Raisa Omaheimo: Sydän

Raisa Omaheimon esikoisromaani Sydän antaa aisteille purtavaa. Se sisältää myös hurmaavia lauseita, jotka itsessään ovat runoja. Kuten: Kaikki on tylppää. Sydän on monella tapaa erilainen romaani, mutta myös, koska se on kirjoitettu kinesteettisen ihmisen näkökulmasta. 

Kirja alkaa takakannen lupaamalla kohtauksella: nainen heittää sydämensä kotikadulle, koska se on erosta sairastunut ja pumppaa häneen vain mustaa tuskaa. Kun kirjan lähtökohta on surrealistinen, on hämmentävää miten todelta ihmissuhteiden ja erojen kuvailu tuntuu. Paljolti kyse on kerronnasta, teknisestä osaamisesta, jossa kirjoittaja on valikoinut tarinaa eteenpäin kuljettavia kohtauksia, jotka voisivat olla totta kenen tahansa meidän elämässä. Tuoreelta tuntuu myös se, että rakkauden kohteet kuvataan sen kautta, miltä he tuntuvat päähenkilön mielikuvissa ja iholla sen sijasta, että päädyttäisiin objektisoimaan rakkauden kohteita yleistysten – kuten sukupuolen, iän tai kehon muotojen – kautta. 

Toive hyvästä elämästä ei ole kuollut

Lavarunous muistutti minulle ihmisen kohtaamisen ihanuudesta. Olen kiitollinen siitä, että maailmassa on vielä hyveitä, ylevyyttä sekä ”keppanaa ja konsolipelejä” (eräästä esitetystä runosta napsastu keino hallita ahdistusta).

Herra Heinämäki ja kivinen tie tasavertaisuuteen

  Kanssakulkijan raskas taival Jotka ovat joskus olleet vaeltamassa, tunnistavat tämän tilanteen. Taivalta on jo takana. Reppu painaa, mutta teet parhaasi, nautit matkasta ja maisemista. Olet innokas pääsemään jo seuraavan mutkan taakse. Hyvä temposi keskeytyy, kun kanssakulkijasi ilmoittaa, että hänellä on kivi kengässä ja täytyy pysähtyä. Olet ärtynyt ja mietit, tokko siellä mitään kiveä onkaan….

Paflagonian perilliset – kirja jonka maailmaan on helppo upota

Kirja Paflagonian perilliset, Virve Sammalkorpi ja Pekka Nikrus, ilmestyi viime keväänä. Sen alkusysäyksenä ovat olleet Pekka Nikruksen lopputyövalokuvasarja ”Varjojen lapset”, joiden kehystarinan pohjalta Sammalkorpi on tarinaansa saanut alun. Kariston mainostekstissä kirjasta kerrotaan seuraavasti: Paflagonian perilliset kertoo synkänlumoavan tarinan tutkimusmatkasta kauas Luoteis-Venäjälle, Karjalaan 1800-luvun alkupuolella…. Kohtalokas tutkimusretki välittyy lukijalle nuoren Iax Agolaskyn päiväkirjamerkintöjen kautta. Retken tarkoitus on…

Jättäkää rauhaan edes tanssinopetus, ankeuttajat!

Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa, mutta annas kun hän tulee hellänä eteesi, kumartaa, pyytää luvan ja johdattaa tanssin pyörteisiin. Siinä ei pyöri vain kellohame ja sukat, parhaimmillaan siinä kosketellaan sielun syviä vesiä. Tanssi puhuttelee meitä tavalla, johon sanat eivät useinkaan pysty. Tutkimusten valossa tiedämme yhä enemmän tanssin terveysvaikutuksista, sen toimintakykyä ylläpitävästä ja lisäävästä tehosta. Suomalainen…

Mari Rantasila: ”Epämiellyttävä naishahmo olisi mahtava ja toisi monipuolisuutta”

Mari Rantasila elokuva-alan tasa-arvon asialla Marin opiskeluaikainen manifesti kohdistui ulkonäkökeskeisyyteen, minkä ansiosta roolien kirjo kasvoi. Vaikka raha usein ratkaisee, hän soisi alan toimijoiden ottavan paljon rohkeammin riskejä. Marin mielestä tasa-arvosta puhuminen julkisuudessa on todella tärkeää. TEKSTI: HEIDI MYLLYNIEMI Opiskelit Teatterikorkeakoulussa 1983-87. Millä tolalla tasa-arvo oli? Kävin koulun Jouko Turkan kautena ja minusta koulutus oli tasa-arvoista….

Jouhikko, soitinten John Holmes

  Olen sillä tapaa ikävä ihminen, että jos olen joskus onnistunut muodostamaan negatiivisen mielikuvan jostakin asiasta tai ihmisestä, niin en siitä hevillä luovu. Kelkkani kääntäminen vaatii keskimääräistä enemmän yritystä ja epäonnistuu yleensä siitäkin huolimatta. Myönnän auliisti, että tämä on iso vika ja suuri puute henkilössäni.   Kuin serkkuaan suutelisi Olen eilisiltaan saakka pitänyt kansanmusiikkia ja…

Missä toivo on?

Toivoa on lakannut kiinnostamasta sontiaisten paskapuheet. Toivo elää globaalissa maailmassa, jossa se voi vaihtaa maisemaa halutessaan, eikä sitä kiinnosta hengata jengissä, jossa katsotaan ensimmäiseksi nenän muotoa ja ihonväriä ja uskontokuntaa.

Mitä mä just katsoin???

Onnistuin saamaan inhan pöpön ja sitä parannellessa on viikon viihde tullut pitkälti televisiosta. Mulla ei tule juurikaan katsottua näitä parisuhdeohjelmia, mutta tällä viikolla olen ottanut asiakseni tutustua television tarjontaan. Ensin silmiini osui Bachelor suomi. Ohjelmaformaatin ideana on pistää 17 naista kilpailemaan yhdestä poikamiehestä. Tai no, eronneesta kahden lapsen isästä, jota ohjelmassa toistuvasti kuvaillaan ”komeana”. Makuja…