Työttömiä syrjitään työnhaussa

lottovoitto
Työttömiä on vain yksi neljästä töihin otettavasta

Mitä enemmän on työttömiä työnhakijoita, sitä enemmän työpaikkoja laitetaan piiloon. Tämä tarkoittaa, että paikkoja on auki, mutta niistä ei ilmoitella julkisesti. Rekrytoinnin ammattilaisten mukaan jopa 80 % työpaikoista on piilossa. Tällaiseen piilotyöpaikkaan on helpompi osua talon sisältä tai kaverin kautta, kuin lähettelemällä tukuittain hakemuksia ja soittelemalla ns. kylmiin luureihin täysin tuntemattomana työttömänä.

Avoimeen hakuun tuleviin työpaikkoihin vain 25 % valitaan työtön työnhakija. On selvää, että työttömiä syrjitään monin tavoin työmarkkinoilla ja tämä on merkittävin syy työttömyyden pitkittymiseen. Työttömät eivät saa tietoa työpaikoista ja avoimessa haussa olevista paikoista 3/4 annetaan muille, kuin työttömille. Tämä ei haittaisi, jos työtä vaihtavan tilalle palkattaisiin lopulta työtön.

Näin ei kuitenkaan ole, vaan työpaikkaa vaihtavalta vapautuvaan paikkaan valitaan joku  työyhteisön sisältä tai sitten tehtävän työt jaetaan muiden työntekijöiden kesken. Useimmissa organisaatioissa on määräaikaista työvoimaa, joka mielellään tarttuu vapautuvaan tehtävään.

Työttömyysjaksot kasaantuvat niille, jotka ovat jo työttömyyttä kokeneet sen sijaan, että työpaikoilta syntyisi henkilöstön kiertoa työttömien ja työssä olevien välillä. Juuri työttömäksi jääneellä olisi kuitenkin parempi mahdollisuus työllistyä, ensimmäiset kolme kuukautta. Työttömyyden tasaisempi jakautuminen edistäisi myös osaamisen säilymistä ja ehkäisisi syrjäyttämistä.

Tulin melkein valituksi, mutta kun paikkaa haki töissä oleva…

Kohdalleni sattui hiljattain onnenpotku, kun avoimeksi tuli tehtävä, jonka erityisiin vaatimuksiin kuului osaamista, jota ei kovin monelta löydy. Minulta tätä osaamista löytyi vapaaehtoistyöni takia ja sain kutsun työhaastatteluun. Voitte kuvitella, miten onnellinen olin. Valmistauduin haastatteluun hyvin ja haastattelu sujuikin oikein mallikaasti. Lähdin tilanteesta myönteisesti yllättyneenä, sillä työnantaja vaikutti todella harkitsevan valintaani. Jälkikäteen ajateltuna tämä oli typerä toivo.

En nimittäin tullut valituksi, koska tehtävää oli hakenut toinen kriteerit täyttävä, joka on tällä hetkellä töissä organisaatiossa, joka kuuluu ”uutta” työntekijää etsineen työnantajan sidosryhmään. Toisin sanottuna, tämä toinen haastateltu oli työnantajalle jo työn kautta tuttu. Avoimessa haussa olleeseen paikkaan on kuitenkin haastateltava muitakin. Tällä kertaa arpa se osui minuun.

Soittaessaan päätöksestään työnantaja totesi, että kokemus ratkaisi. Niin. Kyllä minä sen tiedän, että työttömänä ei kerry kokemusta. Eikä sitä tämän päätöksen vuoksi kerry vastakaan. Kuin varmemmaksi vakuudeksi hän vielä totesi, että olisivat valinneet minut, ellei olisi ollut tätä töissä ollutta, tuttua hakijaa.

Vain työttömyyden kokenut voi täysin ymmärtää, miltä tämä tuntuu. Olen uskonut, että kun vain jaksan olla kiltti, avulias ja asiallinen, oman osaamiseni käyntikortti joka tilanteessa ja aktiivisesti osallistua moneen toimintaan, joku huomaa potentiaalini ja työllistyn. Olen alkanut epäillä tätä. Jonkinlainen herätys oli, kun minun piti lähteä ajamaan tämän ei-puhelun jälkeen. Moottoritiellä jostain vain nousi ajatus, että jos ajaisin tuota siltapilaria päin, minun ei tarvitsisi jaksaa käsitellä tätä asiaa. Ajatus kesti vain hetken ja tilanne meni ohi.

