VIERASKYNÄ: Markkinointikikka vai yritysvastuuta?

stockgown

 

Markkinointikikka, vai?

Facebookissa kulovalkean lailla levinnyt pukumyyjän pitkä kirjoitus ajattelemattomista äideistä oli naisyrittäjän rohkea ulostulo vaikeasta asiasta, naisten välisestä ilkeydestä ja bodyshamingista. Seurasin mielenkiinnolla sosiaalisen median reaktioita ja aika nopeasti suosittuun asiaan halusivat oman osansa myös valtakunnalliset julkaisut.

Ensimmäisenä postaukseen nappasi kiinni Me Naiset. Artikkelista loisti vähättelevä sävy ja epäilys siitä, että onko kirjoittaja todellinen henkilö, onko kyseessä tositapahtumiin perustuva fakta vai markkinointikikka. Otsikossa käsiteltiin raflaavasti tarinassa esiintyvää sivuseikkaa ja korostettiin asiakkaan äidin heittämistä ulos liikkeestä, epäilemättä klikkien toivossa. Sehän ei ollut lainkaan postauksen ydin.

Sen ydin oli bodyshaming.

Yrittäjä otti kantaa siihen, kuinka jotkut äidit haukkuvat tyttäriensä vartaloita armotta. Samaan aikaan postaukseen satoi vastauksia, joissa kerrottiin omista kokemuksista ja kiiteltiin kirjoittajan rohkeutta. Hetkeä myöhemmin Me Naisten kanta muuttui, mutta mitään merkintää artikkelin editoinnista ei näkynyt. Seuraavana päivänä artikkelin julkaisija vastasi omassa blogissaan epäilyksiin nimeten samaan ilmiöön törmänneitä muita yrittäjiä ja työntekijöitä. Me Naisten artikkeli muuttui uudestaan. Taas ilman merkintöjä editoinnista.

Meillä huudellaan usein yritysvastuun perään. Jos vesilasi maksaa ravintolassa euron, voidaan siitä nostaa iso jupakka. Sitten väännetään julkisesti paljonko vesi maksaa ravintolalle, kuinka paljon tarjoilijan työajasta kuluu vesilasin täyttämiseen ja kuinka paljon lasin tiskauskulut ovat. Sitten väännetään onko kuluttaja pihi vai ravintoloitsija ahne. Väännetään yrittäjäfoorumeilla ja kahvipöydissä. Yritys ei osaa perustella veden hintaa ja kärsii imagotappion. Yritysvastuuta odotetaan myös ravintolalta, joka tarjoilee tietyn kalan mätiä ruokalistallaan. Onneksi kyseinen yritys on tarpeeksi fiksu ottaakseen asiaan vaan lyhyesti kantaa, pyytää nöyrästi anteeksi ja selviää taistelusta vähäisin imagovaurioin. Oli sopivaa yritysvastuuta, kun jupakka ei koskenut oikeastaan ketään muuta, kuin ravintolaa itseänsä. Yritysvastuun nimisä halutaan ettei nuorille tytöille myydä liian paljastavia ”aikuisten asuja” ja ettei plastiikkakirurgi leikkaa vain dollarin kuvat silmissään jo valmiiksi pilalle leikeltyjä potilaitaan. Kuntosalikeskuksen halutaan antavan porttikielto anorektikolle ja ravintolan liian juovuksissa oleville. Halutaan, että kauppias ottaa vastuun myös silloin, kun vastuu oikeasti kuuluu kuluttajalle.

 

Nyt otettiin vastuuta

Tuotiin esille ongelma, josta ei puhuta. Saatiin aikaan paljon hyvää, josta kiitos kuuluu heille, jotka uskalsivat kommentoida ja kertoa omista kokemuksistaan. Kirjoituksen leimaaminen markkinointikikaksi ilman minkäänlaista tutkimusta oli ala-arvoista. Sen toki huomasitte itsekin Me Naisissa ja muokkasitte kerta kerran jälkeen omaa kirjoitustanne populistisemmaksi.

Olisi kohtuullista, että Me Naiset ottaisi myös oman osansa yritysvastuusta kantaakseen ja myöntäisi, että julkaisemalla nuo ensimmäiset versiot oli kyseessä julkaisun oma markkinointikikka. Sellainen jolla saadaan klikkauksia, jotta mainostajien silmissä näytettäisiin hyvältä.

Suurin ja klikatuin. Mainosta tässä.

Tiedän, että Me Naisille ei ole lähetetty minkäänlaista lehdistötiedotetta, joten tätä aihetta ei ole heille tyrkytetty. He ovat sen itse poimineet. Tiedän myös, että he eivät ole halunneet etsiä kirjoittajaa haastattelua varten tai tarkistaa tietoja. Mitään oikovedosta ei ole esitetty luettavaksi faktojen tarkistusta varten. Tiedän tämän, koska kirjoitin tuon Facebook-päivityksen itse ja erinomaisen hyvistä syistä. On hyvä, että olette tarkastaneet kantanne ja muokanneet artikkelin asialliseksi. Vastaisuuden varalta olisi vastuullista toimintaa valtakunnan kattavalta suurelta viikkolehdeltä merkitä julkaistuihin artikkeleihin ediointiaika ja syy. Tosin voisi myös olla ihan hyvää journalismia ottaa vaikka yhteyttä referoitavaan kirjoittajaan. Olen joskus kuullut näin tehtävän lisätiedon ja asian validiuden tarkastamiseksi.

Tätä kirjoitusta ei ole lupa lainata klikinkalastelua varten.

 

Hanna Koskinen

Tapahtumajärjestäjä

 

Edit 11.10. klo 05.02: Me Naiset -lehden päätoimittaja ja toimituspäällikkö ovat esittäneet Ämmille oikaisupyynnön koskien yllä olevaa Hanna Koskisen kriittistä kirjoitusta Me Naisten toimintaa kohtaan. Toimituspäällikkö Mari Markkasen ja päätoimittaja Iina Artima-Kyrkin mukaan Me Naisten verkkoartikkelia ei ole muokattu. 

 

[author] [author_info]”Hanna Koskinen on pitkän linjan juhlapukumyyjä, yrittäjä ja tapahtumajärjestäjä, joka ei usko ilkeilyyn ja bodyshamingiin. Yllättävän pieni ja harmittoman oloinen naisihminen heitelläkseen aikuisia ihmisiä ulos liikkeestään. Ämmät diggaavat Hannan rohkeaa asennetta ja nollatoleranssia ilkeilylle.”[/author_info] [/author]