Aiheesta saa suuttua, saatana!

34AE9761-3369-4F11-A9B1-5477D0471CA4

Ei nyt viitsitä ärsyyntyä, hei!

”Tämä juttu käsittelee helppoa elämää. Koska se on aihe, josta joku aina ärsyyntyy, tehdään pari asiaa selväksi heti alussa. Ensinnäkin nyt keskitytään hyvään.”

Ohjeistaa lukijoitaan Hesarin toimittaja, joka haastatteli espoolaista perheenäitiä tämän perheen Shanghain vuosista. Ihaninta näissä vuosissa oli kiva 240 neliön asunto ja kotiapulainen. Asioita, jotka olisivat varmasti monista ihania. Kukapa ei joskus toivoisi, ettei omia sotkuja löytäisi edestään, vaan ne katoaisivat kättä nostamatta?

Koska tässä Hesarin jutussa valittiin keskittyä hyvään, toimittaja ei maininnut lainkaan epäkohtia. Kuten sitä, miten Kiinassa on tavallista jättää lapset yksin maaseudulle, kun vanhemmat muuttavat kaupunkeihin mahdollistamaan jonkun toisen helppoa arkea.

En arvostele tässä yksittäisen perheen valintoja, jokainen tekee ne omista lähtökohdistaan käsin. Journalismilla ei kuitenkaan ole sitä ylellisyyttä, että se voisi keskittyä hyvään. Journalismin tarkoitus on kertoa asiasta merkitykselliset puolet. Tässä tapauksessa merkityksellistä olisi ollut kertoa, jos ihanan elämän mahdollistavat ihmiset, jotka elävät sietämättömissä oloissa.

On ylimielistä journalistilta yrittää torjua kritiikkiä kutsumalla sitä ”ärsyyntymiseksi”. Aiheesta saa ja pitääkin kiukustua. Etuoikeuksista huomauttaminen on kiusallista ja tuntuu ikävältä. Se ei kuitenkaan ole mitään siihen verrattuna, millaista sellaisten ihmisten arki on, joista tässäkin jutussa haluttiin vaieta. Silti tähän pyyntöön hyväksyä epäoikeudenmukaisuuksia pelkän hyvän mielen säilyttämisen vuoksi törmää yhtenään. Yleensä pyyntö tulee etuoikeutettujen riveistä, joiden ihanaa elämää kitisevien, kateellisten köyhien negistely häiritsee.

Mea culpa

Itse asiassa useimpien suomalaistenkin mukavan elämän mahdollistavat sietämättömissä oloissa elävät, jopa orjuudessa työskentelevät ihmiset.

Vaikka tekisi kuinka eettisiä valintoja, on vaikea täysin välttyä muiden ihmisten riistämiseltä. Tietoa työoloista on myös vaikea saada. Suomessa asiaa tutkiva Finnwatch on joutunut vähentämään toimintaansa ja valvontaansa murto-osaan Sipilän hallituksen leikattua sen tukia merkittävästi. Lisäksi erityisesti vähävaraisilla ihmisillä on kovin vähän valinnanvaraa, vaikka tietoa olisikin saatavilla.

Muita syitä kiusallisten asioiden hetkittäiseen ohittamiseen on kiire ja mieliteot. Joskus sitä vaan nappaa sen ensimmäisen käteen osuvan patukan hyllystä ja juoksee kertakäyttöinen kahvikuppi toisessa kädessä ehtiäkseen junaan tai tapaamiseen. Tämä on inhimillistä.

Sen sijaan ei ole inhimillistä edellyttää, että ihmiset lakkaavat piittaamasta asioista, jotka ovat kiusallisia ja vaikeita. Ihmisyydestä ei kertakaikkiaan jää mitään jäljelle, jos ”hyvään keskittyminen” tarkoittaa aiheellisen kritiikin vaientamista silloin, kun maailmassa on räikeä epäkohta.

Porvariston helppo elämä

Myös Suomessa on vaadittu kovenevin äänenpainoin halvempaa työvoimaa palveluammatteihin ja jopa töiden teettämistä palkattomasti työttömillä. Asian puolesta puhujat perustelevat vaadettaan hurskaasti työn elämää ryhdittävällä vaikutuksella ja vaikenevat mielellään siitä, että sivutuotteena on helpompi ja kivempi elämä etuoikeutetuille. Myös siitä vaietaan, että näistä parin euron paskaduuneista ei ole kenekään tarkoitus nousta itse palveluiden käyttäjiksi. Monia ei tunnu vaivaavan lainkaan paluu sellaiseen ajatteluun, jossa toiset syntyvät passattaviksi ja toiset passaajiksi.

Elämiseen riittämätöntä palkkaa olen huomannut vaadittavan ainakin nuorille, maahanmuuttajille, työttömille ja vammaisille. Tämä on yksiselitteisesti väärin. Helppo moraalinen sääntö näissä asioissa on, että ei pidä vaatia muilta sellaista, jota ei olisi itse valmis tekemään.

Jos et itse pesisi toisten pyykkejä tai vessanpönttöjä saamatta siitä kohtuulista korvausta, älä oleta, että joku muu haluaisi tehdä niin sinun likavaatteitesi ja paskojen kanssa.

Sipilän hallituksen harjoittama tukien leikkaus on yksi tapa yrittää painostaa ihmisiä hyväksymään töitä elämiseen riittämättömällä palkalla. Minä en ainakaan halua sellaista Suomea, jossa hyväosaisena ihmisenä voisin kipata kotityöni jonkun sellaisen tehtäväksi, jolla ei ole vaihtoehtoa kieltäytyä tai mahdollisuutta vaatia kunnollista korvausta työstä.

Enkä halua myöskään hyväksyä, kun minua kehotetaan olemaan piittaamatta epäoikeudenmukaisuuksista ja keskittymään hyvään. Etuoikeutettuilla hyväosaisilla on velvollisuus ottaa selvää ja lyödä rumpua oikeudenmukaisuuden puolesta. Meillä ei ole lupa sulkea silmiämme ja korviamme, ei ole lupa ”keskittyä hyvään”, ennen kuin se hyvä on saatu kaikille.