Hyvä, parempi vai paras työtön?

Kun keskustellaan työttömyydestä, keskustellaan myös yhteiskunnan arvoista. Pelisäännöt ja mittarit näyttävät olevan pärstäkerroinpohjaisia, ainakin jos mediaa ja somea on uskominen.

Työttömyys vitsinä vituttaa

  Sunnuntaiaamu, eikä herätyskello soi. Ei soi muuten huomennakaan. Sen sijaan soivat kaikki mahdolliset paniikkinappulat, joita työttömyys painelee toimeentuloaan pohtivan aikuisen ihmisen päässä. Kuin kirsikkana kakun päällä tulin lukeneeksi viime viikolla aiheesta ilmestyneitä blogikirjoituksia. Koen, että olen lukenut kaksi työttömyyttä koskevaa kirjoitusta liikaa. Ihmiset, jotka kerjäävät huomiota keinolla millä tahansa, saavat sitä toisten selkänahasta repimällä….

Panama papers on helpotus työttömälle

Hetken tie on kevyt työttömälle Maanantai oli ilon päivä työttömälle, koska maailman suurin tietovuoto paljastaa täysin vailla moraalia toimivia ihmisiä, jotka surutta rapauttavat yhteiskuntia sisäisesti. Valitettavasti ilo lienee lyhytaikainen, viimeistään viikko MOTin Panama-sarjan päättymisestä palaamme normaaliin päiväjärjestykseen. Silloin saamme jälleen lukea, miten laiskat työttömät, ahneat julkisen sektorin naistyöntekijät ja maahanmuuttajat ovat syypäitä kestävyysvajeeseen ja velkaantumiseen….

Perkele, työttömän työtä halutaan ilmaiseksi!

Kiitos hyvistä työtä käsittelevistä keskusteluista Alkuun pieni yhteenveto edellisen työtä ja työttömyyttä käsittelevän kirjoitukseni jälkilöylyistä: Tekstissä mainittu STTK:n pääekonomisti Ralf Sund osallistui käytyyn keskusteluun Facebook-sivullani. Sund kertoi ymmärtävänsä, että hänen käyttämänsä termi ”epäkurantti” kiukuttaa aiheellisesti. Sund pahoitteli asiaa ja korosti, ettei itse missään nimessä pidä työttömyyttä ihmisen arvoa ilmaisevana tekijänä. Hyvään keskusteluun osallistui itsekin työttömyyttä…

Miltä unelmat kuulostavat? – 2. osa

    Aloitin viikko sitten artikkelisarjan ”Miltä unelmat kuulostavat?” Kysyin ystäviltäni heidän unelmistaan, koska minua kiinnostaa omien haaveideni lisäksi hyvin paljon myös mistä muut unelmoivat. Tämä on sarjan toinen osa.   Paetaan ennen kesää ”Haluaisin muuttaa pois Suomesta. Puhtaasti sijaintiteknillinen juttu.   Vaikka Suomen henkinen ilmapiiri onkin aika argh tällä hetkellä, niin en oleta että…

Pari juttua, Terhi Majasalmi

  Tiedätkö, Terhi Majasalmi, olen monesta asiasta samaa mieltä kanssasi, etenkin mitä tulee henkilökohtaisen talouden hoitoon. Mielestäni on viisaampaa säästää ja suunnitella, kuin vinkuttaa luottokorttia. Päästit kuitenkin männätiistaina ilmoille sensorttisen aivopierun, että minua kävi ihan rehellisesti sanottuna vähän vituttamaan. Kerroit meille taviksille Ilta-Sanomissa, että ”jokaisella on mahdollisuus säästää.” En nyt varsinaisesti tiedä missä todellisuudessa tällä hetkellä eksistoit, mutta täällä minun todellisuudessani…

Suvakkihuora

Nyt kun yhteishaku alkaa taas olla lähellä, huomasin, että ammmattilistalta puuttuu ainakin yksi tärkeä eli Suvakkihuora. Opas on kirjoitettu jo työelämässä oleville ja ammattialaa harkitseville henkilöille.
#suvakkihuora #ammatinvalinta

Maaseudun ankea Tulevaisuus

Tämän päivän raivohalvauksen ainekset tarjoili jo heti aamutuimaan Maaseudun Tulevaisuus. Residentti pilapiirtäjä, entinen agrologi ja itseään kasvantavääräksi savolaiseksi tituleeraava Ilkka Toivanen oli ihan omin kourinensa rustannut yllä olevan pilakuvan. Ei muuten kirvoittanut mehevää naurua yksitoista kuukautta työttömyydestä ”nauttineelta”, kunnallisen päivähoidon kanssa moraalista kädenvääntöä käyneeltä perheenäidiltä tämä aivopieru.

Arvoitus perjantaiksi eli kuinka joulu tuli jo.

Minulla ei ole ollut tapana toivoa joululahjoja enää vuosiin. Aikuisella, työssäkäyvällä ihmisellä on pruukannut olla ihan yllinkyllin kaikkea ja olen aktiivisesti pyrkinyt vähentämään turhaa roinaa omissa nurkissani. Tavara kun ei ole minua onnelliseksi tehnyt, vaan tarkoittanut lähinnä enemmän paikkoja, joihin pölykoirat voivat piiloutua.

Tänä vuonna tammikuussa yltäkylläisyys kuitenkin vaihtui tahdostani riippumattomaan vyön kiristämiseen ja nuukailuun. Sain nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni kenkää. Olkoonkin, etten nauttinut työstäni vähääkään ja vihasin yli kaiken jokapäiväistä pendelöintiä Espooseen, oli irtisanominen melko kitkerä ruokalaji nautittavaksi. Kun on tottunut siihen, että pankkitilillä majailee jatkuvasti nelinumeroinen luku ja että kaupasta voi ostaa oikeastaan mitä mieleen juolahtaa tai vaikkei ostaisikaan, niin tietää kuitenkin, että halutessaan niin voi tehdä, on parin tonnin lovi kuukausituloihin melkoinen hevoskuuri asuntovelalliselle ja perheelliselle ihmiselle.

Työ ja some ja työ

Olen hypännyt mukaan merkilliseen projektiin jossa mun pitää nyt venyä selkeästi yli taitojeni, ainakin teknisten sellaisten. Kyse on musiikkiin liittyvästä visualisoinnista; tietty livemusiikki herättää mussa todella voimakkaita visuaalisia mielikuvia ja muitakin ideoita, joten sisällön puolesta en ole huolissani, ja tekniikkakin on varmaan pakko ottaa nyt haltuun että sen sisällön saa ilmaistua. Kompromisseja on kyllä luvassa,…

Työttömät yrittäjiksi – ja mitä sitten?

Kotiäitivuosina en arvannut KUINKA vaikeaa on päästä takaisin työelämään oikeasti, vakituisesti, vakavasti otettavaksi. En olisi valinnut toisin, mutta olisin kasvattanut suuremman haarniskan. Vuonna 1989 astuessani työelämään työtä totisesti riitti kaikille. Vuoden 1991 jälkeen sitä ei ole riittänyt kuin osalle. Minulle on hoettu koko työurani ajan, että kohta ne suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle ja sitten helpottaa…