Feminismi on kuin persereikä – jokaisella on omansa

IMG_0789

Naiseksi identifioituva antifeministinä, ei mitään uutta auringon alla

Sukupuolentutkijana olen lukenut valtavan määrän eritasoisia kannanottoja, joissa feminismiä tai feministejä vastustetaan. Lukiessani olen pannut merkille, että naiseksi itsensä identifioivalle feminismin kieltäminen on hyvä tapa saada kehuja ja päähäntaputuksia, varsinkin valtaa pitäviltä miehiksi identifioituvilta. Feminismin kieltäjät ”ajattelevat omilla aivoillaan ja haluavat pärjätä omilla saavutuksillaan”. Useimmiten feminismin kieltämisessä on kyse sokeudesta omille etuoikeuksille tai pyrkimyksestä kieltää tasa-arvotyön merkitys omaan menestykseen. Jäähän tällöin itselle kirkkaampi kruunu, kun on pärjännyt ”ihan ite”. Feminismin kieltäjissä on myös ihmisiä, joiden uskonnollista tai ideologista käsitystä sukupuolista ja ihmisten luontaisista tehtävistä feminismi heidän mukaansa yhteiskunnassa rapauttaa.

Kun on seurannut tätä keskustelua näinkin laajasti ja pitkään, tulee harvoin eteen mitään uutta näkökulmaa asiaan. Eikä mitään tuoretta tuonut myöskään Ylen Kulttuuricoctailin ”Naiset jotka vihaavat feministejä”.

Feminismi alistaa feminismillä?

Haastateltavat kertovat kohdanneensa epäasiallista käytöstä feministien taholta, kun ovat julkisesti esittäneet feminismin vastaisia tai sellaiseksi tulkittuja mielipiteitä. Näitä mielipiteitä ei valitettavasti esimerkin kautta esitelty haastattelussa, mutta asiayhteydestä voi päätellä, että käydyt keskustelut ovat liittyneet sukupuolten olemukseen sekä miehen ja naisen paikkaan perheessä ja yhteiskunnassa.

Tässä haastateltavat mielestäni sortuvat samaan itse, kuin mistä he feministejä syyttävät. Haastateltavat kun esittävät, että feministit syyttäisivät suurin piirtein kaikesta miesten patriarkaattista suhtautumista naisiin. Nyt he itse syyttävät feminismiä paskamaisesta suhtautumisesta itseensä, koska joku feministi on ollut mulkku heitä kohtaan. Aatemaailmojen kohtaaminen ei voine tapahtua ilman konflikteja. Henkilökohtaisuuksiin meneminen tai vaino on aina keskusteluun osallistuvan yksilön oma valinta. Tosin täytyy muistaa, että toiset aatteet ovat hierarkisempia, kuin toiset ja niihin on sisään rakennettu vastaansanojien alistaminen ja häpäisy. Itse en tunnista, että feminismin rakenteissa tai periaatteissa olisi tätä autoritäärisyyden vaatimusta, perustuuhan koko ismi valtavirtaisen ajattelutavan haastamiseen. Tämä ei tarkoita, etteikö feministi voisi olla mulkku.

Eikö feminismiä todellakaan voi vastustaa omilla kasvoillaan?

Ylen haastattelemat naiset eivät halua nimeään julkisuuteen, koska feminismiä ei kuulemma voi vastustaa omilla kasvoilla. Sattumalta he nostavat haastattelussa esimerkin täysin päinvastaista kertovasta tapahtumasta. Emmi Nuorgam arvosteli blogissaan aivan aiheellisesti Anttilan kuvastoa tympeästä sukupuolinormatiivisuudesta. Tämän kirjoituksen tähden Nuorgam joutui valtaisan paskamyrskyn silmään. Feminismin vastustajat hyökkäsivät blogistin kimppuun sellaisella voimalla, että tapahtuma ylitti uutiskynnyksen ja toi netin vihapuheen jälleen kerran keskustelun aiheeksi. Jopa Anttila itse päätyi puolustamaan Nuorgamia.

On aina vakava asia, jos ihmiset eivät vallitsevan ilmapiirin vuoksi koe olevansa vapaita kertomaan mielipiteitään. Mielestäni tämä esimerkki osoittaa, että feminismin puolesta puhuminen ei sekään ole helppo tie, kuten haastateltavat antavat ymmärtää.

