Likapyykkiä

tytto_ ja_keinutuoli

Tyttö kiepsahtaa vaarin sylistä pois ja menee kysymään äidiltä, onko vaari sairas, kun vaarin sylissä housun lahkeen alla tuntuu jotain kovaa. Vaari yrittää kieltää mutta ei ehdi.

Äiti on viereisessä huoneessa, keittiössä, kuorii perunoita. Hän paiskaa veitsen kädestään ja harppoo vaarin huoneen ovelle: ”Hyi!”

Vaari opetti tyttöä lukemaan mutta isä ja äiti sanovat, että nyt se loppuu. Onneksi tyttö ehti jo oppia lukemaan koska koulu alkaa syksyllä.

Seuraavana aamuna isä ei mene aikaisin töihin. Isä ja vaari riitelevät. Tyttö pistää kädet korville ettei kuulisi. Vaikka kuinka puristaa niin kuulee. Sitten tyttö vain päättää ettei kuule ja äänistä tulee hassuja kaikuja eikä niistä enää saa selvää.

*

Vaari tuo äidille kukkakimpun ja yrittää antaa pusun. Tyttö ihmettelee ääneen, miksi äiti ei anna vaarille pusua. Miksi äiti heittää kukat pois?

*

Isä on sahannut puita ja tuoksuu sohvalla työltä ja väsymykseltä. Tyttö kiehnää kainalossa. Isä hieraisee poskellaan tytön poskea ja sanoo että katsos, nyt tuli sulle partaa. Tyttö nauraa kihertää. Nyt ei väsytä. Tyttö nousee ylös ja pomppii isän vatsan päällä: leikitään heppaa!

Vaarin musta pilvenlonka keinutuolista sanoo: katsos nyt, siinäs näet, tuollainen se on. Noin se tekee.

Tyttö menee pois, koska isälle tuli paha mieli.

*

Talon lähelle ajaa metsästäjä autolla ja kävelee metsään koiransa kanssa. Tytön äiti on äitiyslomalla, ja äiti on lähdössä ulkoilemaan lasten kanssa. Vaari on varma, että metsästäjä tulee tapaamaan äitiä. Tyttö on seitsemän ja ymmärtää, että vaarin ajatukset ovat vääriä. Tyttö ehdottaa äidille, että mennään tuonne suuntaan, niin vaari näkee ikkunasta, missä päin me ulkoillaan.

*

Pari vuotta myöhemmin saunassa tyttö loiskuttelee pikkusiskon kanssa vettä saavista toiseen. Onko kukkamuotissa yhtä paljon vettä kuin ankassa? Sitten tyttö sanoo, kun isä tulee saunasta: isän pippeli on pienempi kuin vaarin.

Isä ei enää käy lasten kanssa saunassa.

*

Yhtenä aamuna ennen kouluun lähtöä vaari sanoo tytölle, että älä kerro kenellekään mitä me kaksistaan hömppäillään. Tyttö ajattelee että vaari tarkoittaa niitä leikkipuheita kun vaari saa tytön nauramaan ja vähän ihmettelee miksi ei saisi kertoa.

*

Jos telkkarissa näytetään jotain vähänkin enemmän kuin pussaamista, isä laittaa telkkarin kiinni. Niistä asioista ei saa puhua. Vasta viidennellä luokalla tyttö lainaa kirjoja, joista löytyy sanoja.

*

Vaari juo. Vaari haisee. Seuraavana päivänä vaari aina pyykkää omat pyykkinsä.

*

Vanhainkotiin vaari ei lähde. Tyttö toivoo että vaari lähtisi edes joskus jonnekin. Aina kun vaari käy jossain kylässä niin silloin voi mennä isän ja äidin kanssa loikoilemaan vierekkäin. Sitten kun vaari tulee takaisin niin vaarilla on heti jotain asiaa isälle.

*

Tyttö kasvaa vähitellen naiseksi ja istuu aina huonossa ryhdissä, pitää rinnat piilossa.

*

Vanhetessaan vaari ei enää jaksa lähteä perheen kesälomamatkoille mukaan. Tyttö jää vanhimpana lapsena vaarin avuksi ja vahdiksi kotiin. Äiti neuvoi, että siirrä pesukoneen nurkka pukuhuoneen oven eteen, kun menet suihkuun, niin saat käydä rauhassa.

Tyttö menee suihkuun ja siirtää pesukonetta oven eteen, riisuutuu. Hetken kuluttua ovi avautuu raolleen mutta jää siihen. Kun vaari kysyy, miksi tämä näin on, tyttö vastaa lujalla äänellä huonokuuloiselle vaarille: ”Niin se nyt vain on.”

