Hyvä, parempi vai paras työtön?

vettä.jpg
Iltasanomat kirjoitti perjantaina 13. päivä ex-johtajasta, jolle oli parin vuoden työttömyyden jälkeen ehdotettu työkokeilua ”kärrypoikana”.  Jostain syystä tämä ei herättänyt lainkaan yhtä suurta mylläkkää kuin kirjaansa * elämäntapatyöttömäksi julistautumalla sissimarkkinoineen Ossi Nymanin haastattelu.  Tottakai some repesi, sehän näiden juttujen tarkoituksena alunkinperin on. Palaan nyt vähän taaksepäin mediamylläkässä tähän IS:n juttuun joka on jäänyt vaivaamaan mua monin tavoin.

Is:n lehtijutussa kerrotaan 62 vuotiaasta ”Artosta”, joka on kahden vuoden työttömyyden jälkeen polttanut päreensä saatuansa kutsun kaupungin työllistämishankkeeseen, jossa työttömille tarjotaan palkattomia työkokeilujaksoja paikallisissa yrityksissä kuten ruoka- ja vaatekaupoissa. Arto toteaa jutussa

” Saan ansiosidonnaista työttömyysturvaa 3 500 euroa kuukaudessa, ja minulle ehdotetaan jotain palkattomia kärrypojan hommia. ”

Tässä, jos jossain, paljastuu yhdessä lauseessa koko yhteiskunnan eriarvoisuus pähkinänkuoressa.

Ansiosiodonnainen työttömyysturva

”Arto” kertoo siis saavansa työttömyysturvaa 3500€. Tämä on viisi kertaa enemmän kuussa kuin mitä Kohu-Ossi (tirsk) kertoi saavansa. Ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta maksetaan 94,5 prosenttia verovaroin, mutta ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ovat oikeutettuja vain työttömyyskassaan kuuluvat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kahden vuoden toimettomana ollessaan ”Arto” on maksanut yhteiskunnalle saman verran kuin Ossin reippaat 9 vuotta 700 euron minimipäivärahoilla. Nyt ”Arto” kertoo siirtyvänsä eläkkeelle työttömyyspäivärahan lisäpäiviltä.

Jouduin Googlettamaan asian, koska en tiennyt mitä tämä oikeasti tarkoittaa ja selvisi, että mikäli ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan maksimi 500 päivää on tullut täyteen, henkilö voi itse valita, jatkaako työttömyyspäivärahalla 65 vuotiaaksi asti. Lehtijutun hatariin tietoihin pohjaten se tarkoittaa vielä 2-3 vuotta. ”Arto” voi  työttömyyspäivärahan sijaan myös valita vaihtoehdon, jossa hän saa sekä vanhuuseläkkkeen, sekä mahdollisuuden tehdä sen rinnalla ansiotyötä rajoituksetta.

Jostain syystä Ossi herättää valtakunnallisen kohun, mutta Arto ei, vaikka faktisesti Arton yhteiskunnalta saama tuki täysin samasta toiminnasta – työttömyydestä ja työharjoittelusta kieltäytymisestä – maksaa yhteiskunnalle enemmän.

Älkää ymmärtäkö väärin. ”Arto” on mielestäni työttömyyspäivärahansa ansainnut, mutta minun mielestäni on ongelmallista, että meillä on pärstäkerroinpohjaisia pelisääntöjä ja mittareita sille, mikä on ”moraalisesti” hyväksyttävää ja mikä ei. Ymmärrän ansiosidonnaisen päivärahan periaatteen ja kannatan sitä sinäänsä. Sen sijaan työttömyyskassaan kuuluminen työttömyysturvan ehtona tuntuu periaatteellisella tasolla väärältä kun työttömyysvakuutusmaksua kerätään kaikilta, täysin riippumatta siitä, millainen työsuhde on. Verovelvollisuus kun koskee kaikkia työssäkäyvijä täysin katsomatta työn laatuun ja kestoon.

Millaisille ihmisille saa ehdottaa alanvaihdosta?

Samassa lehtijutussa, ja jopa mainitussa sitaatissa, tulee esille toinenkin iso kysymys: kenelle ja millaisille ihmisille saa esittää alanvaihtoa ratkaisuna työttömyyteen? Rehellisesti ajattelen, että 62 vuotias on liian vanha alanvaihtoon, mutta periaatteellisella tasolla tässä on kyseessä kysymys siitä, kenelle saa ehdottaa alanvaihtoa. Onko ok jos kokille ehdotetaan kalustemyyjän työtä? Entä voiko metsurille ehdottaa tarjoilijaksi kouluttautumista? Missä kohtaa ihmisen ammattihistorialla on niin painavaa merkitystä, että se voidaan ohittaa ja ihminen enempi vähempi pakottaa muutokseen, joka lähtee yhteiskunnan tarpeista eikä yksilön?