Feminismillä ratsastamista oman edun vuoksi en siedä itsekään: Minusta helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät ota vastuuta omista töppäyksistään, vaan syyttävät oikeutettua arvostelijaa naisvihamielisyydestä. Näin siis tapauksissa, joissa nainen ei objektiivisesti saa kovempaa arvostelua, kuin mies olisi vastaavassa tilanteessa saanut. Ja asiallinen kritiikki keskiluokkaistunutta valkoista feminismiä kohtaan on tapa rakentaa moniäänisempää feminismiä.

Miten feminismi voi puhua sukupuolista samalla rakentamatta niitä?

Haastateltavat ovat havainneet naisasian sisäisen ristiriidan tai useampiakin niistä. Ristiriidat kuuluvat aatteisiin samoin kuin tieteisiin, ilman niitä ei synny uutta, eikä keskustelematon liike voi olla tasavertaisuuteen pyrkivä. Feminismistä ei kannata luopua siksi, että kaikki feministit eivät olekaan samaa mieltä joka asiasta tai jos joku haastaa tapasi ajatella. Anarkososialistisena agnostikkona feministinä minulla ei ole vaikeuksia löytää kanssani eri mieltä olevia feministejä. Kuulun myös siihen haastateltujen parjaamaan porukkaan, joka vastustaa dualistista sukupuolimallia. Varsinkin äitiyteen ja vanhemmuuteen liittyvät asiat saavat feministit törmäyskurssille keskenään.

Haastateltavat moittivat feministejä siitä, että nämä toisaalta esittävät sukupuolten rakentumisesta dualistisesta mallista poikkeavia tulkintoja ja ottavat esille tilastoista löytyviä, nimenomaan naisia koskevia epäkohtia. Heitä hämmentää, miten voi samaan aikaan esittää, että sukupuolella ei ole perustaa ja käyttää sukupuoleen perustuvia aineistoja epäkohtien purkamiseen? Herättelen vastausta tekemällä vertauksen: on tärkeää tehdä etnisyyteen tai luokka-asemaan perustuvia tilastoja, esimerkiksi lasten koulutusvalintojen suhteen, vaikka ei uskoisi valintojen johtuvan ihmisen henkilökohtaisista ominaisuuksista. Näin voidaan paljastaa ongelmia nimenomaan yhteiskunnan rakenteissa.

Kun perehtyy tarkemmin feministiseen teoriakenttään, voi todeta, ettei asiassa ole haastateltujen rakentamaa ristiriitaa. Sukupuolen rakentumisesta riippumatta on joissain tapauksissa merkityksellistä tietää, jakautuuko asia poikkeuksellisella tavalla mieheksi identifioituvien/identifioitujen ja naiseksi identifioituvien/identifioitujen kesken. Rutiininomaista luokittelua sukupuoleen en kannata itsekään ja useimmiten vastaisin lomakkeisiin mieluiten kohtaan ”muu”. Ihan vain siitä syystä, ettei tutkimuksessa tai kyselyssä päädyttäisi helppoihin ja kaavamaisiin johtopäätöksiin yhden ruksatun laatikon perusteella.

Ajatelkaa edes lapsia!

Haastateltavat nostavat esiin huolensa siitä, että perinteisten sukupuolien ja varsinkin sukupuoliroolien purkaminen uhkaa avioliittojen kestävyyttä ja aiheuttaa lasten pahoinvointia. Haastateltavien arvomaailman mukaan feministien maailmassa kukaan ei voi hyvin: ”Tämän maailmankuvan keskeisenä tavoitteena on mahdollistaa kaikille yksilöille rajoittamaton vapaus toteuttaa itseään ja mielihalujaan. Pyrkiessään purkamaan kaikki sosiaalista yhtenäisyyttä luovat rakenteet, jotka ylläpitävät yhteiskuntarauhaa ja perinteistä ydinperhekäsitystä, arvoliberalistit ja feministit tulevat luoneeksi maailman, jossa kukaan ei voi aidosti hyvin.”

Tämä väite on seurannut feminismiä alusta alkaen. Yhteiskunnan rakentamisessa naiset ovat yhtä merkittävässä osassa, kuin miehetkin, mutta kunnia kaikesta on annettu lähinnä miesten tekemälle näkyvälle osalle. Tämän näkyvän, eli arvostetun osan ovat määritelleet miehet ja sitä ovat ylläpitäneet myös siitä hyötyvät tai sen haastamiseen kykenemättömät naiset. Varsinkin naisten tekemä palkaton hoiva ja uusintamistyö on pidetty piilossa ja ammatillistumisen jälkeenkään se ei ole saanut arvostusta taloudellisilla määreillä. Feminismi pyrkii purkamaan naisten töitä vähätteleviä rakenteita ja toisaalta kannustamaan naisia olemaan piittaamatta siitä,  mitkä tehtävät, koulut tai positiot ovat ”naisille soveltuvia”.

