Varakas puoliso verolle!

verottaja

Varakas puoliso on etu, jonka verottaminen hyödyttäisi kaikkia

Useimmissa perheissä toinen puolisoista tienaa enemmän. Naisista vain joka viides tienaa enemmän, kuin miehensä. Useimmilla naisilla on siis varakas puoliso.

Tästä voidaan päätellä, että suuri osa naisoletetuista saa etua puolison suuremmista tuloista. Suoranaisten tulonsiirtojen lisäksi varakas puoliso tarkoittaa miellyttävää asumista ja parempaa ajokkia. Ruotsissa ja Keski-Euroopan maissa on havaittu yhteys puolison kautta saadun elintason ja naisten vaatimattoman urakehityksen välillä. Eliittikumppani käytännössä laiskistaa naista.

Ratkaisu

Varakkaammalta puolisolta saatava hyöty on lahjaan rinnastettavaa etua, jota voitaisiin aivan hyvin verottaa. Tämä ei koskisi aivan pienituloisimpia, koska puolisoiden tuloerot ovat pienet johtuen erilaisista etuuksista. Tämä vero kohdistuisi enimmäkseen hyvätuloisten luokkaan, joissa toisella puolisoista on varaa olla kokonaan työvoiman ulkopuolella. Se olisi näin myös hyvin oikeudenmukainen.

Ärsyttikö tämä sinua?

Hyvä, niin sen oli tarkoituskin. Tämä kirjoitus oli trolli, eikä se edusta minun tai Ämmien todellista mielipidettä.

Kirjoituksen tarkoitus oli paljastaa tämä:

Oletan, että kokemasi suuttumus johtui asian läheisyydestä. Tämä ehdotus koskee suoraan sinua tai niitä ihmisiä, joihin samaistut. Miltä nyt tuntuu, kun kerron että Turkki, jolle EU on ulkoistanut alueellensa pyrkivien pakolaisten asioiden hoidon, palauttaa ihmisiä Syyriaan sota-alueille väkivaltaisesti. Jopa lasten ampumisia on raportoitu. Tämä kaikki EU:n mandaatilla ja rahoituksella, siis myös sinun luvallasi ja rahoillasi. Turkki on myös vaatinut saksalaisen koomikon haastamista oikeuteen Erdoganin pilkkaamisesta, johon Merkel on suostunut. Sekä pidättänyt hollantilaisen, Turkissa lomailleen toimittajan. Ja painostanut Sveitsiä Erdogania arvostelevan valokuvateoksen näyttelyn vuoksi. Kaikki tämä vain kuukauden sisällä.

Suututtaako? Kumpi suututtaa enemmän? Turkin ihmisoikeusrikkomukset vai se, että tämä kirjoitus mahdollisesti osoitti miten oma napa on aina lähinnä? Mietitkö kenties, miten kehtaan moralisoida?

Vastaus on, että olen itse aivan samanlainen. En ole tässä asiassa keskiverto-piipertäjää parempi, välillä olen suorastaan laiska ja turtunut. Havaitsin, että olen kiinnostuneempi omista eduistani, kuin vakavista ihmisoikeusloukkauksista. Ainakin, jos kiinnostuksesta kertoo asioiden parissa vietetty aika tai millaiseen väkivallattomaan kansalaistottelemattomuuteen olisin asioiden vuoksi valmis.

Tämä on ainakin minulle kiusallinen havainto: Olen valkoinen, korkeasti koulutettu nainen. Jos saisin töitä, voisin valita luopuvani kaikesta aktivismiin viittaavasta. En tietenkään tee niin, mutta pelkkä valinnan mahdollisuus on etuoikeus. Olen syntynyt suomalaiseksi ja kyennyt hyötymään yhteiskunnan palveluista, joiden avulla olen parantanut omia asemiani yhteiskunnassa. Tämä on asia, jota ei voi muuttaa, eikä siinä ole mitään hävettävääkään. Sen sijaan voin aktiivisesti havainnoida tämän tosiasian vaikutuksia toimintaani.

Haluan puolustaa oikeita asioita osittain siksi, että ”hyvien puolella” oleminen on kivaa. Pidän ihmisistä, jotka ajavat niitä asioita, joita pidän oikeina ja hyvinä. Yhteiskunnallinen valveutuneisuus on mielestäni eroottista. Itsetyytyväisyys pelkästä yrittämisestä hyvien tyyppien kanssa palkitsee liian helposti. Ja jos vaikka maailma ei muuttunutkaan, on ainakin oltu oikealla asialla. Epäonnistumisesta voi syyttää niitä, joilla on valtaa ja sorrettujen verta käsissään.

Tätä ikävää havaintoa ei kannata päästää ohitse, vaan miettiä omaa paikkaa yhteiskunnassa ja sen merkityksiä ja vaikutusta omaan toimintaan aktiivisesti. En tarkoita, että kenenkään kaltaiseni tulisi lopettaa hyvien asioiden ajaminen. Olen edelleen sitä mieltä, että piittaamattomuus tai tarkoituksellinen pahanteko on sinisilmäistäkin maailmanparannusta kauheampi vaihtoehto. Me voimme tehdä lopun pakolaisten kaltoinkohtelusta, tarvitsee vain päättää ryhtyä toimeen! EU:n johtajien on pakko kuunnella, kun tarpeeksi moni havahtuu askareistaan vaatimaan muutosta.

Lopuksi lainaan kappaleen Elvi Sinervon runoa Minun mummoni

”Minun mummoni kiikkustuolissaan
yhä istuu luonani toisinaan.
(Se joskus on tapana vainajitten,
jotka kuolivat vuosikymmeniä sitten.)
ja hän istuu ja kutoo ja kuiskuttaa:
?No, paljonkos muutit maailmaa?
Jo lapsenlapsenlapsenlasta
on minulla monta, vaan maailmasta
ei tulevan näy sen kummempaa.?
– Voi, mummoni, vielä vartokaa!
Kun kuudes polvi on päällä maan,
jo sanotte: Ohhoh, katsos vaan!”