Työttömän yön juhla

Yön yhtä luonnon kanssa Tyyni järvi. Jostain kuuluu kuikan haikea huuto. Astelen synnyinasussani ruohottunutta polkua rantaan. Sileät kivet ovat vielä auringosta lämpöiset. Laiturin päästä laskeudun veteen kuin saukko, jättämättä tuskin ollenkaan väreitä. Tämä on minulle pyhä toimitus. Tämä on Juhannus, yöttömän yön juhla. Vanhat ja uudet pyhät ovat liikkeellä, perkeleet on valo voittanut tänäkin vuonna….

Rauha kollektiivisena tyyntymisenä – ja ehdotus

”Isku Euroopan sydämeen”, huusivat Brysselin jälkeisen päivän otsikot. Tapahtuma järkytti sydänjuuria myöten, aivan kuten kertomukset muista, kaukaisemmista, savuavista ja murenevista kaupungeista. Kuolema ja tuho järkyttävät elossaolijaa, koossapysyjää. Oma sydämeni on kuitenkin tietääkseni tällä hetkellä kunnossa. Olen entistä lujemmin sydänjuurillani eli jalat maassa. Kuinka kiinnostavaa huomata, että kriisit usein vain lujittavat tätä yhteyttä, jos vain itse tajuan mennä…