On ymmärrettävää, että kaikkia miesten aloilla tai johtotehtävissä työskenteleviä naisia tämä ei ilahduta, ovathan se saaneet nauttia poikkeuksellisesta asemasta miesten alalla pärjäävänä naisena. Kaikki eivät halua jakaa sellaista etuoikeutta, koska se jälleen tekisi heidän saavutuksestaan heidän omissa silmissään vähemmän arvokkaan. He eivät voisi enää rakentaa minäkuvaansa poikkeuksellisen pärjäämisen avulla naisina, jotka eivät tarvinneet femimismiä. Naisten töiden arvostuksen nostaminen muutenkin kuin juhlapuheissa taasen on luokkakysymys. Yhteiskunnassamme on ihmisiä, joiden mielestä tietyistä töistä ei kuulu maksaa kovin hyvin, eivätkä he ole innostuneita nostamaan naisvaltaisten alojen rahallista arvostusta palkan muodossa tästä syystä. En ollut tippaakaan yllättynyt, kun toinen haastateltavista kertoi, että käsityksensä mukaan ”Suomessa eletään mahdollisuuksien tasa-arvon piirissä, ja jokainen on lain edessä yhdenvertainen. He (feministit, WK) hakevat absoluuttista lopputuloksen tasa-arvoa, jota ei voi saavuttaa ilman järjenvastaista yksilöiden oikeuksien polkemista ja pakottamista.”

Naisten halutaan jatkossakin hoitavan oman leiviskänsä, mutta heille halutaan luovuttaa mahdollisimman vähän määrittelyvaltaa tai rahallista arvostusta.

Kenelle määrittelyvalta kuuluu?

Haastateltavat moittivat feministisiä pyrkimyksiä vaatia naiselle mm. seksuaalista ja fyysistä itsemääräämisoikeutta ”jota mikään sosiaalinen normisto ei saisi nykymaailmassa rajoittaa” ja peräänkuuluttavat ilmeisesti jonkinlaista ”luonnollista” maailmanjärjestystä, joka haastattelun piirtämän kuvan perusteella on melkolailla yksi yhteen patriarkaalisen käsityksen kanssa. Tätä maailmanjärjestystä feminismi toki horjuttaa monin tavoin ja toki kaikilla on oikeus puolustaa oikeaksi katsomiaan arvoja. Näitä arvoja puolustaessaan voisi kuitenkin olla objektiivinen: Kyllä minun mielestäni on rajoittavampaa esittää, että muista sukupuolista tai sukupuolen olemisen tavoista ei saa puhua, kuin että niistä saa puhua. Voiko tästä olla jotenkin eri mieltä ja esittää, että kahden sukupuolen mallissa ja selvissä sukupuolirooleissa pitäytyminen olisi vapauttavampaa, kuin feministinen tapa, joka purkaa näitä malleja?

En ole henkilökohtaisesti koskaan ymmärtänyt sitä, että antifeministejä vaivaa toisten valinnanvapaus niin paljon. Miten se, miten esimerkiksi minä määrittelen sukupuoleni tai perheen, on mitenkään pois keneltäkään? Tai jos kerron muillekin, että he voivat tehdä samoin, jos haluavat. Tai olla tekemättä. Tosiasia on, että sukupuoli ei yksiselitteisesti muodostu mistään yhdestä tietystä määreestä. Edes biologiassa.

Lopuksi

Olen samaa mieltä haastateltujen kanssa siitä, että miehiksi identifioituvat kokevat tästä identifioitumisesta johtuen haittaa. Tässä ei ole mitään uutta ja feministinen teoria on jo pitkään (ainakin 90-luvulta, ellei aiemmin) huomioinut, että samat rakenteet, jotka sortavat naisia, sortavat myös miehiä omalla tavallaan. En ole samaa mieltä siitä, etteikö naisliike toisi pääasiassa miehiin kohdistuvaa sortoa esille. Varsinkin armeijakysymys on ollut haastateltujen haukkuman Unioninkin lehdessä Tulvassa esillä, sekä keskusteluissa laajemminkin.

Feminismi on kuin muutkin liikkeet, se koostuu omia valintojaan tekevistä yksilöistä. Feminismin yksiselitteinen määrittely muutamaa lausetta monimutkaisemmalla tavalla ei onnistuisi miltään tuntemaltani feministiseltä ryhmittymältä. En näe tätä kuitenkaan feminismin heikkoutena, vaan vahvuutena. Feminismi sallii ❤