Pari sanaa vauvakatopaniikista

Uhanalaiset suomalaiset?

Vauvakato! Kestävyysvaje! Eläkejärjestelmän romahdus. Vauvakatopaniikin vakio-otsikoinnit maalaavat synkkää kuvaa kuihtuvasta Suomesta.

Aivan aluksi on pakko käsitellä alta pois se tosiasia, että kuolleella planeetalla ei ole sen enempää suomalaisia, kuin eläkejärjestelmiäkään. Suomalaisten suurin uhka on edelleen erilaiset ympäristökatastrofit, joista merkittävimpänä ilmastonmuutos sekä näiden lieveilmiöt: konfliktit, nälänhätä, kulkutaudit ja niin edelleen.

Suomalaiset saavat nykyisin vähemmän lapsia naista kohden, kuin aiemmin (tässä tilastossa synnyttävät muunsukupuoliset ja miehet lukeutuvat tähän arvioon). Tilastoja ei käy kiistäminen. Sen sijaan se, kenen ja miten tämä asia tulisi ratkaista tai jättää puuttumatta, on kiistanalainen kysymys. Olen tehnyt tästä keskustelusta havaintoja, joiden perusteella Suomesta piirtyy epämiellyttävä kuva.

Syntyvyyskeskustelussa kukkii järjestelmälähtöisyys, rasismi ja naisviha. Puran seuraavaksi näitä käsitteitä osiin ja kerron, mistä ne mielestäni kertovat ja miten ne keskustelussa ilmenevät.

Pellavapäitä kestävyysvajetta paikkaamaan

Sodan jälkeen Suomessa tarvittiin toivoa ja työvoimaa. Perheitä painostettiin miespäättäjien toimesta tekemään ”neljäs isänmaalle”. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että naisille ei annettu mahdollisuutta käyttää ehkäisyä, eikä aborttia saanut välttämättä edes hengenvaarallisessa tilanteessa. Naiset joutuivat tekemään aborttinsa itse tai turvautumaan puoskariin. Tämä on se naisten liiaksi vaiettu osa historiassa, jossa he ovat kärsineet toisten tekemistä ideologisista päätöksistä. Naisia on myös vain muutama sukupolvi sitten määrätty pakkohoitoon erinäisiin laitoksiin, jos heidän mielenkiintonsa kohteena ovat olleet muut asiat, kuin kodinlaitto miehelle ja lapsille. Lievempinä rangaistuksina ”vääränlaisesta” käytöksestä toimivat syrjintä ja julkinen häpäiseminen, sekä väkivallan uhka.

Vauvakatopaniikkia ei lietsota historiattomassa tilassa. Se juontaa juurensa näihin aikoihin, jolloin valtio kontrolloi naisia kaikkein henkilökohtaisimmalla alueella: lisääntymisterveydessä ja lapsiluvussa. Lisäksi naisilta evättiin pääsy joko käytännössä tai säädöksin oppilaitoksiin, johtotehtäviin ja jopa ilman saattajaa ravintolaan.

Valtiolla on intressejä väkiluvun suhteen, sillä hallinto tarvitsee työvoimaa, veronmaksajia, armeijaa ja nykyisin myös kotimaista kysyntää ylläpitäviä kuluttajia. Vauvakatokeskustelujen perusteella tätä ei nykyisinkään peitellä: lapsista puhutaan sumeilematta resurssina. Vallan ja hallinnon naisistumisesta huolimatta tämä resurssiajattelu pitää pintansa. Tämä on yksi asia, jonka itsestäänselvyyden äärelle ihan jokaisen olisi hyvä pysähtyä. Hallinnolla on intressejä kontrolloida naisia, jotka ovat potentiaalisia vauvaresurssien tuottajia. Kysy itseltäsi, miksi Suomessa aborttia ei saa pelkästään oman tahdon perusteella. Vastaus on tuossa ylhäällä.

Välihuomiona todettakoon, että valtio tai hallinto ei ole mikään salaliitto naisia vastaan, mutta vaikka se ei ole samalla tavalla toimija, kuin ihminen on, sillä kuitenkin on valta meidän kaikkien yli. Hallinnossa päätöksiä tekevät ihmiset ja näitä ihmisiä ohjaavat arvot ja asenteet, sekä tietenkin lait, jotka ovat niin ikään ihmisten säätämiä.

Toiset vauvat ovat toivotumpia, kuin toiset

Samaan aikaan, kun media ihasteli Tasavallan Presidentti Niinistön vauvatalkoita Rouva Jenni Haukion vähän avustaessa, poliisit saattoivat pakkopalautuskoneisiin raskaana olevia ihmisiä ja vanhempia pienten lastensa kanssa. Miksi maa, joka huutaa vauvakatopaniikkia, lähettää samaan aikaan lapsia ja raskaana olevia olosuhteisiin, jotka ovat hengenvaarallisia ja lapsille haitallisia?

Ruma tosiasia on, että Suomessa kaikkea väestönlisäystä ei pidetä yhtä toivottavana. Lapsia toivotaan syntyväksi perheisiin, jotka tarvitsevat vain vähän tukea yhteiskunnalta. Väitetyn kadon ja paniikin keskelläkin meillä on varaa ronklata ja laskea väestönlisäyksen kustannuksia kaavoilla, jotka perustuvat enimmäkseen ennakkoluuloihin ja rasismiin. Siksi tämä paniikki ei oikein vakuuta minua. Mielestäni paniikki kohdistuu tosiasiassa siihen, että pelätään naisten kontrollin menettämistä.

