan miehen kanssa. Useimmat naiset vaikuttivat oikeasti fiksuilta ja päteviltä. Elämä tuntui useimmilla olevan ihan klaarissansa. Katsoessani en voinut olla miettimättä, mikä ihme saa fiksut naiset tekemään tämän itselleen?

Sitten on myös tämä Amerikan unelmavävy, jonka jaksossa naiset järjestivät sulhaskandidaateille treffit. Jokaisella sulholla oli ohjelmassa neljä naista, joista valita. Yksi sulhasista näytti olevan kiinnostunein juontaja Anne Kukkohovista. Samainen mies näytettiin myös suutelemassa kaikkia tyttöystäväkandidaatteja inserteissä. Toinen sulho taas ihan vaan ystävällisesti kokeili ainakin kahden naisen tissejä kuvissa. Pahinta draamaa näytti aiheuttavan kilpailija, joka ei ollut kiinnostunut muista naisista vaan vain miesehdokkaasta. Kun en ole seurannut sarjaa alusta en tiedä miten tähän on päädytty, mutta äimänä kyllä katselin naisten tilityksiä tunteistaan nuoria miehiä kohtaan. Melko suurilla kirjaimilla puhuttiin.

Viikolla alkoi myös Suomen ihanimmat häät. Rehellisesti sanoen en jaksanut katsoa ihan koko jaksoa, vaan hypin osan läpi netissä. Pari vaikutti sinäänsä ihan sympaattiselta, ja omaishoitajuus toisen onnettomuuden jälkeen on varmasti ollut todella rankkaa. Se, mitä en sitten enää ymmärtänytkään oli muista morsiammista koostuva 11 naisen raati, jonka tehtäväksi jäi haukkua muiden häitä ja antaa näkemistään häistä pistearvio. Kauden lopussa parhaat pisteet saanut pari saa lahjakortin kultasepälle. Vaikka tää mun silmiin vaikuttaa nöyryyttävältä formaatilta ainakin yksi osallistujista on antanut innostuneen haastattelun Ylelle otsikolla Miisasta tulee vihdoin tosi-tv-julkkis – ”Se on ollut tavoitteeni pienestä asti”Miisan haastattelu avaa ehkä vähän tällaisten formaattien takana olevien osallistujien mielenmaisemaa. Miisan tavoitteena on pienestä asti ollut se, että häät näytetään televisiossa. Ainoastaan Temptation Islandista pari on kieltäytynyt, mutta muutoin hakemuksia tositv- formaateille ainakin jutun perusteella on lähetelty enemmänkin.

Nelosella taas esiteltiin sarjassa Kielletty rakkaus 22 vuoden ikäerolla oleva pari, jonka nuorempi osapuoli oli 14 vuotta suhteen alkaessa. Vaikka töllössä esitettiin väite, että parilla ei ollut seksiä ennen avioliittoa – joka solmittiin siis lapsen tultua täysi-ikäiseksi – en voinut olla vähän ahdistumatta. Kun itselläni on täällä kotona ikätasoaan vastaavat 13 ja 17 vuotiaat on ohjelman herättäneet ajatukset todella ristiriitaisia. Missä kohtaa lapsuus loppuu? Samaa teemaa käsitteli myös Suonpää viikolla puhuessaan siitä, että kirkko tulee jatkossa vihkimään lapsia, mutta ei homoja. Lisäksi ohjelmaan on istutettu Maarit Kallio laukomaan inserteissä ”asiantuntijana” latteuksia siitä, miten parisuhteissa esimerkiksi yleensä on samanikäisiä pareja.

Viihdyttääkö viihde?

Katsottuani viikon aikana enemmän scheißea heräsi kuitenkin myös mielenkiinto siihen, kenelle nämä ohjelmat ovat business. Tsekkasin nopeasti kaikkien lopputekstit ja paljon siellä on vaatemerkkejä, autofirmoja ja pari puhelinta kiitoksissa. Selkeästi näitä kannattaa tuottaa koska katsojia riittää. Oletettavasti myös firmat näistä jotain hyötyvät, koska samoja firmoja vilkkui kaikkien tuotesijoitteluosiolla.

Viihteen tehtävä on viihdyttää, enkä mä sinäänsä paheksu että tällaistakin on. Itselleni vain näiden katsomisesta jäi päällimmäisenä aika hämmentynyt ja ahdistunut olo. Näiden perusteella yhteiskunta näyttäytyy aika kummallisena paikkana. Yhtäältä hyvin vanhoillisena, jossa naisten on kilpailtava keskenään saadakseen kenen tahansa miehen hyväksyntä ja toisaalta paikkana, jossa oma henkilökohtainen parisuhde ei ole enää henkilökohtainen asia, vaan yleisölle tarjoiltu ajanvietepaketti.

Tämän tyyppisille parisuhdeohjelmille tuntuu kuitenkin olevan tilausta. Tavallaan tämäkin kirjoitus niitä mainostaa – muiden suhteilla märehtiminen ja juoruilu on ihmiskunnan vanhin viihteen muoto. Siihen on helppo sortua. Tarinoiden kautta syntyy myös yleisempää pohdintaa moraalista ja ihmissuhteista. Osin tämäntyyppisten ohjelmien sivutuotantona syntyykin paljon hyvääkin keskustelua niiden esiin tuomista aiheista.

Päällimmäiseksi tunteeksi kuitenkin jäi pieni sääli siitä, onko nää ohjelmissa esiintyneet ihmiset oikeasti osallistuessaan tienneet, mihin joutuvat. Viisitoista minuuttia julkisuudessa on varsin julma osallistujille. Tuotantoyhtiöt myös leikkaavat haastatteluita kronologisesti vääriin paikkoihin saadakseen tarinalle dramatiikkaa. Telkkariruudun läpi mielikuva ihmishahmoista on tuotannon sinne rakentama ja valitsema, vaikka kyseessä onkin aidot ihmiset. Googletellessani ohjelmalinkkejä tätä blogausta varten eksyin myös lukemaan muiden kommentteja ohjelmista. Kommentit menivät pitkälle nettikiusaamisen puolelle kosketellen myös henkilöiden ulkonäköä ja googlettamalla löydettyjä tietoja. Saattaa kolmen vuoden päästä osallistujia hieman harmittaa tajutessaan, että sponssorifirmat ja tuotanto kääri näistä rahat, mutta itselle jäi käteen lähinnä vihapuhetta sisältäviä kirjoituksia nettiin ja mielenkiintoinen tarina kerrottavaksi halukkaille kuuntelijoille.