Unikoulu osa 2

VIrkeä kevät. Kuva: Unsplash.com

 

Paljon on vettä virrannut Vantaassa sitten viimeisen unikoulukirjoitukseni puhtaasti siitä syystä, että ei ole ollut mitään kommentoitavaa. Homma on ollut juuri niin haastava kuin en osannut lainkaan kuvitella. Kun on noin 16 vuotta opetellut olemaan välittämättä huonoista unenlahjoista, uuden aktiivisen nukkujan rooli on ollut hankala oppia.

Mitä se sitten tarkoittaa – aktiivinen nukkuja? Sitä, että tietoisesti menen nukkumaan aikaisemmin, syön siten, että ei ole yhtään nälkä (eikä ähky), juon päivän mittaan riittävästi, rentoudun ennen nukahtamista ja erityisesti – kieltäydyn murehtimasta mitään sängyn pohjalla. Tunnistan ajatukseni ja ohitan tyynesti kaikki ne pienet tuskalliset ajatukset, joissa pohditaan laskuja tai rahaa missään muodossa. En mieti myöskään tekemättömiä töitä enkä soittamattomia puheluita.

Sen sijaan mietin miten ihana on painaa pää tyynyyn, vetää lämmin peitto korville ja olla juuri niiden ihmisten kanssa tässä elämässä, joiden kanssa rinnakkain kuljetaan. Teen siis tietoisia ja toistuvia valintoja siitä mitä ajattelen, jotta helpottaisin nukahtamista ja nukkumista noin ylipäätään.

Unikoulu osa 2 – se toimii sittenkin!

Reilun kuukauden ajan olen mennyt nukkumaan ajatellen vain helppoja, keveitä ja hyvä ajatuksia huolimatta siitä, että elämä kyllä tarjoilee niitä toisenlaisiakin. Niitä ajattelen muulloin ehtiessäni ja ollessani virkeä. Illat on varattu vain pehmeille tunnoille.

Mitä tästä on seurannut? Nukun vähintään 6 tuntia yössä hyvää, yhtenäistä unta. Saatan joskus käväistä vähän hereillä ja olen toki ajoittain joutunut valvomaankin, mutta pääsääntöisesti voin iloita hyvistä unista. Jos herään keskellä yötä, en anna itselleni lupaa ajatella edes hyviä ajatuksia, koetan vain intensiivisesti tyhjentää pään kokonaan. Tähän ovat apua tuoneet mindfulness-harjoitukset. Sen sijaan, että lähtisin seuraamaan ajatusten harharetkiä, koetan keskittyä tyynyn tunteeseen poskea vasten.

Parasta mitä tiedän on herätä aamulla virkeänä omia aikojani ennen kellonsoittoa. Tätä tunnetta en tosiaan ole liian usein saanut kokea viime vuosina ja nyt se on täällä. Syksy kertoo, onko kyseessä kevätaamujen kepeys vai onko kyseessä pysyvämpi ja onnellinen muutos. On aivan ihana mennä sänkyyn pelkäämättä unetonta yötä.

Seuraava askel kunnolliseen elämään?

Seuraavaksi opettelen taas nauttimaan ruuasta. Sinkkutaloudessani on hyvin harvinaista, että vaivaudun tekemään kunnollista ruokaa. Osaan kyllä, mutten viitsi, koska kukapa sitä itselleen tekisi. Tähän ajatukseen on tultava muutos, sillä jos en pidä itsestäni huolta, niin kukapa muukaan. Joudun aloittelemaan keittöhommat aivan alusta, sillä näinä eettisen tietoisuuden aikoina löydän kaupasta hyvin vähän sellaista, mistä tekisi edes mieli valmistaa ruokaa. Nautin toki suuresti hyvistä, monipuolisista salaateista ja keitoista. Puhtaat, kotimaiset raaka-aineet ja kasvisruokavalio ovat minun hyvinvointini kannalta olennaisia. Niiden valmistaminen vaan vie aikaa kaikelta siltä, mikä on ollut ruokailua tärkeämpää. Tämä tuleekin olemaan yksi haastavimmista muutoksista. Virkeänä jaksaa kuitenkin pyrkiä kohti kunnollista ruokarytmiä!

Helppoja, hyviä ja halpoja ruokaideoita varten kerään mielelläni vinkkejä esimerkiksi Facebookissa tai Twitterissä.