Perkele, työttömän työtä halutaan ilmaiseksi!

Taimet

Kiitos hyvistä työtä käsittelevistä keskusteluista

Alkuun pieni yhteenveto edellisen työtä ja työttömyyttä käsittelevän kirjoitukseni jälkilöylyistä: Tekstissä mainittu STTK:n pääekonomisti Ralf Sund osallistui käytyyn keskusteluun Facebook-sivullani. Sund kertoi ymmärtävänsä, että hänen käyttämänsä termi ”epäkurantti” kiukuttaa aiheellisesti. Sund pahoitteli asiaa ja korosti, ettei itse missään nimessä pidä työttömyyttä ihmisen arvoa ilmaisevana tekijänä. Hyvään keskusteluun osallistui itsekin työttömyyttä kokenut Erkki Kelloniemi. Hän toi esille tärkeän näkökulman, että sanavalinnat eivät ole yhdentekeviä. Työttömistä käytetyt ilmaisut muokkaavat sitä toimintaympäristöä, jossa työttömien asioista päätetään. Olen mittaamattoman iloinen siitä, että kirjoitukseni tarjosi mahdollisuuden monille kertoa työttömyyteen liittyvistä tuntemuksistaan sekä myöskin säröttää niitä totunnaisia malleja, joiden kautta työttömistä ja työttömyydestä yhteiskunnan valtavirrassa puhutaan. Siitä iso kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille ja tekstiä jakaneille.

Paitsi yhtä en kiitä

Eräs lukija piti tekstistäni niin paljon, että julkaisi sen kokonaisuudessaan omalla sivullaan otsikon ”Julkaisuja” alla. Sivuston ulkoasusta tuli helposti käsitys, että olen kirjoittanut ”Perkele, en enää vaikene työttömyydestä”-tekstini tälle toimijalle. Aivan kuin se olisi heidän, eikä Ämmien julkaisuja. Ohessa oli linkki Ämmät-blogiin, mutta koska teksti oli kokonaisena luettavissa tällä toisella sivulla, oli linkki käytännössä tarpeeton lukijalle. Häiriköt-päämaja oli myös havainnut yhteneväisyyden ja puuttui siihen. Luonnollisesti otin yhteyttä tekstini luvatta julkaisseeseen tahoon ja ilmoitin, että kirjoitukseni ei ole tarkoitettu heidän julkaistavakseen korvauksetta. Vastineeksi tämä omien sanojensa mukaan työttömien asialla oleva toimija julkaisi sivuillaan vaihteeksi itse kirjoittamansa tekstin, jossa minua solvattiin mm. valetyöttömäksi. Tämän arvonimen sain, koska kehtasin vaatia normaalia, asiaankuuluvaa, julkaisupalkkiota luvatta muualla kokonaisuudessaan julkaistusta tekstistäni. Työtön on ilmeisesti synonyymi ihmiselle, joka ei pane hanttiin?

Tämä tapaus kuvaa hyvin sitä ilmapiiriä, joka on työttömille arkipäivää: työttömän odotetaan huhkivan ilmaiseksi, oli kyseessä sitten varsinainen tai henkinen risusavotta. Näytteeksi annettavalle ilmaistyölle on pohjaton kysyntä, eikä työtön saisi kutsua sen hyödyntäjiä riistäjiksi tai vaatia korvausta tekemästään työstä! Ei todellakaan, vaan työttömän pitäisi näiden hyötyjien mukaan olla kiitollinen tarjotusta mahdollisuudesta, vaikka ilmaistyö ei ikinä johtaisi palkkatyöhön. Aina ei katsota olevan edes tarpeen kertoa työttömälle, että hänen työnsä on otettu käyttöön, kuten minulle nyt kävi.

Kertauksen vuoksi: linkkejä Ämmät-blogiin, sekä blogien perusteella kirjoitetettuja omia, toimitettuja juttuja on täysin sallittua ja toivottavaakin jakaa. Me täällä Ämmissä iloitsemme, kun meidän juttujamme käydään lukemassa, niitä jaetaan ja ne aiheuttavat keskustelua. Uskon, että seuraajamme ymmärtävät kokonaisen tekstin omimisen ja tavanomaisen Facebookissa tai omissa blogeissa linkkaamisen eron.

Pidän koko tapausta naurettavana ja samalla surullisena esimerkkinä siitä, millaisia häntäkärpäsiä työttömien selkänahan ympäristössä häärii omaa hyötyään etsimässä. Ei ole ensimmäinen, eikä viimeinen kerta, kun joku ”auttaa” työtöntä ottamalla tämän osaamisen ilmaiseksi käyttöönsä ja yrittää vieläpä esiintyä pyyteettömänä hyväntekijänä. En linkkaa kyseistä lokaamistarkoituksessa kirjoitettua tekstiä tähän, se on halutessanne helposti löydettävissä. Tässä solvaustekstissä on muuten mainittu myös suuresti arvostamani Sakari Timonen, eli Uuninpankkopoikana tunnettu kirjoittaja. Kerrottakoon, että Timonen ei ole aiemmin kuullut kyseisestä toimijasta tai vastaanottanut siltä mitään ansiomitalia, jonka toimija väittää Timoselle myöntäneensä. Mitalin Saku kyllä ansaitsisi siitä työstä, jonka hän oikeasti on tehnyt meidän työttömien eteen. Ja kun nyt työttömistä hyötyvistä on puhe, niin suosittelen hakemaan Sakun kirjoituksista ”kuntouttavaa työtoimintaa” koskevat tekstit. Niistä huomaatte, että moni haluaisi saada kaikenlaista ilmaiseksi työttömiltä, eikä työttömillä juurikaan ole mahdollisuuksia puolustaa itseään hyötyjien ja TE-keskusten mielivaltaa vastaan. Työttömät eivät ole ilmaistyön reservi, jota voi hyödyntää mielensä mukaan korvauksetta. Työtön etsii ansiotyötä.

