Panama papers on helpotus työttömälle

image

Hetken tie on kevyt työttömälle

Maanantai oli ilon päivä työttömälle, koska maailman suurin tietovuoto paljastaa täysin vailla moraalia toimivia ihmisiä, jotka surutta rapauttavat yhteiskuntia sisäisesti. Valitettavasti ilo lienee lyhytaikainen, viimeistään viikko MOTin Panama-sarjan päättymisestä palaamme normaaliin päiväjärjestykseen. Silloin saamme jälleen lukea, miten laiskat työttömät, ahneat julkisen sektorin naistyöntekijät ja maahanmuuttajat ovat syypäitä kestävyysvajeeseen ja velkaantumiseen. Jokainen voi itse miettiä, miksi näin tapahtuu. Jos kaipaatte pohdintaan apua, niin Veikka Lahtinen onnistui tiivistämään joitakin suomalaisen median heikkouksia tekstissään, joka esittelee median käyttämiä asiantuntijoita. Miettikää myös, miksi juuri nämä Ylen kyselyssä mainitut asiat ovat kansalaisten mielestä ne suurimmat ongelmat. Onko maahanmuutto oikeasti lähes yhtä vakava ongelma, kuin työttömyys? No ei ole! Objektiivisesti arvioiden maahanmuutto ei ole Suomessa merkittävä ongelma. Rikosaaltoa ei ole tullut, kustannukset eivät ole mitään verrattuna esimerkiksi veronkiertoon (jonka pitäisi olla huolilistalla hyvin korkealla) ja meille tulee verrattaen vähän maahanmuuttajia.

Eriarvoistuminen huolettaa suomalaisia enemmän, kuin kilpailukyky. Siitä syystä ”valtaosa (96 %) suomalaisista ajattelee, että verojen kerääminen on tärkeätä, koska sen avulla voidaan ylläpitää hyvinvointivaltiota”, kuten käy ilmi Verohallinnon asiakastutkimuksesta. Toisaalta kilpailukykyhuolikin on onnistuttu markkinoimaan tehokkaasti, koskapa enemmistö suomalaisista olisi valmis leikkaamaan etujaan, JOS siten saadaan lisää työpaikkoja. Tämä on sikäli erikoisesti muotoiltu kysymys, että siinä esitetty syy-seuraussuhde on vailla todistettua totuuspohjaa. Edelliset myönnytykset työnantajille eivät nimittäin ole tuoneet lisää työpaikkoja, vaan työttömyys on lisääntynyt. Nousseet ovat ainoastaan osinkotulot ja johdon palkat, tosin ne ovatkin sitten nousseet ennätyksellisesti. Mikähän olisi kyselyn tulos, jos asiaa kysyttäisiin realistisella seurauksella: Olisitko valmis tekemään pidempää päivää pienemmällä palkalla ja lyhyemmillä lomilla, sekä maksamaan nykyistä suuremman osuuden työn sivukuluista, jos siten saadaan osinkotulot ja johdon palkat nousuun?

Työtarjouszombeja ja piilotyöpaikkoja

Sain helmikuun lopulla elämäni toisen Työtarjouksen. Syytä kuohujuoman avaamiseen ei kuitenkaan ollut, koska kyseessä ei tietenkään ollut työtarjous työttömälle, vaan uuskielisesti ilmaistu käsky hakea tiettyä, TE-toimiston sopimaksi katsomaa paikkaa.

Ensinnäkin paikka oli sopimaton: valittavalta edellytettiin ammatillista loppututkintoa. Vaatimus on ymmärrettävä, koska kyseessä oli työpajan vetäminen. On varsin kohtuullista vaatiaa, että sellaisen vetäjällä on näyttöä kädentaidoista. Minähän en osaa tehdä käsilläni mitään. Yläkoulun luokkatoverini voivat todistaa, että käsityönopettaja luopui opettamisestani kahdeksannen luokan puolivälissä ja antoi minun toimia loppuajan dj:nä, kun muut ompelivat.

Hain paikkaa, koska se oli helpoin tapa ratkaista asia. Kirjauduin netissä työvoimapalveluihin ja kävin hyvissä ajoin kuittaamassa, että olen hakenut paikkaa. Sain määräyksen ilmoittaa 4.4. mennessä, olenko saanut paikan. Viikonloppuna kävin vastaamassa, etten edelleenkään tiedä valinnan tuloksia, mutta haun päättymisestä on kulunut pian kuukausi. Tuskin olen saamassa paikkaa. Asia ei kuitenkaan ole tällä selvä, vaan sain uuden takarajan huhtikuun loppuun. Ilman tietoa valinnasta, minun pitää ilmeisesti kuukauden välein ilmoittaa TE-toimistolle, että hain paikkaa ja odotan tuloksia. Jos kerrankin unohdan raportoida haun edistymisestä, antaa se oikeuden katkaista päivärahani. Vaihtoehtoisesti voin valehdella, että olen saanut työnantajalta kielteisen päätöksen. Toki voisin soittaa ja kysyä työnantajalta, mutta järkevänä ihmisinä minun on vaikea lähteä soittamaan täysin turhaa ja mieltä vailla olevaa puhelua.

