Soppa on hellalla, herrat huutaa pyyhkimään

Tiput langallaAatsipoppaa, herrat keitti soppaa…

Ja siinä sopassa me nyt olemme kaulaamme myöten. Eivät toki herrat itse, mutta me muut. Juha, Martti, Timo ja Kari esiintyvät tänäänkin lehtikuvissa ankaran tummissa puvuissa, harmaalla taustalla. Viimeistään siitä kansa ymmärtää, että nyt on vuorossa vakavaa asiaa. Helsingin Sanomien artikkelin mukaan myös esitetyt ehdot ovat marttimaisen ankaria:

”Joko laitetaan työllisyys kuntoon, tai tehdään lisää sopeutustoimia tai luovutaan velkaantumisen taittamisesta” määrittää valtiosihteeri Martti Hetemäki talouden tilannekuvan. HS 10.8.16

Alaotsikossa kehotetaan isällisesti kaikkia valmistautumaan myös ikäviin päätöksiin. Monet osaavat jo rivien välistä lukea, ketä ”kaikkia” tässä tarkoitetaan.  Hetemäki toteaa, että uusia työpaikkoja ei ole syntynyt toivotulla tavalla. Sen sijaan, että tästä tehtäisiin johtopäätöksiä toteutettujen toimien sopivuudesta tilanteeseemme, uhkaa Valtiovarainministeri Petteri Orpo uusilla leikkauksilla. Herrojen samansuuntaiset lausunnot sopivat niin herttaisesti yhteen, että voisin väittää kyseessä olevan sovittu taktiikka.

Hetemäki valittelee, että työttömyys on noussut erityisesti 2010-luvulla. Jos toimittaja olisi halunnut, hän olisi voinut lisätä lausunnon viereen pienen tietolaatikon 2010-luvun hallituksista. Mukaan on mahtunut kaksi porvarihallitusta ja se sikspäkki. Pääministeripuolueena on ollut koko 2010-luvun joko keskusta tai kokoomus. Kyse ei ole siitä, etteikö hetemäkien ja sipilöiden keinoja olisi jo kokeiltu. Eikä heitä ole estetty toteuttamasta ideoitaan. Myöskään palstatilaa heiltä ei ole puuttunut. Nämä martit ja juhat esiintyvät vuosikymmenestä toiseen jälkiviisain ”mitäs-minä-sanoin”-ilmein, vaikka ovat itse aiheuttaneet koko kriisin kärjistymisen. Nyt vastuu virheistä halutaan vierittää toimeentulon kannalta liian pientä palkkaa saavan ihmisen niskaan.

…vanhalla reseptillä!

Sen sijaan, että marteilla ja juhilla olisi aikomus korjata harjoitetun politiikan suuntaa, he lisäävät jo kokeiltujen lääkkeiden annostusta. Hetemäki esittää, että Ruotsin ja Tanskan parempien työttömyystilastojen taustalla on tuloerojen kasvu. Vain tuloerot voivat Martin mukaan ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa. On selvää, että juhat ja martit viisveisaavat siitä, että käytännössä kaikki tutkimustieto viittaa siihen, että tuloerot ovat selvä tekijä yhteiskunnallisen pahoinvoinnin taustalla. Lisäksi tuloerot vähentävät talouskasvua tutkitusti. Tuloerot syövät talouskasvua, koska köyhyydestä ja huono-osaisuudesta johtuva pahoinvointi aiheuttaa alisuoriutumista ja ihmisten potentiaalin hukkaamista. Onneksi porukassa on aina mukana joku timo, joka keksii hyviä harhautuksia.

Sipilän Jussihan lupasi erota, jos tuloksia ei synny. Valitettavasti uutinen oli sikäli ankka, että Sipilä aikoo erota vasta vuonna 2019. Kuin sattumalta myös Hetemäki sanoo, että aikaa työllisyyden parantamiseen on vuoteen 2019 saakka.

