Ihan pihalla ja puutarhassa

13239322_10153672575742759_5480413176416911263_n

Lumoudutteko te koskaan puutarhassa niin, että silmät hikoilee?

Muutin marraskuussa uuteen kotiin vanhaan taloon ja puutarhaan. Tiesin toki, että vanhassa puutarhassa on piilossa yhtä sun toista ihanaa, mutta en minä sitä arvannut, että päädyn joka hetki kiittämään itseäni rohkeudesta hypätä tuntemattomaan. Olen tulossa puutarhahulluksi: tervehdin jokaista pientäkin kukkaa, olen innoissani uusista lajeista ja elvytän jalkapohjia kulkemalla pehmeällä ruohomatolla. Joogaan kukkivan omeanpuun alla ja pyyhin kyyneliä kaikesta ympäröivästä kauneudesta.

Ihan pihalla

Miten voi olla näin ihana kevät? Omenapuut ovat tulleet kautta Suomen hulluiksi, kirsikka kukkii pienemmin, mutta yhtä runsain kukin. Ja minä kuljen tuon kaiken keskellä ja kuvaan minkä kaiken tuoksuttelulta ehdin.

Neiti Kevät tuli niin nopeasti, että se räjäytti raparperit kasvuvauhtiin, joka on yksinkertaisesti uskomaton.

Ja kaikki linnut! Punarinta tulee juttelemaan heti kun pistän pääni ovesta ulos. Mustarastas lurittelee niin, että uskon linnun olevan pelkkää keuhkoa. Ihan tässä pihapiirissä ei ole satakieltä, mutta eipä sen laulua tarvii kovin kauas lähteä kuuntelemaan. Ja leivot ja peipposet ja pikkuinen varpusperhekin näyttää täällä olevan!

Peura viipotti muutamana päivänä pihassa ja pari päivää sitten pääsin kuvaamaan oravanpoikasia.

Tällaiset paikat saavat uskomaan, että ihminen on pohjimmiltaan luonnon kaltainen. Itsestäni löydän valtavasti uusia lumoutumisen muotoja. Miten pienet asiat voivat tehdä ihmisen onnelliseksi: Auringon lämpöinen läikkä lattiassa, puhdas ilma ja turvallisuuden tunne. Kyllä suomalaisessa kesässä on jotain täysin vastustamatonta!

Omppu kukassa. Kuva: Susanna Salokannel