Oman elämäni Pocahontas, miten minusta tuli puunhalaaja

Ihan taimesta alkaen Yksinhuoltajan ainoana lapsena olin paljon yksin, mutta en yksinäinen. Puhuin nimittäin puille ja kesäisin muillekin kasveille. Sosiaalisesti sopivan kuvaston sisäistäneenä kaikki nämä ystäväni olivat kuninkaallisia, joilla oli joko sota-tai rakkaushuolia. Ja kun sitten rakkaushuolet muutaman vuoden päästä muuttuivat kohdallani todeksi, nojasin otsaani koivun sileään kylkeen ja kuvittelin paikalle viisaan tietäjän, joka kertoisi mistä…