Tuottamattomat ansaitsevat valtakunnan

IMG_0803

Milloin tuottavuudesta tuli kaiken mitta?

Tunnen valtavasti hienoja ihmisiä, joita yhdistää yksi asia: he ovat nyky-Suomen tärkeimmäksi nostetulla mittarilla arvostellen mitättömyyksiä. He ovat tuottamattomia. Juuri nyt olen yhteiskunnan näkökulmasta itsekin pelkkä menoerä ja ajattelinkin kirjoittaa meistä tuottamattomista.

Kirjallisuuden ja tarinoiden perusteella voidaan päätellä, että toimettomuus kuuluu ihmisluontoon. Osa yhteisöstä on aina ollut vähemmän tehokkaita ja tuottavia kuin muut. Toimettomuudesta ja huolettomasta elämänasenteesta ovat saaneet innoituksensa kertomukset heinäsirkasta ja muurahaisesta, tuhlaajapojasta, antiikin Kreikan skholastikoksesta ja tuulimyllyjä vastaan taistelevasta ritarista. Kulttuurista riippuen heidän olemassaolonsa joko todetaan väistämättömänä tai sitten tarinaan sisältyy opetus, jotta kuulijat pitäisivät kyvykkyyttä ja toimeliaisuutta tavoittelemisen arvoisena.

Max Weber esitti kirjassaan ”Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki” teorian, jonka mukaan Euroopan nopean teollistumisen ja vaurastumisen taustalla on kalvinistinen teoria kristinuskosta. Etiikan kovan ytimen muodostaa ankara työnteko, josta kätevin todistus oli tietenkin vaurastuminen. Toimettomuudesta tuli synonyymi synnille kenties ennennäkemättömällä tavalla. Köyhyys johtuu synnistä, eli toimettomuudesta.

Yhteiskuntien maallistumisen myötä uskonnon armoa ja vapahdusta saarnaava puoli on rapissut pois ja jäljelle on jäänyt armoton pärjääminen. Suomessa työnteon ja tuottavuuden merkityksestä kertoo ehkä parhaiten se, että täällä varakkaidenkin toimettomuutta paheksutaan. Naistenlehtien haastatteluissa suomalaiset miljonäärit vakuuttavat tiskaavansa ja pyykkäävänsä itse, sekä olevansa aivan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, vaikka heidän ei todellisuudessa tarvitsisi tehdä töitä lainkaan. Joutilaasta yläluokasta voi lukea enää Kaari Utrion historiallisista romaaneista, jotka sijoittuvat Helsingin perustamisen aikoihin.

Uusliberalistinen talousajattelu, joka korostaa yksilön omaa ponnistelua ja väheksyy rakenteiden ja olosuhteiden merkitystä pärjäämisessä ja sijoittumisessa yhteiskuntaan, on löytänyt suomalaisesta työkeskeisestä kulttuurista oivan kasvualustan. Mahdollisuuksien tasa-arvo on vakiintunut kielenkäyttöön, aivan kuin se olisi todellisuutta Suomessa. Toimettomuuteen ja tuottamattomuuteen suhtaudutaan poliittisen kentän oikealla laidalla avoimen vihamielisesti ja asenne on tarttumassa ylityöllistettyyn ja ahtaalle ajettuun keskiluokkaan.

Keitä ovat tuottamattomat?

Ystävissäni tuottamattomissa on runoilijoita, ihmisarkoja, tuurijuoppoja, päättämättömiä haahuilijoita, työelämään turtuineita, taivaanrannan maalareita, syntymässä säikähtäneitä, elämän nujertamia, tarinankertojia, muusikoita ja ikisurijoita. Kun töitä on runsaasti, on heilläkin ollut töitä tai ainakin tienestejä. Hanttihommia, kuten sanotaan. Joskus maksetaan taiteestakin. Viime aikoina kaikki ovat kärsineet tavalla tai toisella puutetta. Nämä ovat ihmisiä, jotka ostavat viimeisillä rahoillaan kukkia, koska kaipasivat jotain kaunista. Jotkut heistä eivät välitä seurasta, jotkut asuisivatkin kylässä. Yksi on jatkuvasti kaikille velkaa, toinen ei kertoisi rahapulastaan, vaikkei olisi syönyt viikkoon.