Kun yhteiskunnassa puhutaan siitä, että kaikki työ on arvokasta, sitä ei oikeasti tosiasiallisesti tarkoiteta vaan sitä, että on olemassa ihmisiä, joiden arvolle jotkut työt sopivat paremmin kuin toiset. Tämän vuoksi ”Artoon” suhtaudutaan sympaattisemmin kuin keskivertonuoreen, joka ei koskaan ole satunnaisia pätkiä lukuunottamatta saanut kokea, mitä on saada oikeaa arvostusta työstään. Siis täyttä palkkaa normaaleilla työehdoilla.

Kenet saa pakottaa ilmaistyöhön?

Suurin asia, mikä mua tässä lehtijutussa kyrsii on tämä implikoitu ”eihän pomomies voi ilmaiseksi siirrellä markettikärryjä”.

Ilmaiseksi tai ruokakorvauksella töihin laittaminen ei ole koskaan ok. Koskaan. Ei yhtään enempää ok sille peruskoulun hädintuskin läpikahlanneelle kuin pitkän työuran tehneelle setämiehelle. Nämä työkokeilua harjoittava yritykset saavat aina näistä orjistaan taloudellista hyötyä työn muodossa. Totta on, että osa työttömistä tarvitsee tukitoimia, eikä pysty ihan samaan panokseen kuin muut, mutta 100% alennus palkasta 30% työkyvyn puutteen takia on riistoa.

Sinäänsä pidän työvoimatoimiston toimintaa tässä harvinaisen tasa-arvoisena ja reiluna. Itse järjestelmä, jossa orjuutetaan ihmisiä, jotka syystä tai toisesta jää työelämän ulkopuolelle, on sairas. Vielä sairaammaksi se muodostuu, jos pelisääntöjä tehdään pärstäkertoimen mukaan.

Jutussa mainittu Espoon kaupungin Työllisyyskonserttihanke listaa muuten omilla nettisivuillaan liudan työpaikkoja, joista valtaosa vaikuttaa sellaisilta, joiden taloudellinen kannattavuus perustuu nimenomaan siihen, ettei työntekijöille makseta palkkaa vaan sille, että yritys saa työkokeilun kautta täysin tai pääosin ilmaista työvoimaa palkkatuen yms. kautta. Kaupungin motivaatio osallistua tähän on sekin taloudellinen koska ”työllistämistoimien” avulla kaupunki saa siirrettyä pitkäaikaistyöttömät Kelan kontolle ja välttyy nk. ”sakkomaksuista”.  Espoon kaupunki iloitseekin nettisivuillaan siitä, kuinka työttömyysluvut ovat lähteneet laskuun. Samaisen Työllisyyskonsertti Sello- hankkeen sivuilla kerrotaan, että hankkeen kautta on käynnistynyt 220 työkokeilua ja 140 henkilöä on työllistynyt. Jos oletetaan, että kyseessä ovat matalapalkka-alat keskipalkalla 1800 euroa / kk  ja ilmaista työkokeilua tehdään keskimäärin 2 kk / hakija, hankkeeseen osallistuneiden yritysten suora taloushyöty pelkästään ensimmäisten kuukausien ajalta lähenee miljoonaa euroa. Suuremmaksi hyöty kasvaa jos otetaan huomioon 6-12kk ajan pitkäaikaistyöttömistä maksettava palkkatuki.

Summa summarum

”Arto” ja ”Ossi” ovat tarinoita, joiden avulla koko maa saadaan tuohtumaan pöyristyttävistä työttömistä, jotka vain elostelevat meidän verorahoillamme. Samanaikaisesti yritykset käärivät tästä laillistetusta orjakaupasta taloudelliset voitot kaikessa hilaisuudessa saatuaan meidät moraalisesti tuohtumaan kateuden vallassa työttömien ”helpoista” oloista. Tosiasiallisesti työtä ei riitä kaikille työttömille. Koko maassa on Te-palveluiden mukaan avoinna tätä kirjoittaessa 16 669 työpaikkaa, joista 11 456 kokoaikaisia.

Kaiken taustalla mulla on tänään soinut tämä. Kertoo parisuhteesta, mutta sopii vallitsevaan mediakeskusteluun työttömyydestäkin varsin hyvin.

*Edit 18/10/2017:  Myöhään illalla mulle vinkattiin tästä päivityksestä. On myös mahdollista, että koko kalabaliikki Nymanin ympärillä on Hesarin toimittajan kynästä, eikä niinkään Nymanilta.
Klikkaa kuvaa lukeaksesi koko päivitys
Ossi_Nyman_02102017