En todellakaan ole itsetuhoinen ja järjellä käsitän, että tilanteeni voisi olla pahempikin. Halusin kertoa tämän, jotta ymmärtäisitte, kuinka syvältä epätoivosta voi itsensä melko yllättäinkin löytää. En kaipaa tässä sääliä tai keittiöpsykologiaa ja ystäväni sekä perheeni ovat tukenani. Mietin heitä, joilla tätä tukea ei ole. Mistä he löytävät jerkkua lähteä toistuviin turhiin yrityksiin, kun se alkaa minultakin loppua?

Työssä olevat vievät työpaikat työttömiltä.

 Se ei kuitenkaan ole yksittäisen hakijan syy. Heille haettavana olevan työn kiinnostavuus tai vaihtelun saaminen nykyisiin työtehtäviin on hyvä syy hakea paikkaa. Eivät he todennäköisesti tule ajatelleeksi, että työttömälle työn saaminen ja työttömyydestä nouseminen olisi ollut hieman isompi asia. Siksi olisi hyvä, että tästä ajattelusta vastaisivat työnantajat ja työvoimaviranomaiset yhdessä. Olisi hyvä, että työttömyyden todellisiin syihin puututtaisiin.

Työttömyyspalveluista vastaavat hätiin?

Ehdotankin, että ahdistelun painopistettä siirrettäisiin pois työttömien kuulusteluista sinne, missä työttömien töihin ottamisesta oikeasti päätetään. Työttömällä on varsin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa työllistymiseensä, koska hän ei voi poistaa työllistymisen tilastollisesti nähtävintä suurinta estettä, työttömyyttä.

Kun työvoimapalveluita nyt kehitetään, voitaisiin työnantajia velvoittaa tekemään selvitys työvoimaviranomaiselle (mitä ne TE-toimistojen lakkauttamisen jälkeen sitten ovatkaan), miksi työtöntä työnhakijaa ei palkattu, mikäli hän oli muodollisesti pätevä hakija. Todelliset syyt, miksi työttömiä ei valita töihin, tulisivat paljon paremmin esille asiaa näin selvittämällä, kuin tiukkaamalla syitä työttömiltä työnhakijoilta. Eihän heitetyltä kiveltäkään kysytä, miksi lensit.

Olen nimittäin sitä mieltä, että hakijan työttömyys ei ole asiallinen syy olla valitsematta henkilöä. Työttömyys ei vaikuta kykyyn suoriutua työtehtävästä. Työttömien palkkaamatta jättäminen perustuu työttömiin ja työttömyyteen kohdistuviin ennakkoluuloihin ja se on mielestäni oppikirjaesimerkki syrjimisestä.

Työttömillä itsellään on käytännössä huonot mahdollisuudet valittaa valinnoista. Sen sijaan työvoimaviranomainen voisi tämän tehdä ilman, että siitä koituu henkilökohtaista haittaa työttömälle työnhakijalle. Ääneenlausumaton totuushan on, että työtön ei juurikaan uskalla valittaa valinnoista, koska pelkää saavansa hankalan työnhakijan leiman.

Minunkin on vain tyydyttävä tähän valintaan ja hyväksyttävä se selitys, että toinen hakija oli kokeneempi ja että juuri tämän seikka ratkaisi sopivuuden tehtävään. Kokeneempi hän työpaikan omaavana varmasti olikin. Kuten sanoin, tiedostan kyllä sen, että kokemusta ei työttömänä kerry samassa suhteessa niiden kanssa, joilla on työpaikka. Työttömyys ei kuitenkaan ole minun ominaisuuteni tai vikani, eikä asia muutu, ellen saa töitä. Ei yhtä työnantajaa voi syyttää siitä, että he toimivat kuin kaikki muutkin ja valitsevat töissä olevan työttömän sijaan. Sen sijaan haluan yhteiskunnallista keskustelua työttömyyden pitkittymisen syistä. Koska vain työttömyyden oikeisiin syihin puuttumalla asioita voidaan ratkaista.

P.S. Otin yhteyttä valitun henkilön työnantajaan, jossa tällä hankkimallani erityisosaamisella olisi myös käyttöä. Että jospa heillä olisi työvoiman tarvetta nyt, kun yksi heistä lähtee muihin tehtäviin. Ei ollut.

Muita kertomuksia työttömyyden kokemuksesta loistavassa Turun Sanomien artikkelissa ”Syyllinen on työtön”.