Työmarkkinoista on keskusteltu vilkkaasti koko viikon

Muutama päivä työttömyyttä käsittelevän kirjoitukseni jälkeen Helsingin Sanomat uutisoi Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan ja sosiologian tutkijoiden Satu Ojalan ja Pasi Pyöriän Sosiologia-lehdelle kirjoittamasta artikkelista. Tutkijat pyrkivät kumoamaan työelämän epävarmuuden lisääntymisen myyttinä. Lyhyempi kirjoitus aiheesta löytyy myös tammikuussa julkaistusta Urablogista. Samasta aiheesta on kirjoittanut Roope Uusitalo jo vuonna 2008 Yhteiskuntapolitiikka-lehteen.

Selvityksen puolesta

On todella hyvä, että aihetta tutkitaan. En arvosta lainkaan hallituspuolueiden hellimää faktakriittistä asennetta. Kiittelen myös tutkijoiden huomioita, jotka liittyvät työelämän polarisaatioon, joka tarkoittaa vakauden ja ongelmien epätasaista jakautumista vakitöissä olevien ja pätkätöissä olevien kesken. Työelämä on nimittäin paikoitellen myös parantunut ja vakaus lisääntynyt varsinkin niiden osalta, jotka ovat onnistuneet säilyttämään työpaikkansa. Kaikki mainitut tutkijat vieläpä painottavat, että työelämän turvattomuus ja arvaamattomuus on tosiasia niille, jotka vakitöiden puutteessa tekevät töitä pätkissä. Ojalan mukaan noin kolmasosa suomalaisesta työvoimasta on huonossa asemassa, eikä tämä asia ole muuttunut paremmaksi kolmeenkymmeneen vuoteen. Uusitalo myös päättää vuoden 2008 tekstinsä toteamalla, että pätkätöiden yleistymisestä on vähänlaisesti luotettavaa tilastoa, joka antaa tilaa lisäselvityksille tulevaisuudessa.

Ja vastaan

Juha Siltala Itä-Suomen yliopistosta kommentoi työelämätutkimuksesta alkanutta keskustelua 29.03. Helsingin Sanomissa. Siltalan mukaan työelämän huonontuminen on monien tekijöiden summa ja selvästi havaittava ilmiö. Myös Pontus Purokuru kirjoitti vastineen kyseiseen HS:n juttuun, jossa hän huomauttaa, että työelämätutkijat eivät edelleenkään tutki pätkätöissä olevan prekariaatin kirjoa koko laajuudeltaan. Olen Purokurun kanssa samaa mieltä ja lisäksi useimmat tutkijoiden tarkastelemista aineistoista päättyvät juuri siihen hetkeen, kun minä vasta tulin työmarkkinoille.  Ja vaikka epätyypillisissä työsuhteissa ei olisi mitään uutta, se ei tarkoita, etteikö tavoitteena pitäisi olla tavalla tai toisella vakaa toimeentulo kaikille alasta riippumatta. Ja kuten Purokurukin huomauttaa, työtä ei ole vain palkkatyö tai yrittäminen. Perheiden ympärille järjestäytynyt yhteiskuntamme pyörii mittaamattomalla määrällä palkatonta työtä, jota ilman yhteiskuntaa ei olisi. Varsinkin minulle läheinen feministinen teoria on jo pitkään nostanut esiin lähinnä naisten tekemää reproduktiivista työtä osana taloutta.

Nykyisen elämäntavan normia voi kritisoida monestakin yhteiskunta- ja ympäristöteoriasta käsin, mutta samaan aikaan pitää myös huomioida yhteiskunnassa vakiintuneen elämäntavan purkamisen vaikutukset. Liikkuvainen ja joustava työvoima tarkoittaa pakostikin sitä, että kaikilla ei ole mahdollisuutta siihen perhe-elämään, joka yhteiskunnassamme on normina. Tästä pitäisi käydä avointa keskustelua, jonka yhteydessä sanotaan ääneen, että valittujen toimien vuoksi joidenkin osana on luopua lapset-koira-rivarinpätkä-haaveestaan. Tälläkin hetkellä tämä on arkea ainakin vierastyöläisille Suomessa . Mielestäni on ristiriitaista, että työikäisten odotetaan jatkossa liikkuvan jopa kolme tuntia päivässä työn perässä tai muuttavan säännöllisesti ja kuitenkin kantavan enemmän vastuuta suvun ikääntyvistä ja avuntarvitsijoista. Unohtamatta sitä, että samanaikaisesti myös työssäkäyntiä tukevia lastenhoitopalveluita leikataan.

