Anteeksi kuinka?!

17909451_10155176491395960_1444917183_n

Ihmisyys kiistettynä

Oulussa kuultiin synkkää puhetta maanantaina, kun keskustalainen terveysjätti Pihlajalinnan entinen toimitusjohtaja, nykyinen työtön kaupunginvaltuuston jäsen kutsui ihmisiä roskiksi. Tämä mielipide on kuultu lukuisasti aiemminkin, esimerkiksi Tampereella jokunen vuosi sitten, kun kokoomuslainen erikoislääkäri ja kaupunginvaltuutettu käytti samaa ilmaisua kanssaihmisistä. Maahanmuuttokeskustelussa on tavallista kuulla julkisesti sanottavan paljon rumempiakin asioita ihmisistä, jotka haluavat elää rauhassa.

Keskustelua keskustelusta on käyty jo pitkään. Nopeasti leviävä tieto nostattaa yksittäiset tapahtumat esille, mutta ei korjaa virhettä järjestelmässä. Tämä ei tarkoita, että möläytykset pitäisi jättää huomiotta. On aivan oikein, että toisen ihmisyyden tallomisesta tulee sanojalle ikäviä seurauksia. Yksittäisten henkilöiden rankaisu ei kuitenkaan ratkaise itse ongelmaa, vaikka se saakin vastaavaa suunnittelevat suitsimaan sanomisiaan, mikäli he ovat taloudellisesti riippuvaisia palkkatyöstä tai asiakkaista.

Potkut eivät ole ihmisoikeuksien voitto

Terveysyrityksenä Pihlajalinna, jonka merkittävä sidosryhmä istui salissa kuuntelemassa ex-toimitusjohtajan puheita, pelasti itsensä erottamalla mainehaitan aiheuttaneen toimitusjohtajan. Tämä ei ole osoitus ihmisoikeuksien, vaan markkinatalouden kovasta kurssista.

Sitä jaksan jonkin verran hämmästellä, että pääministeri Sipilää myöden monet irtisanomissuojan heikentämistä kiivaasti ajavat tahot ovat olleet potkuista yllättyneitä, jopa pahoillaan. Toimitusjohtajien sopimukset ovat jo allekirjoitusvaiheessa sellaiset, että kaikki tietävät pelin hengen: potkut tulevat, jos yhtiön etu sitä vaatii. Tätä epävarmuutta kompensoi runsas palkka ja hulppeat edut. Toimitusjohtaja ei ikinä jää sillä tavoin tyhjän päälle, kuin suunnitellussa tulevaisuudessa pienen yrityksen rivityöntekijä.

Vaikka irtisanomisen peruste olisi kuinka asiaton, esimerkiksi lapsen sairauden vuoksi pidetty vapaa tai työyhteisön epäkohdista huomauttaminen, rivityöntekijälle ei ole luvassa kultaista kädenpuristusta, vaan kolmen kuukauden karenssi työttömyysturvassa. Tämä tarkoittaa monille suuria vaikeuksia.

Kyse on ilmeisesti siitä, että kyseiset päättäjät pystyvät samaistumaan toimitusjohtajan tilanteeseen, mutta eivät rivityöntekijän. Siksi heiltä löytyy sympatiaa toimitusjohtajalle, mutta ei rivityöntekijälle.

Lisäksi hämmästelen sitä, kenen tässä tilanteessa olisi pitänyt toimia toisin, jotta toimitusjohtaja olisi saanut pitää paikkansa? Ihmisten, jotka kertoivat, että ketään ei saa kutsua roskaksi? Vai Pihlajalinnan, joka yrittää pelastaa itsensä mainehaitalta? Yritys toivonee, että kukaan ei tulisi ajatelleeksi, että Pihlajalinnan ylevät arvot eivät ole estäneet aikanaan palkkaamasta tätä henkilöä johtavaan asemaan. Minun mielestäni ex-toimitusjohtaja, lausunnosta suuttuneet, sekä Pihlajalinna toimivat kaikki juuri niin, kuin olisi ollut ennustettavissa. En näe tässä mitään yllättävää.

Pahan palkka

Brutaalit puheet voivat olla myös erittäin tuottoisia. Tarjolla ei ole vain rahaa, vaan myös ihailua ja valtaa. Jokainen meistä osaa kymmenien keskustelua koskevien kirjoitusten perusteella luetella lukuisia syitä sille, miksi toisten ihmisyyden syystä tai toisesta julkisesti kiistävälle puhujalle löytyy kannatusta. Syiden kirjossa sekoittuvat henkilökohtaiset vastoinkäymiset, taloudelliset kysymykset, mielenterveyden arviot ja koulutustausta.

Syitä on ruodittu yliopistoissa akateemisella tarkkuudella ja lähiöiden kapakoiden pöydissä. Toisinaan kapakan pöydässä akateemisella tarkkuudella. Tyhjentävää vastausta ei ole, sillä näitä puheita kannattavat kaikenlaiset ihmiset, kaikista yhteiskunnan kerroksista, omista motiiveistaan käsin. Joskus kyseessä on silkka ymmärtämättömyys ja kyvyttömyys käsittää sitä periaatteellista asiaa,että jos joku on ihmisroska, laiton tai vailla oikeuksia, silloin me kaikki olemme. Sillä sitä jakamattomat ihmisoikeudet merkitsevät.

Tämä tietenkin toteutuu vain ajatuksen tasolla. Todellisuudessa konkreettisesti tuntuvasti ihmisyys riistetään vain heiltä, joilta se on riistettävissä tai jo käytännössä viety. Tietenkään entinen toimitusjohtaja ei henkilökohtaisesti koe samaa, kuin yhteiskunnasta syrjäytetty ihminen. Ylevä puhe jakamattomasta ihmisarvosta ei muuta kenenkään arkipäivän kokemusta. Toiset putoavat edelleen jaloilleen todennäköisemmin, kuin toiset tai löytävät ojennetun käden, johon tarttua kesken pudotuksen.

Siitä huolimatta eniten palstatilaa on saanut kyseisen toimitusjohtajan kokemus asiasta. Uutisia lukeneena tiedän, että hän ei olisi halunnut potkuja, eikä tarkoittanut pahaa. Sen sijaan en tiedä, mikä on siellä oululaisella kadunpätkällä istuvan henkilön kokemus asiasta. Tiedän myös, että monet kaltaiseni ihmiset ovat hyvin pahoillaan siitä, että keskustelussa taas kävi näin. Siitä tämä blogikin kertoo. Osaan kirjoittaa vain siitä, mitä tiedän.

LISÄYS: sain vinkin, että Yle on haastatellut ihmisiä, joihin kommentti oli kohdistettu.

”Me emme ole mitään roskia, me olemme ihmisiä.”