Elämä on lyhyt, tanssi pitkään!

huoleton ohrapelto tanssii tuulessa

Juuri nyt, kun työpöydällä vyöryy tuhat tekeillä olevaa asiaa ja läheisten hyvinvointi on kylmänä hikenä iholla, vetäydyn illoiksi tanssimaan. Siinä ei ole järkeä ja silti siinä on kaikki järki, mitä on.

Pitäisi levätä, mutta mitä on sellainen lepo, joka antaa stressin puhjeta kukkaan? Sen sijaan voin antaa hyvän musiikin johdatella itseni liikkeelle, tuntea olevani kevyt ja unohtaa kaiken maallisen.  Tanssilavalla oikeiden ja aitojen ihmisten kanssa keskusteleminen on ihana vastakohta päivittäiselle sosiaalisen median vuoropuheelle. Että voi katsoa silmiin, nähdä ymmärryksen tai empimisen arvailematta rivienvälejä. Se on onni! Ja onnea on antaa sanojen jäädä sanomatta ja antaa tilaa kehoille tanssia yhteistä tanssia, viestiä ilman ääntä.

Jos voisin, juuri tänään pyytäisin: Tanssi minun kanssani. Anna minun unohtaa arki ja nauttia tästä kehosta juuri sellaisena kuin se tänään tanssille aukeaa. Älä jätä minua seisomaan riviin, vaan anna minulle mahdollisuus liidellä keveänä ja soljua syvälle musiikkiin. Sillä tänään hukutan huoleni hitaaseen valssiin, jätän murheet auton penkille ja ruokin jaksamistani juuri niin paljon kuin on askelia tanssin alusta sen loppuun.