*

Tyttö lähtee heti pois kotoa opiskelemaan, kun mahdollista. Hänellä on paha olla. Elämä täytyy opetella ihan alkeista asti: tunteet, tarpeet, oma keho, päätökset. Kun kotona ilma oli niin paksua, että siinä piti ponnistellen uida, nyt on kepeää olla. Aluksi vanhaa ilmaa nousee keuhkoista, ja se lamaannuttaa. Tyttö opettelee hengittämään.

*

Löytyy surusilmäinen poika, jonka kanssa tyttö perustaa perheen. Kuluu vuosia. Poika on tytölle hyvä. Tyttö löytää ryhtinsä ja uskaltaa näyttää rintansa. Hän kertoo, mistä pitää. Poika huomaa, että joskus tyttö sano, jos tuntuu pahalta. Joskus tyttö ei sano. Hän sanoo, että haluaa tehdä vain hyvää, vain hyvää. Tyttö alkaa luottaa. Hän sanoo ei ja kyllä, tee näin, kosketa, ota syliin, tule luokse, pidä vain lähellä. Mistä sinä pidät, tyttö kysyy.

Nyt en ymmärrä, en tiedä itsekään, mutta tuo ahdistaa. Älä tee noin. Äläkä koskaan herätä minua yöllä lähentelemällä.

He itkevät ja nauttivat. He kasvavat naiseksi ja mieheksi. Vuosien aikana heistä tulee toistensa taivas ja peruskallio.

*

Kun on riittävän turvallista, käy niin, että terapiassa nainen vajoaa hetkeksi regressioon. Hänestä sulaa puolet pois. Hän tuntee kuvottavan maun ja hajun, ja nojatuolin lapsuuden kotona omassa huoneessa. Sameat vanhat silmät, ja sitten muisto hälvenee. Siitä alkaa muistamisen matka. Terapeutti kysyy, onko tällaista tapahtunut.

*

Kerroin terapeutille, että muistan vain, miten vaari lähenteli äitiä. Terapeutti kertoi, että sekin voi riittää aiheuttamaan ahdistusta. Hän kehotti minua ottamaan todesta sen mahdollisuuden, että minulle on tehty seksuaalista väkivaltaa, sillä se on tärkeää turvallisuuden tunteelleni nyt, kun ikään kuin sisäinen lapseni vihdoinkin uskalsi tuoda ilmi, mitä on tapahtunut. Sitten terapeutti kertoi, etten pärjäisi asian kanssa yksin. Juuri ennen seuraavaa aikaa hän perui sen, ja myöhemmin kolme seuraavaakin aikaani.

Soitin lopulta perheneuvolaan ja sain uuden ajan toiselle terapeutille. Hänellä ei ollut koulutusta käsitellä seksuaalitraumoja, joten paketoimme asian hyllylle odottamaan aikaa parempaa. Totesimme, että oikeastaan minulla oli nykyhetkessä kädet täynnä perheenäidin, opiskelijan ja työelämän haasteita. Terapia loppui. Pohdin uutta uutta asiaa vähitellen.

Selvitin, voisiko regressiomuisto olla valemuisto. Olin perehtynyt muistin toimintaan jo aiemmin, joten täydensin tietojani lukemalla artikkeleita valemuistojen syntymisestä. Jätin myös avoimeksi, että muistikuva voisi olla aito muisto.

Valemuistoja voi syntyä tarkoitushakuisilla tekniikoilla. Esimerkiksi Hannu Lauerma kertoo kirjassaan Usko, toivo ja huijaus (2015), miten insestiä ja seksuaaliväkivaltaa on Yhdysvalloissa palautettu muistiin niin, että esimerkiksi tavallisia fyysisiä oireita on nimetty oireiksi tukahdetuista muistoista.

Ohjaajan versio?

Lapsuudessa tapahtuneen seksuaaliväkivallan muistoja teoretisoidaan ja selitetään pois siten, että unohtaminen ei olisi mahdollista. Käytetään verrokkiesimerkkeinä lapsia ja nuoria, jotka muistavat heille tapahtuneita seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksia, ja tehdään heihin vedoten päätelmä, että kyllä lapsi muistaa vaikeat kokemukset.