Työllistymisen viisastenkiveä työttömälle on ollut etsimässä myös Sitra, jonka teettämä laaja työelämätutkimus on tuottanut paitsi mielenkiintoista tietoa, myös Työelämän kuntotestin. Vastasin testikysymyksiin ”niin totta kuin osaan” ja sain tulokseksi, että olen ”Huippukuntoinen johtotähti”. Tarkempi kuvaus minusta on luettavissa kuvasta tuossa ylempänä. Itse selvitys vahvistaa asian, josta jo aiemmin kirjoitin: vain 23 % työssä olevista on saanut nykyisen työpaikkansa avointa paikkaa hakemalla. Paljon isompi uutinen oli, että harvempi kuin joka kymmenes työtön on saanut töitä julkisten työnvälityspalveluiden kautta. Oman kokemukseni perusteella lähinnä ihmettelen, että määrä on noinkin suuri.

Työtön kertoo, miten asiat pitäisi tehdä

Yrittäminen pitäisi sallia ansiosidonnaisella heti palkkatyön loputtua. Tämä voisi olla turvallinen tapa kokeilla yrittämistä. Ansiosidonnaista voisi saada vaikka 9-12kk yrittämisen aloittamisesta ja se korvaisi starttirahan. Mikäli yritys on alusta alkaen todella kannattava, voisi osan periä takaisin vaikka ensimmäisen tilikauden päätteeksi. Yrittäjänä toimimisessa olisi monia hyviä puolia, eikä se näytä CV:ssä yhtään niin huonolta, kuin toimettomuus. Näin mikäli yritys ei kannata, olisi helpompi palata palkkatöihin. Olen varma, että juuri turvallisuus mahdollistaisi luovuuden ja yritteliäisyyden kukoistuksen.

Perustulo nytten! Riittävä perustulo mahdollistaisi sekä yrittämisen, että väliaikaisten palkkatöiden vastaanottamisen joustavasti. Monet kannustinloukut poistuisivat tai ne olisi mahdollista siirtää keskituloisuuden kohdalle, jolloin heikoimmassa asemassa olevien asema paranisi. Riittävän suuri perustulo korvaisi myös asumislisän, jolloin vuokrien hinnat todennäköisesti laskisivat. Lähtötaso ei olisi enää vähintään asumislisän maksimin suuruinen. Ihmiset olisivat huomattavasti kiinnostuneempia kilpailuttamaan asumisensa, kun jokainen asumisesta säästyvä euro jäisi omaan taskuun. Tämä edellyttäisi toki myös riittävää vuokra-asuntotuotantoa.

Palkkatukityön lisääminen Palkkatuetun työn määrärahat ovat riittämättömät. Suuren osan kuntouttavasta työtoiminnasta, joka on enimmäkseen hävytöntä riistoa, voisi lopettaa ja siihen käytetyt rahat laittaa palkkatukiin. Palkkatuettu työ on työtä oikealla palkalla, joka on verrattomasti paljon parempaa, kuin palkaton orjatyö. Palkkatuettu työ on myös parempi väylä kokonaan tuista riippumattomaan työsuhteeseen, kun taas kuntouttavasta työtoiminnasta noin 5 % siirtyy takaisin oikeille työmarkkinoille tai opiskelemaan.

Työttömyydessä on paljolti kyse myös säkästä, sillä useampi selvitys osoittaa, että lama-aikaan valmistuminen vaikuttaa koko työuraan keskimäärin kielteisesti. Toinen vaihtoehto ilmiölle olisi, että lama-aikaan valmistuu heikompia osaajia. Tälle olettamalle ei kuitenkaan ole perustetta.

Palkkatuen lisääminen olisi välitön keino, enkä näe ansiosidonnaisella yrittämisenkään tiellä suuria käytännön esteitä. Kokonaissäästö olisi varmasti valtava! Perustulouudistuksien yhteydessä pitäisi käydä laaja ja filosofinen keskustelu työn ja toimeentulon yhteydestä. Miten suhtautua siihen, että valtio käytännössä perustulon tai palkkatuen myötä maksaa palkanlisää yrityksille, jotka saavat pienellä rahalla työntekijän käyttöönsä? Hyötyjinä olisivat tässä myös monet yhteishyvällä asialla olevat järjestöt. Perustulo mahdollistaisi halukkaille myös omavaraistalouden harjoittamisen oman perheen tai yhteisön kesken. Tarkoittaako perustulo sitä, että myönnämme ettei kaikille riitä töitä, mutta jollain heidänkin on elettävä?

Muutama ajatus markkinataloudesta

Talousliberaali oikeisto murehtii usein, että työpaikkoja jää syntymättä, kun ihmisiä ei kannata palkata tekemään heikosti tuottavaa työtä. Tällä he tarkoittavat tietenkin sitä, että kyseisestä työstä ei olla valmiita maksamaan niin paljon, että sitä kannattaisi myydä. Oikeistolle ratkaisu olisi yleissitovuuden poistaminen, jolloin jokainen neuvottelisi työnsä ehdot itse. Korkeakoulutetut huippuosaajat ehkä tähän pystyisivät, mutta helposti korvattavat suorittavan työn tekijät eivät. Varsinkin, kun työttömyys on kuripolitiikan vuoksi isoissa numeroissa. Yleissitovuus on solidaarisuutta työntekijöiden välillä, kun hyvässä neuvotteluasemassa oleville työntekijöille annetut edut satavat myös muille.

