Hallituksen on huolehdittava paremmin omaishoitajista!

omaishoito

Omaishoidon teesit, asiaa omaishoitajista

Kuten edellisen blogini lukeneet tietävät, aloitan 4 kk kestävän palkkatukityön tamperelaisessa omaishoitajien järjestössä. Työhön liittyen osallistuin viime viikon lopulla Helsingissä järjestettyyn Omaishoitajaparlamenttiin. Omaishoitajat ja läheiset liitto ry juhlii 25-vuotista taivaltaan julkaisemalla uudistetut omaishoidon teesit. Teesien pääsanoma on, ettemme selviydy ilman omaishoitoa. Omaishoitajista on huolehdittava paremmin. Olemme nykyisin tottuneet tähän välttämättömyyden retoriikkaan, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun näin voimakas ilmaisu on oikeasti tarpeen. Emme todellakaan selviydy ilman omaishoitoa! Tämä kirjoitus pohjaa näihin teeseihin, sekä kaikkeen noiden kahden päivän aikana oppimaani. Teesien alkuperäiset tekstit sarjakuvineen löydätte yllä olevan linkin takaa.

1. Omaishoitoa on arvostettava

Julkisesta sanallisesta arvostuksesta omaishoitajilla ei ole pulaa. Joukkoon mahtuu niin ansaittua tunnustusta, kuin ylistämällä alistamista. Omaishoitajista puhuttaessa sorrutaan toisinaan kasvattamaan omaishoitajien henkistä taakkaa sen sijaan, että todella tarjouduttaisiin jakamaan se. Omaishoitajien arvostus konkretisoituu liian harvoin aitona omaishoitajien kuuntelemisena ja tukemisena. Omaishoitajien tekemästä työstä kertyvät miljardiluokan säästöt pitäisi käyttää edes osittain omaishoitajien itsensä hyväksi.

Omaishoitaja on ihminen siinä, missä muutkin. Omaishoitaja ei elä kiitoksella tai pyhällä hengellä. Hän tarvitsee elämäänsä perustarpeiden lisäksi virikkeitä ja iloa. Omaishoitaja tarvitsee resursseja, joiden avulla hän voi huolehtia myös itsestään. Tällä hetkellä osalla omaishoitajista on tiukkaa perustarpeiden ylläpidon kanssa, monen elämä on jatkuvaa selviytymistä päivästä toiseen laskupinon kasvaessa ja oman kunnon sekä jaksamisen rapautuessa.

Omaishoitotilanteita on erilaisia. Joillekin omaishoito on lyhytkestoinen oman vanhemman saattaminen viimeiselle matkalle, jolloin taloudellinen tilanne ei merkittävästi kärsi ja kokemus saattaa parhaimmillaan tuoda lisää potkua omalle uralle tai kipinän kouluttautua toiseen ammattiin. Näitä kertomuksia saamme lukea kiiltäväkantisista naistenlehdistä. Toisten kohdalla omaishoito on kestää lähes koko aikuisiän, jolloin omat urahaaveet jäävät kokonaan sivuun, eikä eläkettä tai varallisuutta kerry. Omaishoitajia täytyy kohdella yksilöinä. He eivät kaipaa surkuttelua, vaan kuuntelemista. Omaishoito voi olla palkitsevaa ja tyydyttävää, hyvää elämää, mutta se ei ole sitä ilman tukea. Omaishoitajaa täytyy kohdella asiantuntijana ja sosiaali-ja terveysalan ammattilaisten yhteistyökumppanina.

2. Omaishoitotilanteet on tunnistettava

Jokainen omaishoitotilanne on erilainen. Omaishoitajien kanssa toimivien ammattilaisten täytyy oppia tunnistamaan omaishoitotilanteet, niiden monimuotoisuus ja laajuus. Monet omaishoitajat eivät itsekään tunnista olevansa omaishoitajia, jolloin he jäävät vaille niitä palveluita, joihin olisivat oikeutettuja. On sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten vastuulla tunnistaa omaishoitotilanteet ja opastaa omaishoitajaa käyttämään ja vaatimaan niitä palveluita, jotka hänelle kuuluvat.

Omaishoitajille tarjottavien palveluiden tulee olla mahdollisimman yksilöllisiä. Vaikka omaishoitotilanteissa on yhteneväisyyksiä, esimerkiksi lomat kuuluvat kaikille, on erojakin paljon. Valmiiden pakettien ja esitteiden tyrkyttämisen sijaan omaishoitajalta on kysyttävä:

Miten sinä voit? Mitä teidän perheenne tarvitsee?