Traumoihin liittyvät lapsuusmuistot palautuivat mieleeni vähitellen ja pakottamatta vuosien myötä. Aivan ensin muistin lukuhetken. Vieläkään en muista varsinaisia tekoja, ainoastaan vain lapsen viattomia havaintoja. Lauerman mukaan torjuttuihin traumoihin saattaa liittyä erityisen paljon häpeää. Hän pohtii myös ihmisen tarvetta selviytyä. Kyky olla muistamatta on tarpeen olosuhteissa, joissa muuta vaihtoehtoa ei ole.

Muistan miten olin kerran suihkussa, muistan oven auenneen ja muistan sen menneen kiinni. Muistan, että oli hiukan outo olo. Tapahtuiko välillä jotain vai ei? Leikkasiko mieli jotain pois vai ei? Miten voi muistaa unohtamisen muuten kuin muistamalla?

Lapsi on kotona omillaan, jos vanhemmat eivät halua nähdä. Kun jokin menee täysin käsityskyvyn yli, mieli heittää piuhat ristiin ja lähtee litomaan sillä aikaa, kun jotain tapahtuu keholle.

Äidin valinta

Luulin pitkään, että olen perheestämme ainoa, joka muistaa edes hiukan. Kun muistin ensi kerran jotain ja olin perinpohjin järkyttynyt, isä ja äiti olivat molemmat hengissä, mutta en edes ajatellut heille kertomista. Minusta tuntui, että he olisivat taas vain ottaneet kaukosäätimen ja sulkeneet kanavan.

Paljon myöhemmin yksi sisaruksistani pääsi terapiaan. Hän kertoi muistavansa, että vaari oli antanut hänelle yöllä lääkettä huonoon oloon. Lääke alkoi nukuttaa. Sitten vaari tuli sänkyyn viereen. Sisarukseni heräsi yksin. Hän luuli kastelleensa sängyn ja huusi äitiä apuun. Pissaa se ei ollut.

Äiti oli töissä sellaisessa paikassa, että hän olisi voinut kääräistä lakanan mukaansa. Siitä olisi voitu ottaa näytteet. Sen jälkeen hänen lapsensa olisivat olleet turvassa: vaari olisi siirretty pois kotoa.

Työnsä kautta äiti tunsi viranomaiset, jotka olisivat käsitelleet asiaa. Hän ei luottanut heihin. Äiti vei pussilakanan pesukoneeseen.

Kun olin jo aikuinen, äiti kertoi, että tietyssä ikävaiheessa naiselle tulee kova masennus, eikä silloin voi muuta kuin yrittää päästä yli. Joskus kysyin, miten hän kesti elämää samassa talossa vaarin kanssa. Hän kertoi, ettei voinut lähteä pois lasten kanssa, koska pelkäsi, että eron jälkeen isä tekisi itsemurhan. Isästä äiti sanoi, että mies ei isäänsä vastaan nouse.

Isän kuoleman jälkeen puhuin isän elämästä terapiassa. Vaikutti siltä, että yksi punainen lanka oli häpeä. Minulle jäi arvoitukseksi, miksi tavallinen kunnon mies olisi hävennyt elämäänsä niin paljon, kunnes vihdoin ymmärsin, että hänkin tiesi.

Ja ymmärsin, miksi hän reagoi kuin ruoskan iskuun, kun kerran sanoin hänelle itkuisena: sinä jätät minut yksin aina silloin, kun minulla on vaikeinta.

Salaisuuteni

#Metoo kuristi kurkkua, koska ensimmäinen muistoni aiheesta on jo seitsemänvuotiaana. Siihen aikaan etsin vähitellen taas ammattilaisia, joille sain puhua asiasta. Kerroin vaarin käytöksestä tutulle lääkärille, joka arveli, että kysymys oli vanhuusiän harhaluuloisuushäiriöstä ja alkavasta muistihäiriöstä, joka alensi impulssikontrollia. Mukana oli myös alkoholismia.

Muistihäiriöön liittyvä impulssikontrollin alentuminen on tuttu ilmiö hoitoalalla. Potilas lähentelee hoitajia, ja varsin pitkään hän onnistuu tekemään temppunsa niin, ettei kukaan muu ole läsnä. Kukaan ei uskoisi, sillä muuten potilas käyttäytyy vielä järkevästi. Meillä kotona oire kohdistui lapsiin ja ajoittain myös äitiini, vaarin miniään.

Sukulaisia meillä kävi usein, mutta omille lapsilleen eli minun tädeille ja sedille vaari selitti, että kaikkien vaikeuksien syy oli hankala miniä. Tädit ja sedät eivät tienneet edes vaarin alkoholismista, saati alkavasta muistihäiriöstä. Eivät he tiedä vieläkään. Se sukupolvi ei vaikeista asioista puhu.