Objektiivisesti tuottamattomia töitä on varmasti olemassa, mutta tuottamattomuudessa on kyse myös mielikuvista ja työn arvostuksesta. Joistain töistä ei ole totuttu maksamaan. Kyse voi olla siitä, että toisten tuottavuutta määrittelevät omaa tuottavuuttaan ylivertaisena pitävät ihmiset. Väitän, että esimerkiksi vaurauden jakautuminen Suomessa ei kerro siitä, miten tuottavuus on jakautunut perheiden kesken. Vai voitteko uskoa, että viisi prosenttia suomalaisista on ansainnut saada omistukseensa 25 % kaikesta tai kääntäen, puolelle suomalaisista kuuluu ahkeruuden perusteella 11 % kaikesta suomalaisesta omaisuudesta? Palkkojen kautta tarkastellessa voitte miettiä, voiko joku olla 100 kertaa tuottavampi, kuin toinen? Eikö mittareissa ole vikaa, kun näennäisesti tuottamattomien töiden arvossa ei huomioida sitä, että ne mahdollistavat yhteiskunnan kannalta välttämättömiä asioita.

Yle Kioski pyysi ihmisiä kertomaan, miltä tuntuu, kun työstä maksettavalla palkalla ei tule toimeen. Kannattaa katsoa video ja voitte vaikka lähettää tätä myös päättäjille, jos koette heiltä puuttuvan tietoa työssäkäyvien köyhien arjesta. Sähköpostiosoitteet löydätte eduskunnan ja ministeriöiden sivuilta.

Suomalainen liike-elämä on melko pieni, keskenään samankaltaisten ihmisten yhteisö. Kun he toistensa yhtiöiden hallituksissa istuen ehdottavat kokouspalkkioiden ja ylimmän johdon palkkojen korotuksia, he tosiasiassa vahvistavat oman viiteryhmänsä erinomaisuutta toisiin verrattuna. Ihmisen rationaalisuutta korostava taloustiede ei kykene kuvaamaan tätä asiaa, vaan herrahissin arvellaan perustuvan parhaaseen harkintaan.

Toinen liberaalin oikeiston hellimä ajatus on, että yksityistäminen tekisi taloudellisesti kannattamattomasta kannattavaa. Tosiasia kuitenkin on, että vanhustenhoidosta ei tule taloudellisesti kannattavaa siten, että sen tekeminen myydään yksityiselle toimijalle. Väitetään, että työn ulkoistamisen kannattavuus syntyy siten, että ulkoistettu palvelu on oman tuotannon palvelua halvempi. En ole vakuuttunut, että kokonaisuudessa arvostellen ulkoistaminen kannattaisi edes useimmiten. Työn halvempi hinta syntyy työntekijöiden huonommista eduista ja palkoista, joka saattaa lisätä toisaalla toimeentulotuen tai asumislisän tarvetta. Myös ongelmat hoidon laadussa aiheuttavat pidempään jatkuvina varsinkin heikkokuntoisille kasvavaa palveluntarvetta, joka tulee kalliiksi. Lisäksi varsinkin hoitoalalla isoimmat yritykset ovat tunnettuja aggressiivisesta verosuunnittelustaan. Tästä syystä raha, joka muuten menisi hoitajan pussista lähikauppaan, meneekin veroparatiisiin.

Markkinauskoisuus on yleistynyt Suomessa yllättäen juuri nyt, kun markkinatalouden ongelmat ovat suistaneet maita kriiseihin. Suosittelen hyvin vahvasti lukemaan tämän Antti Ronkaisen kirjoittaman artikkelin, joka perustuu taloustieteen professori Michael Hudsonin väitteeseen: olemme keskellä luokkasotaa, jonka ilmenemiä veronkierto ja talouskuri ovat.

Uusliberalisteista voi olla montaa mieltä ja heitäkin on varmasti moneen junaan. Kokoomuksen puheenjohtajakilvan vuoksi oikeistolaisuudesta on keskusteltu poikkeuksellisen paljon. Esiin on noussut erityisesti markkinauskoisten väite siitä, että he ovat hyvällä asialla ja vilpittömästi uskovat, että markkinoiden vapauttaminen tuo työtä ja vaurautta kaikille. Koska en voi tietää heidän vilpittömyydestään, totean vain tämän: On merkityksetöntä, kuinka hyvällä asialla markkinauskoiset itse kokevat olevansa. He tietävät aivan varmaksi, että mikäli markkinoiden vapautus tuokin lisää kurjuutta ja kasvavaa eriarvoisuutta, he eivät itse mitä todennäköisemmin kuulu kärsijöiden joukkoon. Meilläpäin tätä on tavattu sanoa toisen housuilla tuleen istumiseksi.