Hyviä ihmisiä, joilla ei ole antaa vaadittua 110 % työpanosta, eivätkä he ole koskaan eturivissä huutamassa omaa erinomaisuuttaan. Toiset taas eivät koskaan oppineet olemaan hiljaa silloin, kun olisi pitänyt olla. He ovat kykenemättömiä sitoutumaan junnaavaan elämänrytmiin, jollla talot ja tavarat maksetaan, tai he jaksavat sitä vain hetken kerrallaan. Toiset arvostavat aikaa ja perhettä, sekä vaatimatonta elintapaa, eivätkä tarkoituksella pyri lisäämään palkkatyön määrää.

Yhteiskuntamme on kuitenkin viritetty ihmisille, jotka ovat tuottavia. Maksullisuudesta on tullut olennainen ja kasvava osa hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden hyödyntämisessä. Aivan tavallinen elämä on kallista ihmiselle, joka elää perusturvan varassa. Tukien täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää nykyisin melkeinpä alan tutkintoa, neuvoja hakemiseen on vaikea saada. Jos tukien piiriin pääsee, joutuu avaamaan koko elämänsä vieraalle ihmiselle. Valvonta on rangaistus synnistä, eli kyvyttömyydestä elättää itsensä. Minusta tämä ei ole oikein.

Valtakunta tuottamattomille on mahdollinen

Ei ole tuottamattomien syy, että yhteiskuntamme ei ole tarkoitettu heille. Tuottamattomat eivät voi vaikuttaa siihen, että yhteiskuntamme jäykkyytensä ja ankaruutensa vuoksi epäonnistuu tuottamattomien lahjakkuuden hyödyntämisessä. Kilpailu on niin  kovaa, että tuottamattomille ei ole tilaa. Oikeisto ja työnantajien edunvalvonta haluaisi ratkaista tuottamattomien ongelman poistamalla tuet ja mahdollistamalla palkkojen painamisen hyvin alhaisiksi, jotta se vastaisi tuottamattomien tuottamattomuutta. Näin kaikki voitaisiin pakottaa täysiaikaiseen työhön haahuilemasta, olemattomalla korvauksella tai vastikkeeksi perusturvasta. Näihin suunnitelmiin vain totean: niin kauan, kun yhteiskuntia kriiseihin ajavien keinottelijoiden ja ympäristöä pilaavien tehtaiden johtajien työpanos arvioidaan hyvin tuottavaksi, ei mielestäni tuottavuuden mittaaminen ole sillä tavalla oikeudenmukaista, että sen perusteella voisi tuomita ihmisiä orjatyöhön.

Tuottamattomat ovat kuitenkin tuottamattomia vain kaukaa katsottuna. Läheltä katsoen voi todeta, että tuottamattomat osallistuvat kaveripohjalta talkoisiin, tukevat ystäviään vaikeuksissa, harrastavat monenlaista vapaaehtoista luonnonsuojelua, järjestävät ilmaisia kulttuuritapahtumia, toimivat eri järjestöjen vapaaehtoisina ja tekevät lukemattoman määrän palkatonta työtä. He ovat ruohonjuuritason toimijoita, joiden työ tekee yhteiskunnasta meille kaikille paremman. Siksi minusta olisi parempi, jos tuottamattomille olisi tarjolla

– ilmainen joukkoliikenne
– ilmainen asunto välttämättömyyksineen
– ilmaisia julkisia harrastetiloja
– ilmaisia kulttuuri- ja liikuntapalveluita
– ilmainen päivähoito
– ilmainen terveydenhuolto ja hoivapalvelut
– erilaiset luvat, kuten passi ja ilmoitus yleisötilaisuudesta
– posti- ja tietoliikennepalvelut
– ilmaiset opinnot eri laitoksissa

Lisäksi heidän pitäisi saada ostaa ruokaa hyvin edullisilla hinnoilla. Ilmaisten palveluiden ideasta kiitos Petra Packalénille.

Nämä palvelut olisivat tuottamattomille korvaus heidän yhteiskunnan hyväksi tekemästään työstä, joka ei yhteiskuntamme puutteiden vuoksi voi kasvattaa heidän henkilökohtaista omaisuuttaan palkan muodossa. Vähintä, mitä voimme tehdä, on tarjota heille korvaus ja arvostusta.