Ping Helsinki, sekalaisia ajatuksia

porro_ja_susanna

Ping Helsinki kutsui minut ja Susannan mukaan eiliseen Långviikin tapahtumaan. Järjestivät jopa bussikuljetuksen Helsingin keskustasta ja takaisin. Erittäin kilttiä, sanoisin 🙂

Keskustelu Someraivosta

Mulla oli siellä pieni siipale ohjelmaa kun osallistuin Emmi Nuorgaminen vetämään Someraivo-keskusteluun Nasima Razmayerin kanssa. Foban piti alunperin olla mukana, mutta valitettavasti tämä ei päässyt. Tietysti keskusteluun osallistuneena on vähän jäävi sanomaan, miten se meni, mutta oma fiilis sekä keskustelun aikana, että sen jälkeen oli, että tämä oli tärkeää muillekin kuin meille puhujille. Ehkä siksi tuli ylitettyä törkeästi workshopille varattu aika, mikä ei kuitenkaan näyttänyt kuulijoita ihan hirveästi kismittävän. Hyvä niin. Kunnon keskustelu ON tärkeää, ei vain pienet pintaraapaisut.

Itse olen ollut aina melkoisen rämäpää ja silti someraivo vetää mutkin välillä araksi ja hiljaiseksi. Workshopissa Emmin viimeinen kysymys liittyi siihen, mitä someraivolle ja vihapuheelle voi tehdä. Mulla on parikin ajatusta jotka listaan myös tähän:

1. Jokainen julkaisija – siis facebookpäivittäjä, bloggaaja, lehti – päättää mitä hallitsemiinsa palveluihin julkaisee. Minä en halua tarjota julkaisualustaa vihapuheelle missään vaan kategorisesti poistan ja blokkaan sen niistä palveluista joita itse hallitsen. Muutos lähtee siitä, että sitä ei hyväksytä enää omalle kotipihalle. Kannustan muitakin tähän.

2. Meillä on olemassa ihan kohtuullisen selkeä rikoslaki. Jos nettikeskustelu ylittää lain rajat, näistä kannattaa aina tehdä rikosilmoitus, jotta a) rikolliset saadaan vastuuseen ja b) nämä asiat menevät myös tilastoihin. Mikäli ongelma ei näy rikostilastoissa, siihen ei myöskään uhrata resursseja. Mikäli poliisi ei ota rikosilmoitusta vastaan, tämä asia tulee ottaa ylempien tahojen kanssa ja voimien mukaan tuoda myös julkiseksi. Demokraattisissa maissa on olemassa sekä lait että niiden valvojat. Someraivoa ei voida vain paheksua ja tuomita puheiden tasolla vaan toimenpideketjut on saatava kuntoon.

3. Toivoisin, kovasti, että someraivoa ei enää ohitettaisi hiljaisena. Jokainen meistä on törmännyt someraivoon jossain. Nykyään mielestäni on olllut ilahduttavaa se, miten moni on ääneen tuominnut someraivon myös siellä, missä sitä tapahtuu. Sille, joka joutuu raivon kohteeksi, tuki on äärimmäisen tärkeää. Jos ei jaksa, tai pysty, antamaan tukea julkisesti sen voi lähettää myös yksityisesti.

Poimintoja ja ajatuksia muiden puheenvuoroista

Ainaisen täysmustan sijaan laitoin näille festareille räikeän värikästä päälle. Hämmentävää ensisijaisesti itselleni

Päivän ensimmäinen keynote puhuja oli futuristi Gerd Leonhard, jonka puheenvuoro oli sekä järjettömän hyvin rakennettu, että myös henkeäsalpaavan mielenkiintoinen. Leonhardin visio tulevaisuudelle on se, että viiden vuoden kuluttua maailma on muuttunut merkittävästi: teknologinen kehitys etenee harppauksin, jotka muuttavat meidän jokaisen arkea. Jatkossa esimerkiksi tietokoneilla tullaan puhumaan enemmän kuin kirjoittamaan – ajatus ei ole uusi, mutta ensimmäisen kerran aloin aavistaa, mitä se tarkoittaa mun itseni kohdalla. Jännä, vähän pelottavakin, ajatus. Ylipäätään arjen automatisointi tuntuu tapahtuvan harppauksin, jotka analogiseen maailmaan syntyneenä alkavat jo huimata omaakin nörttipäätä. Leonhardin viestin ydin oli kuitenkin selkeä: kun koneet voivat jatkossa hoitaa kaikki rutiinit, kaikesta siitä mitä ei voida automatisoida tulee arvokkaampaa. Tulevaisuuden visio, jossa hoivatyöllä ja aidolla kohtaamisella on myös taloudellisesti suurempi arvo on ihanan valoisa. I want to believe.

Iltapäivän Keynoteista ensimmäisenä puhui Caterina Fake, jonka puhe hiljensi hälisevän nelisatapäisen yleisön tehokkaasti. Oli hämmentävää kuunnella, kuinka ihminen, joka on ollut perustamassa sosiaalista mediaa (mm. Flickr, Etsy) suhtautui sosiaaliseen mediaan niin kriittisesti – että olemme pilanneet internetin muuttamalla sen riikinkukon sulkien esittelyksi kun netti voisi olla paikka, jossa inhimillisyys koko kirjossaan leviäisi. Netti ruokkii meidän kateuttamme ja ulos jäämisen pelkoa, kun sen pitäisi ruokkia meidän haluamme hyvään. Fake totesi, että myös yritystoiminnasta voidaan saada – ja pitäisi saada – kaupallisesti menestyvää eettisten arvojen kautta. Mua ilahdutti myös se, että Faken oman kokemuksen mukaan ne yritykset, joissa johtoportaassa asti on ollut naisia, ovat myös menestyneet paremmin. Sosiaaliset verkostot ovat vain koneita, mekanismeja. Meistä itsestämme riippuu se, millainen internet on. Mitä maailma tarvitsee meiltä on se, että päivitämme someen enemmän hyvää, rakkautta, todellisuutta. Vähemmän Trumppia ja vihaa.

