Viimeinen perälauta

[et_pb_section admin_label=”section”][et_pb_row admin_label=”row”][et_pb_column type=”4_4″][et_pb_text admin_label=”Teksti” background_layout=”light” text_orientation=”left” text_font_size=”14″ use_border_color=”off” border_color=”#ffffff” border_style=”solid”]

Musertunut. Kuva: Pixabay

 

Aina kun itken pitkään, niin silmäluomistani muodostuu muhkeat puolipallot. Tuntuu kuin silmämunat pullistuisivat mukana. Jos on pakko heti meikata, niin kajal uppoaa turbopoimuun ja häviää. Nyt annan pallojen turboilla, eikä meikata tarvitse. On keskiyö.

En sitä tajunnutkaan, että edellisestä itkusta oli jo jonkin aikaa. Ei ole juuri itkettänyt. Olen tehnyt töitä ja vapaaehtoistöitä kaikki niille varatut hetket. Koko hereilläoloajan siis. Silloin kun lapset eivät ole isällään, olen pyrkinyt olemaan heille täysin läsnä ja toteuttamaan kaikki kaveri-harrastus-hankinta-asiat parhaani ja rahavarojen mukaan. Minusta kaikki on ollut ihan hyvin. Erosta on jo pari vuotta ja exän kanssa ollaan hyvissä väleissä, lapset ovat sopeutuneet vuoroviikkokoteihin ja rutiinit jo pyörii. Ex-anoppikin kävi toissapäivänä kylässä.

Kuinka erottaa ego ja intohimo?

Leipätyöni lisäksi olen pyörittänyt vapaaehtoistyönä paikallista toimintaa politiikassa. Se on maailma, joka minulle on uusi ja kiinnostava, voin uppoutua tunneiksi lukemaan kiinnostavien poliitikkojen tv-esiintymisiä ja Facebook-keskusteluita. Haluan ja janoan lisää tietoa, haluan myös vaikuttaa ja kantaa oman korteni kekoon. Koen velvollisuuden tehdä hyvää, maailmassa on niin paljon pahaa.

Samalla luen Echart Tollea ja pelkään, että vain ego minua ohjaa. Silloin on lopetettava, en kestä sitä tietoa ihan vielä.

Mitä minulle sitten jää, jos en voi intohimoani ja intuitiotani seurata? Miksei ne voi koskaan ohjata maltillisesti, miksi pitää imaista aina kokonaan, kuluttamalla. Miksi se ilmenee minussa esiintyöntymisenä, miksen voisi vain ajatella ja tulla tietoiseksi?

En ole selvästi valmis vielä havahtumaan.

Personal Perälauta

Tänään raahauduin sitten töiden jälkeen kuntosalille tapaamaan personal traineriani. Edellisessä kehoprojektissa pudotin rajusti painoa ja treenasin kovaa ja liian nopeasti ja tämän uuden kanssa ollaan yritetty jatkaa edellisestä.

Trainer katseli minua ja kyseli.

Istuimme tunnin siinä kuntosalin pienessä kopissa emmekä menneet salille ollenkaan.

Sain kehotuksen lähteä lääkäriin ja olla nostamatta puntteja lainkaan vähään aikaan. Hiusten kiillottomuus, kynsien lohkeilu ja valuva, väsynyt olemus näkyivät minusta liian selvästi.

Keho ei voi treenata ennen kuin se voi hyvin. Salikortti hyllylle vähäksi aikaa ja tervetuloa takaisin, kun olet levännyt ja hoitanut henkisen puolen kuntoon. Varaa itsellesi kylpylä, hieronta, lepää, tyhjennä kalenteri. Sinun ei tarvitse. Sinä olet ainoa, mikä nyt merkitsee.

Nyt sitten istun punaviinilasi kädessä täällä tuijottamassa seinää. Väsyttää yhtäkkiä enemmän, kuin olen voinut kuvitellakaan. Puolipallot tiedättekin jo.

Kenelle minä suoritan ja mitä?

Suoritan sitä, että olen Täysin Avioerosta Toipunut ja Pystyn Vaikka Mihin, olen SuperMama ja Tuleva Poliitikko ja Opettaja ja Voin Mennä Kaikkiin Hallituksiin ja Hoitaa Kaiken, kalenterissa on vielä 20 minuuttia ensi viikolla vapaana.

Voin minä sen kalenterin tyhjentääkin, mutta kelpaanko sitten varmasti? Onko varma, etten sitten jää kokonaan yksin jos teen niin? Onko se sitten minun syyni, jos kaikki menee puihin, eikä mitään tapahdu, mitä piti? Mitä minusta löytyy, sitten kun teen niin?

Pakko varmaan silti tehdä niin.

Mutta trainerini, kiitos, taisit juuri äsken pelastaa minut burnoutilta.

[/et_pb_text][et_pb_toggle admin_label=”Henkilö” title=”Vieraskynä” open=”on” title_font_size=”16″ body_font_size=”14″ use_border_color=”off” border_color=”#ffffff” border_style=”solid” saved_tabs=”all” global_module=”1769″]

Vieraskynä. Kuva: Anu Välitalo

Tämän tunnuksen alta julkaisemme Ämmissä erilaisia vieraskynätekstejä. Tekstit ovat totta ja kirjoittajansa näköisiä. Tämän tunnuksen alla julkaisuissa kirjoituksissa ei aina mainita kirjoittajan nimeä, mikäli kirjoittaja toivoo niin.

[/et_pb_toggle][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section]