Rasisismi

rasISISmi

 

Isis räjäytti Brysselissä eilen useita pommeja ja tämän päivän tietojen mukaan kuolleita on yli 30, loukkaantuneita satoja. Ihan tavallisia ihmisiä ihan tavallisissa askareissa. Eilen mun somessa toistuivat sanat terrorismi, isis ja rasismi. Mulle tämä terrorismin tuoma rasistisuuden nousu on rasisismia.

Bryselin isku osui omalla kohdalla sillä tavoin lähelle, että yksi tuttuni oli räjähdyksen sattuessa lentokentällä. Hän selvisi lievällä tinnituksella ja suurella järkytyksellä. Keskustelut, joita on tässä käyty ovat olleet aika raskaita ja vaikeita, ja on itkettänyt tosi paljon. Tosin tähän on myös liittynyt sellaisia pieniä humoristisia purskahduksia esim. siitä, miten heidän kotitalossaan etsittiin kaikilta naapureilta lääkevarannot, ja jaettiin unilääkkeet ja pamit järkyttyneimmille, jotta kaikki voivat nukkua. Kaiken tän kamalan keskellä noi absurdit pienet yksityiskohdat tuntuvat – vaikkei se poliittisesti korrektia olisikaan – ihan järjettömän huvittavilta, liikuttavilta ja ihanilta. Kriisin tullen ventovieraistakin näyttää löytyvän käytännön perhe.

Brysselin terroristi-isku oli vielä kesken, kun ensimmäiset rasistit aloittivat rasistisen ilakoinnin sekä ruumilla ratsastamisen. Rasistit ja terroristit näyttävät olevan hyvä tiimi. Ketäpä meistä ei oikeasti pelottaisi ja raivostuttaisi se, että täysin syyttömät siviilit kuolevat ja vammautuvat iskuissa. Tärkeää ei terroristeille niinkään ole se, keitä iskuissa kuolee vaan se, miten iskuilla saadaan muokattua mielipidemaastoa. Tähän liittyy kiinteästi pakolaiskysymys: lähtiessään pakoon hirmutekoja tavalliset siviilit vähentävät Isisin valtaa. Valtio tarvitsee alamaisensa, ja laaja pakolaisvirta kertoo kyvyttömyydestä hallita kansaa. Isisin toiminnan tarkoituksena onkin pyrkiä edesauttamaan rajojen sulkemista pakolaisilta.

Terroristi-iskut kohdistuvat pääasiallisesti aina täysin sivullisiin niin Isisin hallitsemilla alueilla kuin niiden ulkopuolella. Maailman mediat reagoivat sitä voimakkaammin, mitä lähempänä niitä tapahtumat ovat. Alle viikko sitten Ankarassa oli vastaavan kokoinen terroriteko, eikä se saanut juurikaan palstatilaa. Isis sai iskullaan aikaiseksi juuri sen reaktion, mihin pyrkikin: paljon pastatilaa ja äärioikeistolaiset rasistit kilvan ilkkumaan YK:n rasisminvastaisen viikon ”juhlinnoista”. Rasistien vihan kohde ei ole vain Isis vaan ne, jotka pakenevat terroria.

Terroristit edustavat kaikkia islaminuskoisia  yhtä vähän kuin Petri Gerdt edusti kaikkia suomalaisia. Se, mitä Daesh on saanut Suomeenkin rantautumaan on ääri-ilmiöiden normalisoituminen. Se ei ole tapahtunut turvapaikanhakijoiden toimesta vaan rasistien. Muutaman vuoden aikana tänne on kasvanut hyvin hyvin pieni, mutta sitäkin äänekkäämpi, radikalisoitunut ryhmä, joka täysin omalla nimellään ja omilla kasvoillaan jakelee jopa tappouhkauksia sosiaalisessa mediassa väärinajattelevia vastaan. Vihapuheesta on tullut niin arkipäiväistä, että sitä voidaan laukoa jopa hallituspuolueen toimesta eduskunnan kyselytunnilla.

Onko edelleenkin turvallista elää?

En ole varmastikaan ainoa, jota ajatus terrorismista ja matkustamisesta suurkaupunkeihin ihan pikkaisen pelottaa. En silti haluaisi, että se muuttaa mun toiminnassa mitään. Mun ensimmäinen reissuni Amerikkaan sijoittui viikko Lockerbien terroristi-iskun jälkeen. Lensin Pan Amilla Nykkiin, yksin. Lentoon osui vielä erityisen huonoa säätä, terroristiuhka ja terminaalinvaihdos Nykissä ja silloinen huono kielitaitoni. Jatkolennolla Orlandoon ukkonen riepotteli alle satapaikkaista lentokonetta ja juutalaisperhe lähelläni rukoili itkien äänekkäästi. Olin nuori ja kuolematon – se oli jännittävää ja hurjaa, muttei varsinaisesti kauhistuttavaa.

Sittemmin on kolme kertaa osunut matka samanaikaisesti tai muutama päivä terroristi-iskun lähimaille. Pariisin iskujen aikaan oltiin laajennetun perheen kanssa Wienissä. Tarkoitus oli mennä iskusta seuraavana päivänä joulutorin avajaisiin, mutta virallisesti avajaiset peruttiin korkeimman turvalisuusuhan vuoksi – Wienissä kun oli samanaikaisesti Syyrian sisällissodan lopettamiseen tähtäävät neuvottelut. Me, samoin kuin arviolta yli 15 000 muuta tavallista ihmistä, menimme joulutorille kuitenkin. Tunnelma oli rauhallinen ja rauhanomainen – kaikki pienikin jännitys turvallisuuden vuoksi häipyi kun pääsimme ihmisten keskelle. Meitä oli valtava määrä. Me emme halunneet lakata elämästä kuolemanpelon tai rasismin vuoksi. Meitä oli kymmenistä kansallisuuksista ja uskonnoista ja mahduimme silti samalle torille. Mahduimme ja mahdumme jatkossakin.