Haaste tanssikouluille: Kuinka kehityn paritanssijana?

Tanssi. Kuva: Anu Välitalo, 2016
Tanssi. Kuva: Anu Välitalo, 2016

Se silmänräpäyksen mittainen hetki, kun kaksi tanssijaa astuu toisiaan kohti aikeissa uppoutua yhteiseeen tanssiin ja hakee yhteistä tanssiasentoa, välittää käsittämättömän paljon tietoa. Parin välillä liikkuu sanatonta viestintää toisiaan, musiikkia ja tilannetta kohtaan. Siinä hetkessä asuu myös tyytyväisyys ja tyytymättömyys.

Havahduin tähän taannoin kun eräs viejä tahtomattaan kavahti edessäni.  Pakkohan kenenkään ei ole tanssia yhdessä, mutta sosiaalinen paine estää usein olemasta töykeä. Kun on tanssille lähdetty, siitä on hankala pyristellä pois vaikka mieli tekisi. Keho ei valehtele, vaikka sanat ja ilmeet sovittaisikin kohdilleen. Se, mikä voisi hyrisyttää tyytyväisyydestä, voi olla ratakiskojen ritinää solutasolla ja silloin nautinto on tanssista kaukana.

Tuo kavahdus herätti minut. Olen tanssinut vuosia sekä kansantanssiporukassa että lavatansseissa lukemattomien viejien kanssa, käynyt monenlaisia kursseja ja koettanut parantaa omaa tanssiani. Ilman muuta haluaisin olla haluttu tanssipari ja tuollainen kavahdus osui todella syvälle tanssijuuteni ytimeen. Ymmärrän järjen tasolla, että kyse saattoi olla jostain ulkotanssillisesta aistihavainnosta. Tunteen tasolla hylätyksi tulemisen tunne viiltää kipeästi. Minut se potkaisi miettimään mitä voisin tehdä, että jatkossa kenenkään ei tarvitsisi kavahtaa edessäni. Mitä pitää tapahtua, että olisin haluttu tanssipari vielä vuosia tästä eteenpäinkin?

Vastaus, jota olen pitkään miettinyt ja hakenut, on vähitellen avautumassa. Ulkonäölläni en voi enkä halua kilpailla, mutta tanssitaitoa pystyn kehittämään edelleen. Nautin esiintymisestä ja kilpailuviettini on kova. Tanssi on minulle ensisijaisesti taidelaji, mutta treenaamisessa erilaiset kilpailut voisivat olla hyvä kannustin. Kilpatanssijaksi sen koreimmassa mielessä minusta ei ole. Tarvitsen kuitenkin määrätietoisella työllä saavutettavan tavoitteen, joka on samalla realistinen.

Esiintyminen kansantanssiporukassa on riemastuttavaa ja nautinnollista. Sen lisäksi kaipaan muutakin tanssia, sillä pari tuntia treeniä viikossa ei riitä minulle, jotta kehittyisin kunnolla. Tarvitsen lisähaasteita, mutta mitä ne olisivat ja miten niihin päästäisiin? Mitä voi piirun verran alle viisikymppinen tehdä tullakseen erinomaiseksi paritanssijaksi? Tuskin olen ainoa alan harrastaja, joka pohtii näitä kysymyksiä.

Haaste tanssikouluille

Toivon, että kirjoitus herättää miettimään kunkin omia tavoitteita ja keinoja niihin pääsemiseksi. Tavoitehan voi olla myös se, että vain nauttii tanssi-illoista. Miten tanssikoulut vastaavat näihin haasteisiin? Mistä kaltaiseni löytää lisätietoa? Kuka ja miten auttaisi minua eteenpäin?

Onhan meillä upea kirjo erilaisia tanssilajeja joista valita. On tangoja suomalaisesta argentiinalaiseen, on rock’n’swing -tansseja, lavatanssi cup ja uusimpana valitaan Suomen parasta viejää ja seuraajaa.  Kirjo on niin runsas, että valinnanvaikeus tulee jo tässäkin eteen.

Toinen kysymys on, suojeleeko erinomainenkaan tanssitaito kavahduksilta – se jää nähtäväksi.