Rauhanmarssille Syyrian siviilien puolesta

”Äiti, apua!” On mahdotonta olla tuntematta syvää, hyytävää tuskaa kun ajattelee lapsia Syyriassa. Olla keskellä kauhua, jonka päättymisestä ei kukaan tiedä, mutta joka riistää ihmisiltä perheet, elinkeinon, mahdollisuuden elää millään tavoin normaalia elämää. Sota on sana, joka kylvää valkoista raivoa ympärilleen. Me emme voi vain istua kädet sylissä, meidän on pakko toimia. On osoitettava suurta humaania…

Vain miehiä koskeva asevelvollisuus on väärin

Miehet ja naiset eivät ole tasa-arvoisia Vallitsevassa tilanteessa miehet ja naiset eivät ole tasa-arvoisia, koska naisten ei tarvitse miettiä, miten asevelvollisuutensa suorittaa: käymällä armeijan, hankkimalla lääkäriltä vapautuksen, suorittamalla ilmaistyötä siviilipalveluksessa vai kärsimällä ehdottoman vankeusrangaistuksen. Naisiksi syntymästä määritellyt voivat suunnitella elämäänsä ja opintojansa 18-28-vuotiaina aivan toisella tavalla. Itse asiassa minusta on täysin käsittämätöntä, että edistyksen etuvartiona…

Rauha kollektiivisena tyyntymisenä – ja ehdotus

”Isku Euroopan sydämeen”, huusivat Brysselin jälkeisen päivän otsikot. Tapahtuma järkytti sydänjuuria myöten, aivan kuten kertomukset muista, kaukaisemmista, savuavista ja murenevista kaupungeista. Kuolema ja tuho järkyttävät elossaolijaa, koossapysyjää. Oma sydämeni on kuitenkin tietääkseni tällä hetkellä kunnossa. Olen entistä lujemmin sydänjuurillani eli jalat maassa. Kuinka kiinnostavaa huomata, että kriisit usein vain lujittavat tätä yhteyttä, jos vain itse tajuan mennä…