Minna Salami jatkoi tästä vieläkin suoremmalla viestillä. Me tarvitsemme vallankumousta – sanoja, ja vielä enemmän sanoja, siitä mikä maailmassa on rikki. Ja myös moninaisuutta: sitä, että erilaiset ihmiset kertovat maailmasta siitä näkökulmasta kuin he sen näkevät. Saman vuoren eri puolilla voi olla autiomaa ja viidakko – meillä on monenlaisia totuuksia, joista emme tiedä mitään jos uskomme vain yhden osallisen tarinaan. Joukkovoimalla ON muutettu maailma ennenkin – esimerkkinä #bringbackourgirls joka toi Boko Harumin kauheudet koko maailman median keskipisteeseen. Teknologian kautta meillä on mahdollisuus oikeasti levittää omaa sanomaamme ja itsellemme tärkeitä asioita – miksi siis käyttäisimme tämän julkaisumahdollisuuden levittääksemme vain sitä, mikä maailmassa on raivostuttavaa ja turhaa.

Yksi luentojen parhaista puolista ainakin itselleni oli se, että Linda Saukko-Rauta oli niitä livekuvittamassa. Sivun kokoiset muistiinpanot puheista eivät välttämättä ulkopuolisille aukea, mutta osallistujalle ne palauttavat muistiin puheenvuoroista sellaisia yksityiskohtia, joilla muistaa myös sanoman. Ihan täydellistä parhautta tällainen!

 

Pari sanaa ruuasta

CiUUFJsWgAAJZ48

Yhdestä asiasta on kyllä pakko antaa julkisiakin pyyhkeitä – meinaan tarjoiluista. Meiltä ilmottautuneilta kyllä hienosti kyseltiin allergiat, mutta paikalle päästyämme asia ei sitten enää ollutkaan ihan niin hyvin hoidossa. Ruokatarjoiluista ei ollut tarkempaa allergeenitietoa saatavilla – tämän takia aamupalalta uskaltauduin syömään vain piirakkaa, ja jälkkäribuffa jäi kokonaan väliin koska en bongannut tungoksesta yhtään henkilökunnan edustajaa, eikä tarjoilujen vieressä ollut sisältöön liittyviä lappuja. Lounaalla tarjoiluhenkilökunnan epävarmat vastaukset (ei siinä kai ole selleriä… en usko) estivät ottamasta useampaa ruokaa, joka olisi saattanutkin sopia. Epävarmuudelle ei ole mun kohdalla sijaa silloin, kun konferenssikeskus sijaitsee keskellä metsää.

Toisaalta sitten se, mitä sain syödä oli aivan loistavaa – erityisesti pitää mainita paikan sushi, joka oli erinomaista. Sekä tuo kuvaankin päätynyt karjalanpiirakka 🙂

Illan paras

Tapahtuma ylitti odotukseni – ehkä lähdin liikenteeseen vähän huolissani siitä, miten kaupalliselta tilaisuus vaikutti. Sitäkin toki oli tarjolla, mutta myös ihan valtavasti sitä toisenlaista sisältöä ja ihmisiä. Ilahduin erityisesti siitä, että kaikki puhujat puhuivat voimakkaasti humaanin ja inhimillisen internetin puolesta. Samoin voimaannutti suuresti myös se, että tapahtumassa feministinen näkökulma oli niin monessa mukana.

Netistä entuudestaan etäisesti tutuhkojen ihmisten tapaaminen livenä on myös aina valtavan kiehtovaa. Joidenkin kohdalla oli vähän hämmentävää eroa nettipersoonan ja edessä seisovan ihmisen välillä, mutta sitten oli niitäkin, joiden kohdalla läikähti syvä lämpö ja varmuus siitä, että hatarasti netissä koettu yhteys onkin ihan todellista.

Illan paras juttu mulle oli kuitenkin se, kun Sofia Zida- Guerra esiintyi. Me olimme talon toisella puollella kun Sofia suoritti soundchekkiä – vedin Susannan mukaani katsomaan kuka laulaa, koska kuulemani biisin alku meni läpi joka ikisen soluni. Pakko myöntää, että mulla ei ollut mitään tietoa tästä artistista entuudestaan, enkä ehkä tän alle linkkaamani videon perusteella ois vielä näin liekeissä, mutta tämä artisti pitää kuulla livenä. En ole aikoihin nähnyt ihmistä, jolla on näin vahva karisma.

Ikävä kyllä meidän bussikuljetus lähti juuri kun Sofia lopetti esityksensä, mutta ehdin onneksi nopeasti käydä kehumassa. Mun varsinainen duunihan on kädentaitoalalla ja palan todella halusta tehdä tälle ihmiselle yhtä vahvan korun, kuin mitä tuo biisi on. Toivon että Sofia ottaa yhteyttä vaikka tapaamispyyntöni olikin myös sanamuodoiltaan vähän outo -luulin kysyväni missä kaupungissa hän asuu ja sanamuoto meni jotenkin hölmösti, suureksi noloudeksi se ymmärrettiin kyselyksi etnisestä taustasta. Korjasin kyllä kiireessä, mutta inasen tökerösti. Anteeksi näin julkisestikin vielä – en tosiaan harrasta tollaista, mutta ilmeisesti niin moni harrastaa, että vaikutin ämpäriltä. Yritän olla olematta.