Olen kertonut tästä lapsuuteni salaisuudesta vain lähimmille ystävilleni, koska se on yksityisintä minussa. Se on pohjimmiltaan minun ja minun sisäisen pikkutyttöni välinen luottamuksellinen asia.

Toipumisen tie

Aluksi tuntui kuin elämä loppuisi. Minusta oli tullut jonkin kauhean uhri. Muistin kaikki kuulemani totuudet: seksuaalista väkivaltaa kokeneet naiset eivät nauti seksistä. He eivät imetä. He vihaavat vartaloaan. He voivat itse tehdä pahaa lapsille. Käytetäänpä suoraan sitä toistakin sanaa eli insesti, ja insesti olisi elinkautinen. En ota elinkautista vastaan. Minun elämäni ei ole pilalla.

Oli hyvä, että viisas mieleni oli osannut sulkea muistot syvälle piiloon ja suojaan. Olin ehtinyt toipua, löytää hyvän parisuhteen, nauttia niin helvetisti seksistä, imettää pitkään, hyväksyä vartaloni ja rakastaa lapsiani terveellä tavalla.

Minun onneni ja suojeluni oli, että en elänyt koko varhaislapsuuttani samassa taloudessa vaarin kanssa. Olin toivottu ja rakastettu lapsi. Vaikka äiti oli voimaton perheemme tragedian keskellä, sitä ennen hän ja minä elimme tiiviisti kaksin arki-illat. Isä viipyi pitkään kahdessa työssä. Sitten noin vuosi ennen koulun alkua muutimme koko perhe samaan taloon vaarin kanssa.

Muistan vähitellen, hyvin hitaasti. Jos huomenna muistaisin paljon enemmän kuin tänään, en heti uskoisi uusia muistojani.

Kun olin lapsi, kukaan ei suojellut minua vaarin salakähmäisiltä aikeilta ja tempuilta, mitä ikinä tapahtuikaan. Nyt kun olen aikuinen, suojelen pientä urheaa tyttöä minussa. Hän selviytyi silloin. Hän oli jo silloin paljon muutakin. Hänellä oli kokonainen elämä, jota vaari ei tahrannut kokonaan. Minulla on nyt kokonainen elämä, jossa lapsuuden trauma on vain yksi surullinen ja kipeä, kipuja tuottava säie. Hoidan itseäni hellästi.

Pahuus syntyy lähellä

Pikkutyttöni on tullut kuulluksi. Olen opiskellut alalle, jossa autan ihmisiä, ja opiskelun aikana olen käynyt läpi lapsuuteni surullista tarinanjuonnetta kuin dekkaria. Se on ollut välttämätöntä, jotta tarina muuttuu kipupisteestä ammatillisen empatian lähteeksi.

Pikkutytön matka naiseksi on opettanut, miten tärkeää on, että joku nimetty ihminen ottaa vastuun ja päättää, mitä pitää tehdä. Jos vain kärvistellään, syntyy kärsimystä, joka jatkuu vuosikymmeniä.

Pahat asiat voivat tapahtua häkellyttävän satunnaisesti. Vaari ei ollut paha, vaikka hän toisinaan käyttäytyi kuin itse piru. Hän ei esimerkiksi ollut pahoinpidellyt aikoinaan isääni tai hänen siskojaan tai veljiään. Vaikuttaa siltä, että ennen muistihäiriön ensioireita vaari toimi ihan tavallisesti.

Kipein ajatus, jonka ainekset näin mutta uskalsin yhdistää yhteen vasta, kun olin opiskellut monta vuotta uutta ammattiani, oli kaikista vaikein. Me lapset jäimme yksin vaarin seksin nälän kohteiksi, koska isä ja äiti pitivät tärkeämpänä säilyttää julkisivun suvun ja kylän ihmisten silmissä. Samat ihmiset, jotka olivat minua rakastaneet jo ennen syntymääni ja jokaisena elämäni päivänä, olivat myös pettäneet lapsensa olemalla surkeita vätyksiä.

Pahuus ei ole jossain kaukana toisaalla. Se ei ole erikoisefektejä. Se on jonkun halu tehdä väärin ja toisen halu katsoa ohi, vahingossa tai tahallaan. Ja kun on katsonut viikon verran ohi, viikko muuttuu kuukaudeksi, kuukaudet vuosiksi. Luulee kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.