Ihmettelen suuresti, miksi toimittaja ei meidän kansalaisten puolesta kysy, että mitä järkeä on teettää tuottamatonta työtä? Sillä matalapalkkatöitä perustellaan juuri sillä, että ne eivät ole kannattavia, siis tuottavia. Jos palataan aivan perusasioihin, on työnteon tarkoitus elättää ihmistä ja tämän perhettä. Elättäminen on myös työvoiman uusintamista, jossa on mukana aimo annos pääasiassa naisten tekemää palkatonta työtä.

Meillä on jo nyt useita tehtäviä, joiden TESsin mukainen palkka ei riitä elämiseen. Matalapalkka-alojen tarkoituksellinen synnyttäminen tarkoittaisi, että luovumme lopullisesti siitä ihanteesta, että yhdellä täysiaikaisella työllä pystyy elättämään itsensä. Huonojen tienestien syy voi olla myös teetettyjen tuntien vähyys, niin sanotut nollatuntisopimukset, joissa varallaolosta ei makseta ja joissa muille työskentely on kuitenkin kielletty.

Tietenkään kenelläkään ei ole tarkoituksena teettää tuottamatonta työtä. Tämä on myös niitä tunnettuja perustotuuksia. Kyse on siitä, että itseaiheutetun talouskriisin varjolla halutaan saada työvoimaa käyttöön entistä halvemmalla, jotta itselle jäävä voitto olisi vielä nykyistäkin suurempi. Muistetaan, että tänäkin vuonna jaettiin ennätyksellisen suuret osingot.

Yritykset jakavat osinkoja, koska juuri nyt niiden ei kysyntälamasta johtuen kannata investoida. Osingot ovat merkki siitä, että yritys itse ei kykene hyödyntämään siihen sijoitettuja varoja, joten se antaa ne takaisin sijoittajille. Kysyntälama taasen johtuu siitä, että massoilla ei (arvioida) ole(van) varaa kuluttaa. Tämä kysyntälama on Suomen todellinen ongelma ja siihen juhat, timot ja martit tarjoavat ratkaisuksi massojen köyhdyttämistä. Siksi uskallan väittää, että jos ja kun he pääsevät jatkamaan kaistapäisten ideoidensa toteuttamista, ei valoa meille ole vieläkään tunnelin päässä näkyvissä.

Kenelle jää rätti käteen?

Oikeistopuolueiden juhat ja martit, kaveriensa karien avustuksella onnistuvat vaaleista toisiin esiintymään talousosaajina, jotka laittavat vihdoin asiat reilaan. Timot auttavat keksimällä muita syntipukkeja. Ja kansa ostaa tuoreet ratkaisut niiltä samoilta kokeilta, jotka keittiössä ovat hääränneet koko kuluvan vuosikymmenen.

Ja kuten jo koulussa opimme, jonkun täytyy siivota jäljet. Jokseenkin veikkaan, että se joku ei ole Juha, Martti, Timo tai Kari. Kun soppa kiehuu yli, kokit ovat jo häipyneet. Elinkeinoelämän ja Euroopan pyöröovi nielee jyrkejä ja matteja. Toisinaan ovi käy myös toiseen suuntaan ja joku palaa takaisin keittiöön täynnä ihanan tuoreita ja raikkaita ideoita.

Rätti jää käteen sille, jolle se on aina jäänyt : vastuunkantajalle. Jokainen voi kohdallaan miettiä, kumpaan ryhmään itse kuuluu. En minä haluaisi vuodesta toiseen käyttää tätä retoriikkaa, jossa vilisevät herrat ja vastuun lopulta kantavat kansalaiset. Nykytilanne ei vain anna tilaa toisenlaiselle tulkinnalle. Asiat ovat huonosti, koska tehdyt päätökset ovat olleet vääriä. Virheet tulisi myöntää ja niistä ottaa oppia, ei toistaa samoja virheitä kahta kauheammalla innolla. Nämä huonot päätökset on joku tehnyt ja näitä jokuja yhdistää silmiinpistävällä tavalla oletettu sukupuoli ja tiedetty ikä, sekä varallisuustaso.