Työttömyydellä, joka on välittömästi läsnä tai aivan nurkan takana, on lukuisia ihmisen elämää tilastojenkin valossa heikentäviä tekijöitä. Taloudelliset ongelmat, jotka johtuvat puuttuvasta toimeentulosta ja erilaisten rajoittavien tukien varassa elämisestä, ovat tietenkin yksi merkittävimmistä. Vähävaraisuus liittyy tilastojen perusteella huonompaan koettuun terveyteen, sairastamiseen, mielenterveysongelmiin ja lisäksi se lyhentää elinikää. Köyhyyden ja sairauden yhteydestä loistava julkaisu on Sairas köyhyys, jos haluaa tutustua aiheeseen syvällisemmin. Työ ja työssäkäynti sekä itsensä elättämisen arvokkuus ovat yhteiskunnassamme merkittävässä asemassa, joten sen puute tuo kielteisiä asioita ihmisen elämään myös muilla tavoin. Arvottomuuden kokemukset sekä turhautuminen ovat voimakkaasti läsnä, kroonistuessaan ne aiheuttavat vaikeampaa mielialan laskua sekä toivottomuutta.

Työttömyyden ongelmallisuus

Työttömyydessä pahinta on, ettei tiedä milloin ja miten se päättyy. Saako vielä koulutusta vastaavaa työtä läheltä, vai joutuuko lähtemään hankalan ja ansioita kuluttavan matkan päähän? Viekö uusi työ osaamista eteenpäin vai meneekö hankittu koulutus ja osaaminen hukkaan? Olen huomannut ja sen tietävät myös tilastot, että työttömyys pitäisi katkaista heti alkuunsa. Tähän on ehdotettu keinoksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan lyhentämistä. Itse en enää saa ansiopäivärahaa, joten sen loppuminen ei taianomaisesti työllistä, jos töitä ei ole. Näkemykseni mukaan ansiosidonnaisen lyhentäminen saisi ihmiset tarttumaan nopeammin heille sopimattomiin töihin, jolloin joku vähemmän koulutettu tai vasta työmarkkinoille pyrkivä jää vaille työmahdollisuutta. Väitetään, että nopeampi töihin tarttuminen toisi töitä lisää. Itse en ymmärrä, millä mekanismilla töitä tulee lisää, jos hampurilaisravintolan kassalle valitaan entinen Nokian insinööri sen sijaan, että palkattaisiin lukion jälkeen välivuotta viettävä nuori. Jokuhan jää kuitenkin työttömäksi, kun paikkoja on rajoitettu määrä. Työpaikkojen määrän lisääminen kun on osoittautunut hyvin haastavaksi.

Myönteiseen taloussykliin liittyvään työpaikkojen lisääntymiseen tarvittaisiin valtava investointipulssi, joka laittaisi rahaa liikkeelle ja kääntäisi odotukset myönteisiksi. Tätä on turhaan odotettu yksityiseltä sektorilta, eikä työelämän tai työttömien etuuksien heikentäminen tuo tähän ratkaisua. Minusta ongelmaan kehitti Keynes vastauksen. Lisäksi on huomioitava rajallisen planeetan reunaehdot, joiden jatkuva uhmaaminen uhkaa suistaa maailman ekokatastrofien kierteeseen. Todella mielenkiintoinen kirjoitus kapitalismista, työstä ja ympäristöstä julkaistiin Revalvaatio-blogissa Pontus Purokurun toimesta. Hän kirjoitti Eetu Virenin ja Jussi Vähämäen ”Seutu, joka ei ole paikka”-teoksen perusteella kirjoituksen, jossa ainakin minulle oli pureksittavaa koko pääsiäiseksi. Viren ja Vähämäki käsittelevät myös jälkikeynesiläisyyden ja kaiken, vain pientä korjausta tulonjakoon ja ihmisistä huolehtimiseen vaativien toimien ongelmia ekologisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Suosittelen lukemaan sekä Purokurun kirjoituksen, että itse teoksen. Se haastanee lukijan todella kyseenalaistamaan sen maailmanjärjestyksen, johon pintapuolinen media meidät on totuttanut.

Palataan lopuksi vielä mainittuun työelämätutkimukseen. Hesarin haastattelemat tutkijat Ojala ja Pyöriä toteavat suomalaisten työmarkkinoiden olevan jo melko joustavassa tilassa.Tätä he perustelevat sillä, että joka kolmas työvoimaan kuuluva on epävarmassa tilanteessa, eli tarvittaessa töihin kutsuttava tai helposti pois potkittava. Palkansaajista joka kymmenennen työmarkkinatilanne on epävakaa. Tähän kolmannekseen työvoimasta ja kymmenekseen työssä olevista kannattaisi tutkijoiden mukaan panostaa, joten ajattelin aloittaa ideoinnin tässä ja nyt! Ideat luettavissa ensi viikolla tässä samassa blogissa. Yksinoikeudella.