Vähäistä palveluiden käyttöä tai pyytämistä ei saa pitää merkkinä siitä, että omaishoitoperheessä pärjätään hyvin ilmankin. Se on sen sijaan palveluista vastaavalle ankara peiliin katsomisen paikka. Tarjolla olevat palvelut eivät ehkä sovellu juuri tälle perheelle ja heille on tarjottava jotain, joka sopii juuri heidän tilanteeseensa. Omaishoitotilanteesta luopumista täytyy osata suositella, kun tunnistetaan omaishoitajan jaksamisen loppuminen.

3. Omaishoitoperheen oikeusturvaa on vahvistettava

Lainsäädännön tasolla useimmat ongelmat on jo ratkaistu. Hoito-ja palvelusuunnitelma pitää laatia yhteistyössä asiakkaan ja omaisten kanssa. Lain toteutuminen käytännössä vaatii palveluiden järjestäjältä vastuuta tarjota palveluita tarpeeksi silloinkin, kun säästöpaineet painavat päälle ja vain äänekkäimpien asiat järjestyvät. Palvelut eivät saa olla liian hankalasti saavutettavissa tai liian kalliita.

Omaishoitoparlamenttia seuranneena päivänä pidettiin Omaishoidon valtiolliset järjestöpäivät, joiden julistuksessa vaadittiin asiakasmaksukattoa sekä verohuojennuksia omaishoitajille. Asiakasmaksujen ja omaishoidon tuen palkkion suuruus vaihtelee kunnittain. Tämä asettaa omaishoitajat keskenään eriarvoiseen asemaan. Valtaosa omaishoitajista on pienituloisia, eläkeläisiä, lapsiperheitä. Asiakasmaksujen kalleus ei saa estää omaishoitajia käyttämästä tarvitsemiaan hoito-ja palvelusuunnitelmaan kirjattuja palveluita. Julistuksessa huomautetaan, että osassa omaishoitoperheitä saatu omaishoidon hoitopalkkio hupenee kokonaisuudessaan asiakasmaksuihin.

4. Omaishoitajalla on oltava oikeus omaan aikaan ja ansiotyöhön

Omaishoitajalle voi olla vaikeaa irrottautua omaishoitotilanteesta. Tästä syystä tämä täytyy tehdä hänelle helpoksi ja omaishoitajaa täytyy tukea ja hyväksyvästi patistaa ottamaan omaa aikaa. Omaishoitajien korkeaa velvollisuuden tuntoa ei saa käyttää hyväksi silloin, kun säästöjen vuoksi palveluista leikataan.

Ansiotyö on useimmissa perheissä talouden perusta. Omaishoitotilanteet tulevat eri tavoin. Jotkut kehittyvät vuosien saatossa, toiset alkavat äkillisesti lapsen syntymästä tai perheenjäsenen sairastumisen tai tapaturman vuoksi. Ei voi olla oikein, että omaishoitotilanne pakottaa ihmiset kaiken keskellä muuttamaan halvempaan asuntoon tai luopumaan autosta. Esteetön ja edullinen asuminen hyvien kulkuyhteyksien lähellä on pienoinen ihme.   Tästä syystä omaishoitoperheen ansiotyömahdollisuuksista sekä taloudellisesta tuesta on huolehdittava. Rahat tähän saadaan siitä summasta, joka omaishoidon avulla säästyy.

Ansiotyön toinen merkitys on oman osaamisen ja työmarkkina-aseman säilyttäminen, sosiaaliset kontaktit ja mahdollisuus itsensä kehittämiseen. Ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamisessa on kuunneltava ja noudatettava omaishoitoperheen tarpeita ja huomioitava omaishoitajan jaksaminen.

5. Omaishoitosuhde on ihmissuhde

Omaishoito ei saa edellyttää uhriutumista. Se ei ole kenenkään etu, vaikka siten ehkä luullaan säästettävän rahaa. Omaishoitotilanne ei myöskään ole itsestäänselvyys. Sen aloittamiseen tai jatkamiseen ei saa pakottaa, omaishoitajalle ja hoidettavalle pitää turvata mahdollisuus halutessaan kieltäytyä tai luopua omaishoitotilanteesta. Omaishoito on osa elämää ja se vaikuttaa koko perheeseen.

Lainaan tähän lopuksi omaishoitajan omia sanoja siten, kun ne on Omaishoidon teesit-kirjaseen painettu.

[box] ”Jos kiukku ja katkeruus ovat päällimmäisinä, on omaishoitosuhde äärettömän raskasta ja kaikki tyytyväisyys ja hyvän olon hetket häviävät.”[/box]

On meidän kaikkien vastuulla kertoa päättäjille, että omaishoitajien tilanne ei saa leikkausten vuoksi heikentyä. Päin vastoin on omaishoitajien elämänlaatua parannettava! Omaishoitajalla on oikeus omaan elämään, riittävään lepoon, elämäniloihin ja taloudelliseen turvaan.