Nizza, Rakkaani

image

Paratiisini Nizza

Jos ette ole käyneet Nizzassa, ette voi sinne enää päästä. Siihen Nizzaan, josta nyt kerron. Haluan kertoa siitä jollekin, etten unohda itse, millaista voi olla olemassa.

Nizza on minulle se paikka, jonne menen pakoon todellisuutta. Minulle se on paratiisi. Ystävälliset ihmiset, lempeä ilmasto, elämänilo ja kaiken kauneus. Tuoksut, maut, äänet. Kaikki Nizzassa kertoo, että maailma on hyvä. Yhden suosikkiravintolani tunnuslause on:
La Vie est belle. Merci d’en Profiter! Elämä on ihanaa, kiitollisuudella nauti siitä! Se kuvaa Nizzaa kaikin tavoin minulle.

Nizzan rantakatu on 10-15 metriä leveä bulevardi rannanmukaisen tien ja itse rannan välissä. Kävelin sillä viimeksi viime viikolla. Vastaan tuli muuten vaan liikkeelle lähtenyt rumpuryhmä, jossa oli mukana kaikenikäisiä soittajia. Vuosi sitten seisoin laulamassa Marseljeesia samassa paikassa ranskalaisten Bastille-päivänä. Nizzassa itsenäisyyttä ei ole juhlittu ulossulkemisen, vaan yhteenkuuluvuuden merkeissä.

Nizzan rantakatu on illalla se paikka, jossa elämä humisee ja ilakoi. Taiteilijat piirtävät, maalaavat, tanssivat, laulavat ja soittavat. Lapset potkulautailevat, koiria kävelytetään. Joka 50. metri kuulee suomea, sillä muutkin ovat löytäneet Nizzan. Sitten 2000-luvun alun olen käynyt siellä toistakymmentä kertaa. Kun olen surullinen, vaellan mielessäni Nizzan Vanhan kaupungin kujilla ihaillen valoa, lämpöä, värejä ja tuoksuja. Osaan kulkea siellä, kuin kotikaupungissa. Minulla on omat vakikauppani ja ravintolani, joissa käyn. Kun olen Nizzassa, jätän kaikki huolet Suomeen. Se on melkein, kuin toinen todellisuus. Huoleton ja vapaa, jossa aivan kulman takana odottaa seuraava elämys. Minulla on rannan kiviä pöydällä pideltäväksi, naapurikylän rannan soraa ja simpukoita matalassa lasimaljassa. Että voin tuntea Nizzan kotonakin.

Eteisen käytävän peittävät kuvat Nizzasta. Tällä reissulla ostin kilon saippuaa, koska haluan muistaa Nizzan joka päivä arjessani. Suunnittelen seuraavaa matkaa aina jo paluulennolla.

En voi ymmärtää tapahtunutta. En saa yhteyttä siihen osaan minua, joka ajattelee yhteiskunnallisesti. Ymmärrän vain, että Nizza ihmisineen ei ole edustanut kaikille sitä samaa, kuin minulle. Tai sitten nimenomaan on.

Osa minusta on aina Nizzassa, osa Nizzaa on aina minussa. Olen sanomattoman surullinen heidän vuokseen, jotka menettivät henkensä tai läheisensä iskussa.

Citoyennes de la France: Je vous envoie mes condoléances les plus sincères en ce moment de deuil.