Suomessa lapsista lähtien henkilöt, joilla arvellaan ulkonäkönsä perusteella olevan sukujuuria ulkomailla, kohtaavat tavallista enemmän rasismia. Lapsille huudellaan hävyttömyyksiä, lastenvaunuja potkitaan, työelämässä pelkkä nimi sulkee ovia. Näinkö toimitaan maassa, joka tarvitsee lisää väestöä?

Ne pirun naiset

Kannatan lämpimästi lapsiperheiden tuen lisäämistä sekä palveluilla, että työelämän joustoilla. Keskusteluissa on nostettu esiin ajatus, että työkeskeisyys on yksi syy siihen, että lapsia ei hankita lainkaan tai hankitaan vain yksi. Pidän tätä ihan mahdollisena, mutta huomauttaisin, että selittäjä löytyy, kun katsoo hallitusten toimia 2000-luvulla. Yhteiskuntamme arvot ovat koventuneet ja perheissä tehtävän palkattoman työn arvostus on juhlapuheista huolimatta matalaa. Hoitovastuusta huolimatta kaikkien tulee hoitaa myös palkkatyönsä. Niinpä toteutettiin esimerkiksi kolmen palkattoman työpäivän lisääminen vanhempienkin arkeen ja leikattiin naisvaltaisten alojen lomarahoja. Naisethan ovat aina hoitaneet, ilman sen suurempia mutinoita.

Vauvakato osoittaa sen, miten merkittävä osa BKT:n ulkopuolisella, perheissä tehtävällä uusintamis- ja hoivatyöllä on talouden kannalta.

Toisaalta elämme ensimmäistä kertaa sellaista aikaa, jolloin lapsilukuaan voi tehokkaasti rajoittaa. Mihin perustuu käsityksemme siitä, että ihmiselle on luontaista hankkia paljon lapsia? Lapsiluvun sääteleminen on esihistoriallinen ilmiö. Ihminen on aina halunnut vaikuttaa siihen, miten hänen henkilökohtaiset resurssinsa jakautuvat. Ehkä meille lajina on luontaista, että lapsia on vähän tai ei lainkaan silloin, kun voimme vaikuttaa asiaan ja kun kokonaisuutena katsottuna se on henkilökohtaisesti kannattavaa (lapsia ei tarvita esimerkiksi vanhuudenturvaksi)?

Raskaus ja synnytys on terveydellinen riski raskaana olevalle, se on myös riski mahdolliselle parisuhteelle sekä työuralle ja ansioille (painottuen edelleen niin, että ura-ja ansioriski kohdistuu raskaana olevaan). Tietenkin lapset tuovat myös iloa ja muita hyviä asioita. Se ei kuitenkaan tarkoita, että edes vauvatalkoiden hengessä meidän pitäisi vaieta lasten hankkimisen huonoista puolista. Hyvänä esimerkkinä on, että vanhemmuuden katumisesta puhuminen on tabu (jos haluat kertoa oman tarinasi nimettömänä tai nimelläsi, voimme julkaista sen Ämmien blogissa).

Lopuksi

Feministille keskusteluista on jäänyt käteen se kantava pohjavire, että vauvakato on ennen kaikkea potentiaalisten synnyttäjien vastuulla. Tämä ei ole mitään muuta, kuin kaikuja kaipuusta kontrolloida naisia. Naiset pitäisi saada jälleen tekemään jotain naisille sopivaa, kuten vauvoja ja hoivaamista. Naisten resurssit halutaan palauttaa kotiin, palkattoman työn piiriin. Tarinan modernissa versiossa nainen kantaa työn ja perheen kaksoistaakkaa, tehden vielä palkattomia taksvärkkipäiviä työnantajalleen kilpailukyvyn nimissä.

Tätä näkökulmaa kannattaa usein ikääntynyt vanhempi, joka haluaa syystä tai toisesta uskoa oman (jo ajan kultaaman) kokemuksensa olevan universaalisti kaikille sopivin valinta. Tai sitten henkilö, joka ei ole löytänyt paikkaansa maailmassa, jossa naiset päättävät itse asioistaan. Jälkimmäinen tapaus pystyy keskusteluissa vain vaivoin peittämään ”vääränlaisia” tai naisia yleensä koskevan naisvihansa.

Vapaaehtoinen lapsettomuus yleistyy ja se on hyväksyttävä ihmisten valintana, vaikka valitsija olisi nainen. Kukaan ihminen ei synny tänne velvollisena lisääntymään. Me kaikki synnymme vapaina ja velvollisuutemme on tukea muita siinä, että he voivat elää omannäköistään elämää. Kun siis seuraavan kerran seuraatte tai otatte osaa vauvakatopaniikkia koskevaan keskusteluun, muistakaa ainakin

– kenenkään asia ei ole ottaa kantaa toisen lapsilukuun tai valintoihin resurssien käytön ja mielenkiinnon kohteiden suhteen

– ottakaa huomioon, että keskusteluun saattaa osallistua lapsettomuudesta kärsiviä – älkää höliskö hölmöjä

– tehkää huomioita siitä, ketä keskustelussa vastuutetaan, huomauttakaa jos vastuuta sysätään potentiaalisille synnyttäjille

– tehkää huomioita siitä, kuka väestönlisäystä tarvitsee ja miksi, miettikää, onko tämä oikea syy ja mitä sen taustalla on, kysykää ja haastakaa tätä ajatusta

– olkaa tarkkoina sen suhteen, ovatko kaikki vauvat yhtä toivottuja ja huomauttakaa asiasta, jos näin ei ole

Jokainen ansaitsee syntyä toivottuna ja elää sellaisen elämän, jonka katsoo itselleen parhaaksi.