Seppäs-Akseli ja monumentaalinen nilkkiys

  Olipa kerran poika nimeltänsä Seppäs-Akseli.   Akseli oli ihan tavallinen lippisturo; vähän huomiohakuinen, mutta muuten sellainen ihankivakasiplus.   No, kävipä niin, että Akseli pääsi töihin televisioon ja Akselista tuli pienimuotoinen julkkis. Se oli Akselista kivaa, koska chicksit diggaili ja kun chicksit diggaili, niin Akselille herui vähän joka suunnalta.   Seppäs-Akseli ei kuitenkaan ollut järin…

Pari juttua, Terhi Majasalmi

  Tiedätkö, Terhi Majasalmi, olen monesta asiasta samaa mieltä kanssasi, etenkin mitä tulee henkilökohtaisen talouden hoitoon. Mielestäni on viisaampaa säästää ja suunnitella, kuin vinkuttaa luottokorttia. Päästit kuitenkin männätiistaina ilmoille sensorttisen aivopierun, että minua kävi ihan rehellisesti sanottuna vähän vituttamaan. Kerroit meille taviksille Ilta-Sanomissa, että ”jokaisella on mahdollisuus säästää.” En nyt varsinaisesti tiedä missä todellisuudessa tällä hetkellä eksistoit, mutta täällä minun todellisuudessani…

Talvipuutarha, eli Paskamutsin Paras Darralääke

  Kävipä sillä tavalla hassusti, että firmalla oli eilen kekkerit. Törmäsin heti kemujen aluksi vanhaan lapsuudenystävääni, joka oli buukattu juhlia juontamaan. Mikä onni! Mikä sattuma! Miten mahtavaa! Viimeksi pari viikkoa sitten muistelin ääneen jotain lapsuuden konnuuksia ja jäin miettimään, että mitäköhän hänellekin mahtaa kuulua? Ja sitten kaverin tapaamisesta riehaantuneena minä tein sillä tavalla tyhmästi, että…

JÄÄHYVÄISET

  Heräsin tänä aamuna puoli tuntia ennen herätyskelloa. Näin unta merestä.   [box] Oli lämmintä ja tyyntä. Taivaalla vaelsi verkkaisesti vain muutama hassu hattarapilvi. Olin perheemme veneellä. Yksin. Ankkurissa keskellä tyyntä ulappaa. Horisonttiin ilmestyi purjevene. Täysissä purjeissa, vaikkei tuullut. Se lipui hitaasti lähemmäs. Ja lähemmäs. Kun se ohitti minut, näin ruorissa rakkaani vuosien takaa. Yhtä…

Jännän ääri

  Näin keski-ikäisyyden kynnyksellä ei kovinkaan usein jännitä. Maailmaa ja sen meininkejä on tullut tuijoteltua sen verran, että tietää sen liikkeen jatkuvan, vaikka miten menisi hommat omalla kohdalla reisille. Omaa peilikuvaansakin on tullut tuijoteltua riittävästi, että on oppinut hyväksymään nahkansa hiipuvan kollageenin tuotannon ja painovoiman armottomat vaikutukset. Itsensä seurassa vietetty aika on opettanut, että kaikkea…

Ai että unnuttaminen? Kuule, mutsis unnuttaa!

  Esikouluikäisen vanhempana sitä törmää kaiken maailman hörhöilyyn ja tunnevammaisten aikuisten luomiin kiertoilmauksiin, etenkin asioissa, jotka sivuavat ihmisen fysiologiaa ja, härregud!, seksuaalisuutta. On keksitty yhtä sun toista epäsanaa luonnollisille asioille ja vieläpä ihan ilmeisestikin täysivaltaisten aikuisten toimesta ja sitten sitä sanastoa tuputetaan pilteille ihan ammattikasvattajienkin toimesta.   Teennäiset kasvattajat, teennäiset termit Revin eilen pelihousuni törmättyäni…

Paskamutsi lähtee nollaamaan.

Tiedättekö, naiset, sen tunteen, kun olette vuoden tai useamman tehneet palkkatyötä, kotityötä ja metatyötä, ettekä ole oikein missään kohtaa päässeet niin sanotusti ”nollaamaan.” Stressi saa korvat soimaan, sielun kirvelemään ja hymyn hyytymään. Ei huvita. Puolison naama lähinnä ottaa päähän ja lapsi on maailmanluokan riivinrauta. Ettekö tiedä? Onnittelut! Siinä tapauksessa tämä teksti ei ole teitä varten!…

Vääräuskoisten ristiretki

Eilisen uutiskuvia mulkoillessani en ollut ihan varma eletäänkö vuotta 2016, vai 1096. Tällä kertaa ristiretki vääräuskoisia vastaan näytti kuitenkin starttaavan Helsingistä ihan kotimaisten hihhulien toimesta, eikä papaalisella kehotuksella Roomasta. Minun silmiini ihmisvihamielistä sanomaa levittävät, sivistymättömät ristinkanniskelijat näyttäytyvät aivan yhtä oksettavana jenginä, kuin Kalasnikoveilla ja pommeilla siviilejä teurastavat jihadistit.

Pitkästä aikaa

  Ihmiselle ei tee ollenkaan hyvää olla tekemättä asioita, joita rakastaa yli kaiken. Niinpä minäkin tein eilen pitkästä aikaa sitä, jota rakastan erityisen paljon. Ystäväni Nea kutsui minut studiolleen puuhaamaan lankojen, patojen, sitruunahapon, värien ja turisemisen merkeissä. Koska viime vuosi kului lähinnä raivokkaan työnhaun merkeissä ja inspiraatio oli muutenkin hieman hukassa, eikä Kelan virkailijatkaan päätöksillään…

Maaseudun ankea Tulevaisuus

Tämän päivän raivohalvauksen ainekset tarjoili jo heti aamutuimaan Maaseudun Tulevaisuus. Residentti pilapiirtäjä, entinen agrologi ja itseään kasvantavääräksi savolaiseksi tituleeraava Ilkka Toivanen oli ihan omin kourinensa rustannut yllä olevan pilakuvan. Ei muuten kirvoittanut mehevää naurua yksitoista kuukautta työttömyydestä ”nauttineelta”, kunnallisen päivähoidon kanssa moraalista kädenvääntöä käyneeltä perheenäidiltä tämä aivopieru.

Kuulkaas, sedät!

Se on kuulkaas, setämiehet, sellainen juttu, että sillä kenen kanssa, kuinka paljon ja miten ronskisti ja kenen nähden minä tai kuka tahansa muu nainen on petivaatteita pöllyttänyt, ei kuulu teille pätkän vertaa. Se ei oikeuta teitä kähmimään, solvaamaan tai vähättelemään minua tai muita naisia. Se ei ole avoin kutsu teille tarttua kiinni takamukseen, puristaa baaritiskillä kannuista tai pyytää yhtään mitään muuta, paitsi ehkä itsellenne parhaaksi katsomanne astalon rivakkaa kontaktia luisen ja litteän otsanne kanssa.

Miten meni noin niinku omasta mielestä, Teri Niitti?

Kun sinä otat kansallisen lentoyhtiömme fiinissä bizniz-luokassa valokuvan lastaan imettävästä nuoresta äidistä ja kauhistelet sitä sosiaalisessa mediassa, et tee pelkästään itsestäsi tolkutonta pelleä, vaan kuset ihan jokaisen synnyttäneen ja lastaan imettäneen naisen päälle. Oman äitisi päälle. Minun äitini päälle. Minun päälleni.