Työttömän yön juhla

JuhannusYön yhtä luonnon kanssa

Tyyni järvi. Jostain kuuluu kuikan haikea huuto. Astelen synnyinasussani ruohottunutta polkua rantaan. Sileät kivet ovat vielä auringosta lämpöiset. Laiturin päästä laskeudun veteen kuin saukko, jättämättä tuskin ollenkaan väreitä. Tämä on minulle pyhä toimitus. Tämä on Juhannus, yöttömän yön juhla. Vanhat ja uudet pyhät ovat liikkeellä, perkeleet on valo voittanut tänäkin vuonna.

Juhannussima taukotilan teemukissa

Lääkärit, sairaanhoitajat, poliisit, lähihoitajat, palonsammuttajat, päivystävä sosiaalityöntekijä sekä muutamia muita. Nämä ovat ammatteja, joita todella tarvitaan vuoden kaikkina päivinä. Sivuun mennen sanoen, hekin kuuluvat ryhmään, jotka tulevaisuudessa kilpailukykyloikkaavat kolme ylimääräistä työpäivää palkatta. Sori siitä.

En perusta mistään uskonnosta, mutta olen fundamentaalisen varmasti sitä mieltä, että yhteiskunnan kuuluu välillä pysähtyä. Jo pelkästään siitä syystä, että hiljentyminen ja hellittäminen on ihmislajille luontainen toimintatapa. Jatkuva pyrkiminen johonkin ei ole hyväksi. Työ tuo leivän, mutta sen vuoksi myös menettää paljon. Paitsi jos työnä on kuljeskella ulkona ihaillen luontoa ja miettien syntyjä syviä. Työttömänä on ollut pakko oppia arvostamaan tätä aikaa.

Poikkesin eilen läheisessä pikkumarketissa ja vaihdoin pari sanaa kassan kanssa. Hän kertoi, että pyhät ja viikonloppuillat ovat heillä kovasti hiljentyneet sen jälkeen, kun saman ketjun jättimarkettien aukioloajat hallituksen prioriteettilistan mukaisesti vapautuivat. Kassa valitteli, että pilaantuvaakin tavaraa tilataan asiakkaiden varalta lähes entiseen malliin ainakin toistaiseksi ja asiakkaiden puute syö kannattavuutta ankarasti. Samaan aikaan jättimarketeissä päivystää palvelualttiiden hyllyttäjien ja myyjien armeija ihmettelemässä, josko väki on mennyt toisen ketjun jättimarkettiin tien toiselle puolelle, siihen jonka pihaan oli järjestetty poniajelua ja lätynpaistoa täksi pyhäksi.

Odotan mielenkiinnolla kauppasektorin myyntilukuja, onko vapauttaminen todella tuonut lisää kassavirtaa vai ainoastaan siirtänyt sitä. Epäilen, että kasvua kokonaismyyntiin ei ole tulossa. Suomessa ei enää pitkään aikaan ole ollut kyse siitä, etteikö mahdollisuuksia kuluttamiseen olisi tarjolla. Kuluttajilta vain on loppuneet joko tarpeet tai rahat.

Parilla sanalla sanoen: tässä uudistuksessa ei ollut mitään järkeä. Myyjät seisovat osittain omaan laskuunsa (työajan pidennys ilman palkankorotusta) tyhjänpantteina, kun voisivat olla kesäyön unelmassa tai muuten lataamassa akkujaan tai perheensä parissa. Ostamatonta ruokaa pilaantuu menekin väärin arvanneisiin kauppoihin. Tehdään turhia työmatkoja ja useampia kauppareissuja, jotka molemmat tuottavat päästöjä. Talouskasvu on edelleen kytketty viisi maapalloa vaativaan kerskakulutukseen.

Kaupan pitää olla välillä kiinni, koska kaikki eivät osaa pysähtyä pakottamatta. On erittäin terveellistä olla tekemättä mitään ja miettiä vain asioita. Kauppakeskukseen ryykääminen vie ihmiseltä mahdollisuuden tutustua itseensä.

Kesäyön onni omanani

Kesäpäivänseisaus osui samalle päivälle kumottavan kuun kanssa. Kesäyö oli valoisa ja lyhyt. Sateiden jälkeen kypsään kukoistukseensa puhjennut luonto tuoksui samalta, kuin lapsuuden kesinä. Silloin kuljin valoisassa yössä uimaan tai yökalaan. Harmitti oikein mennä sisälle ja lupasin itselleni, että Juhannuksena en mene ennen kuin on pakko. Päästän irti siitä aikataulusta, johon olen itseni töiden puutteessa ohjelmoinut. Elän nimittäin hyvin säännöllistä elämää ja herään arkena viimeistään seitsemältä. Nyt kesälläkin kahdeksaan mennessä. Nukkumaan on pakko mennä ajoissa, ellei halua joutua hunningolle. Se on aina vaihtoehto, jos ei ole työpaikkaa.

Tavallista pidemmällä iltakävelyllä kevätpäivänseisauksen iltana muistelin menneitä kesäöitä, niitä unohtumattomia. Kun kaupunki hehkui yölläkin päivien kuumuutta. Lehmukset uhkuivat huumaavaa tuoksuaan ja elämä kohisi pitkästä aikaa suonissa. Olin keskellä yötä kuin unesta herännyt. Hengitin lupauksesta paksua ilmaa, kuin en koskaan aiemmin. Tuoksun ja maun muistan vieläkin.

Ja sitäkin iltaa, kun päädyimme tyttöporukassa keikan jälkeiselle kuutamouinnille vain huomataksemme, että rannalla pidetäänkin keskiyön yhteislaulukonsertti. Onneksi kyse oli työväenlauluista, sillä hartaampi väki olisi varmaan ajanut meidät vedenneitoina takaisin Vellamon valtakuntaan, kun nousimme rannalle. Sen sijaan meille annettiin lauluvihko ja AY-liikkeen sponsoroima taskulamppu.

Näiden yöjuoksumuisteloiden myötä toivotan yhdessä muiden Ämmien kanssa oikein riemullista Juhannusta kaikille lukijoillemme. Pysykää pinnalla ja rakastakaa kesäyössä!