Vakituinen työpaikka – lottovoitosta seuraava!

Neljä naisseppää. Kuva: Anu Välitalo
Neljä seppää. Kuva: Anu Välitalo

Vuoden 1991 jälkeen teen ensimmäisen työpäiväni vakituisessa työsuhteessa 7.12.2017.  Näinä vuosina ovat vuorotelleet monenlaiset sijaisuudet, määräaikaisuudet, projektit ja työttömyysjaksot.

Purskahdin itkuun, kun kuulin valinnasta. Alkava työ on mitä suurimmassa määrin omaa osaamisaluettani, ja olen todella onnellinen siitä. Mutta vakituisen työn mukana tulee muitakin positiivisia asioita, jotka tajuan hitaasti, ja joilla on käsittämättömän suuri merkitys.

Taloudellisen turvallisuuden tunne. En ole koskaan voinut saati uskaltanut ottaa asuntolainaa tulojen epäsäännöllisyydestä johtuen. Vakituisesti tiliä koristava palkka antaa kuitenkin mahdollisuuden säästämiseen ikuisen kitkuttamisen sijaan. Voi suunnitella matkustamista tai erilaisia kursseja, joihin ei aiemmin ollut mahdollisuutta. Ei ne suuret vaan säännölliset tulot! Piinaava toimeentuloahdistus alkaa toivottavasti vähitellen helpottaa.

Työyhteisön tuki.  Yksinyrittäjänä olen tottunut tekemään päätöksiä yksin, mutta tuntuu erittäin mukavalta päästä peilaamaan asioita yhdessä työkavereiden kanssa.

Pienikin työporukka on yhdessä enemmän kuin yksittäinen toimija. Näppärä, notkea ja osaava porukka voi olla todellinen ilon aihe. Odotan valtavasti, että pääsen tutustumaan kunnolla uusiin työkavereihini!

Osaamisen arvostaminen. Koulutuksen ja erityisesti kokemusten mukanaan tuomat osaaminen ja ymmärrys jäävät työttömällä käyttämättä ja karttumatta. On työ mikä tahansa, se aina lisää jotain osaamista. Tuntuu sitäpaitsi mukavalta, että juuri minun kokemuksillani on merkitystä uudessa työssä.

Arki ja juhla erottuvat toisistaan. Paljon kotitoimistolla työtä tehneenä olen menettänyt jossain määrin käsityksen arjen ja juhlan eroista – kotona olen aina ollut myös työssä. Nyt on mukava ajatella, että työ ja vapaa-aika erottuvat toisistaan, ja että tavallisen kaurapuuroarjen rinnalle nousevat myös erityiset juhlat.

Palkallinen loma. Ajatella, että voin edes kuvitella pääseväni lomalle, ja saavani siltä ajalta palkkaakin! En ole vuosiin voinut pitää kunnollista, rentouttavaa lomaa, enkä tiedä osaanko oikein lomaillakaan…

Terveydenhuolto pelaa. Ei sillä, etteikö se olisi pelannut tähänkin asti, mutta työelämä mahdollistaa myös paremman työterveyshuollon. Olen siitä iloinen, sillä ikää karttuu päivä kerrallaan minullekin ja tekevälle sattuu.

Aion hymyillä leveästi ja antaa onnellisuuden valua päästä varpaisiin lämpimänä aaltona. Minä sain töitä  ja koen olevani tarpeellinen, jopa kaivattu. Osaamisellani on merkitystä ja työpanoksestani maksetaan riihikuivaa rahaa. Voinette kuvitella millaiset käänteiset tunnelmat on ollut käsiteltävänä työttömyysjaksolla – ja millaiset ne ovat monella työttömällä tälläkin hetkellä.

Käsi sydämellä – vakituinen työ on  jopa arvokkaampi kuin lottovoitto. Palkka on toki tärkeä osa työtä, mutta kuitenkin vain osa koko pakettia.  Ihminen kieltää itseltään paljon jo ennakkoon pelätessään pettymyksiä, joten vältän ajattelemasta sitä tosiasiaa, että tämäkin onni voi muuttua. Harva työpaikka on nykyään ikuinen, ja muutoksiin sopeutuminen on elinehto. Nyt on kuitenkin aika nauttia tästä muutoksesta!